tiistai 30. lokakuuta 2012

Vanhan loppu on uuden alku

     Nyt se sitten loppu, nimittäin meidän pentukurssi. Aivan mahtava kurssi. Pitihän sitä nyt jo ilmottautuu seuraavalle kurssille ko niin hyvi meni nyt tällä kurssilla. Nyt ollaan menossa tottelevaisuuden alkeet -kurssille. Olis tarkotus pohjustaa sillä kurssilla meidän toko uraa ku ittelläni ei oo minkäänlaista kokemusta lajista, ni saan nyt sitten ihan oikeita neuvoja.
     Tänää pentukurssilla kaikki jotenkin vain onnistui. Kerrattiin vanhoja oppeja ja viimenen opeteltava asia oli luokse tulo. Se oli helppo opettaa ja Tahvo sen hokaskii melko nopeesti. Ainut vaan, tajusin kotona että olin ottanu käyttöön Tänne-sanan. Se varmaankin pitää vaihtaa, koska sitä tulee muutenkin niin paljon käytettyä että sen teho kyl heikkenee hyvin äkkiä. Mietin, että taikka Tässä tai jokin vastaava sana olis parempi. Ehdotuksia..?
     Tänää kurssin aluks opettaja kävi tavalliseen tapaansa tervehtimässä koirat, mutta tällä kertaa oli eri opettaja. Tästäpä Tahvo menikin hämilleen. Aluks se oli ihan normaalisti ja meni silitettäväks, mut sit ku opettaja oli lähössä pois, Tahvo teki jonkuu ihme liikkeen ja oli ottavinaa sitä opettajaa kädestä kiinni. Tahvo ei siis ottanu kiinni, ehkä vaan hipas, mutta sen jälkeen se kuitenkin rupes murisee ja karvat nous vähän niskasta ylös. Aika outoa käytöstä. Voi olla, että Tahvoa ahisti sitten se kun opettaja oli vähän eri näköinen kun normaalisti ihminen on. Tuohon käytökseen pitää kuitenkin puuttua välittömästi ettei ala paisua suurempaa juttua.
     Tein Tahvolle tänää tunnille uutta herkkua. Se kun ei oikein välitä noista kaupan herkuista. Tai siis kyllä se niitä syö, mutta jos jotain paljon kiinnostavampaa ilmaantuu niin sitten ei nappulat kyllä kiinnosta. Mutta tosiaan tein sille jauhelihapannaria. Ja kyllä maistu koiralle. Aivan mahtavasti toimi, kun oli kunnon herkut. Tuota pitää tehdä jatkossakin, oli nimittäin sen verran parempi motivaatio herralla. :)
     Pitää ottaa joku päivä kuvia tai videoo meidän edistymisestä. Nyt alkaa jo seuraaminen katsekontaktissa onnistua, ainankin pieniä pätkiä. Ens viikon torstaita odotellessa, sitten alkaa tokokurssi :)
     Opittiin pentukurssilla seuraavat asiat:
          - Käsikosketus
          - Löysällä hihnalla kulkeminen
          - Seuraaminen kontaktissa
          - Epätoivotun käytöksen keskeyttäminen
          - Luvan pyytäminen
          - Maahan meno
          - Luokse tulo
          - Jättäminen (ei ota esim, lelua ilman lupaa tai irroittaa siitä välittömästi)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ensilumi

Jee! Vihdoin tännekin satoi ensilumi. Ei sitä tosin paljon tullu, mut sen verran kuitenkin, että iltaisin on paljon valoisampaa. Koiratkin tykkää lumesta. Aku oli ihan innoissaan ku lunta sato. Tahvo näki luultavasti ekaa kertaa lunta. (Tai no onhan se syntyny keväällä et tiiä sitte mite paljo se on sillo ollu ulkona.) Tahvo meni innoissaan ulos, mut sit kun se huomas että maailma ei ollukkaan sellane niiku eilen, ni sitä alko vissii vähä jänskättää. Tahvo nosteli jalkoja ku käveli lumessa ja haisteli tosi tarkasti. Pitihä sitä vähä päästä maistamaankin :) Hassu koira. Nyt se menee ulos jo ihan innoissaan eikä tuo lumi sitä enää ihmetytä.

Koiratkii taas eile remus oikeen kunnolla ku oli maailma muuttunu erilaiseks:

Yllätyshyökkäys

Tahvo Akun kintussa kiinni
Niskan päällä

Tahvo vähän poseeras leikkien välissä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

hihnakäyttäytyminen ja kontakti

     Mie oon nähny nyt monen vuoden aikana paljon sellasia koiria ja koiran ulkoiluttajia joissa koira ulkoiluttaa ihmistä. Oon kiinnittäny asiaan enemmän huomiota, koska meilläkin oli aikoinaan Akun kanssa se ongelma että hihnassa ei kävelty vetämättä. Moni ison koiran omistaja on varmasti oppinut kantapään kautta että vetävää koiraa ei ole kiva ulkoiluttaa, ja sen takia kouluttavat koiran kävelemään nätisti hihnassa. Pienten koirien kohdalla puolestaan vetämisellä ei ole väliä koska se ei suuresti vaikuta ulkoiluttajaan, koska ihminen jaksaa vastustaa pienen koiran vetoa helposti.
     Monikaan ei luultavasti tule ajatelleeksi mitä haittaa vetämisestä on koiralle. Pieni koira saa vetäessään rintakehä- ja niskavaurioita ihan siinä samassa missä isokin koira. Kun koira vetää hihnassa joka lenkillä, se saa pysyviä vaurioita kyseisiin paikkoihin ja enää sen jälkeen kouluttaminen ei paranna asiaa rintakehä- ja niskavaurioita. Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota koiran hihnakäyttäytymiseen. Itse olen saanut erittäin hyvän ja ainankin meidän koiran kohdalla tehokkaan tavan kouluttaa koiraa kulkemaan hihnassa nätisti.
     Ennen hihnakäyttäytymiskoulutuksen aloittamista on opetettava koira ottamaan ihmiseen katsekontakti. Itse aloitin Tahvon kohdalla kouluttamisen siitä, että palkitsin koiran heti kun se edes vilkaisi sekunnin sadasosan ajan minun silmiin. Itse käytin naksutinta halutun käytöksen tapahtuessa, ja tämän avulla Tahvo alkoi päästä juoneen mukaan. Tämän jälkeen lisäsin vaatimustasoa, Tahvon täytyi katsoa silmiin hieman pidempi aika. Aina Tahvo ei jaksanut keskittyä vaan kaikki muu kiinnosti, silloinkin piti vain odottaa toivottua käytöstä. Koiraa ei saa houkutella mitenkään eikä kutsua nimeltä, pitää vain odottaa. Tässä omatkin hermot paranevat.
     Katsekontaktia täytyy harjoitella jatkuvasti vaikka kouluttaisi uusiakin asioita. Muuten se unohtuu koiralta.Harjoitukset tulee pitää lyhyinä. Noin 3 kertaa ja sitten pieni tauko ja taas 3 kertaa ja taas tauko. Harjoituksen tulisi kestää puolesta minuutista minuttiin. Sitten täytyy pitää pidempi tauko. Harjoitusta tulisi kuitenkin tehdä useita kertoja päivässä päivittäin. Vähitellen voi myös lisätä häiriötä esim. tekemällä harjoitusta lenkillä ja muiden koirien läheisyydessä.
     Kun koira on tajunnut katsekontaktin voidaan siirtyä hihnakäyttäytymiseen. En tarkoita hihnakäyttäytymisellä sitä, että koiran pitäisi kävellä ulkoiluttajan vierellä kokoajan katsekontaktissa. Hihnan täytyy olla vain löysällä. Koulutuksen alkuksi kannattaa valita rauhallinen ja mahdollisimman vähähäiriöinen paikka. Koiraa palkataan vain silloin kun se kulkee nätisti ulkoiluttajan vierellä siten,että hihna on löysällä. Meillä koulutus aloitettiin siten, että aina kun Tahvo veti, minä pysähdyin ja odotin, että Tahvo ottaa katsekontaktin. Sitten kehuin koiraa iloisella äänellä ja aloin peruuttaa, jolloin koira tuli luokseni. Tässä vaiheessa voi esim. taputtaa reittä houkutellakseen koiraa. (Ei kannata kuitenkaan käyttää nameja houkuttimena). Kun koira saavutti minut lähdin taas kulkemaan eteenpäin ja palkkasin koiran iloisella äänellä ja namilla samalla kun kävelin eteenpäin. Namin paikalla on tässä suuri merkitys, se pitää antaa siinä kohtaan missä haluat koiran kulkevan jatkossakin. Tämän jälkeen kun Tahvo kulki nätisti vierellä palkkasin koiraa useasti ja tiuhaan tahtiin. Heti kun koira ohitti jalan ja meni edelle kävelemään tai alkoi taas vetää, toistin saman. Näin Tahvo alkoi tajuta että hihnassa ei tarvitse vetää.
     Huomasin harjoitellessa, että nameja ei kannata pitää kädessä, se on sama kuin houkuttelu nameilla. Kun namit ottaa esim. taskusta ei myöskään kannata laittaa kättä ennen toivottua käytöstä taskuun, koska silloin koira tietää että namia tulee. Toisinsanoe sekin on namilla houkuttelua. Tästä tulee ongelma, koska koira ei loppujen lopuksi halua tehdä ilman namia siltä pyydettyjä juttuja. Jos tulee ongelmia, voin yrittää antaa lisää neuvoja, koska tähän en luonnollisestikkaan voi aivan kaikkea kirjoittaa. Tässä on vain koulutus teoriassa ja yleensähän koulutus ei etene niin kuin on kirjoitettu, vaan eteen tulee ongelmia ja haasteita. 
    

    

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Normipäivä

Aivan käsittämätöntä mikä kotivaatio tuolla pikkusella on oppia. Kyl nuo nuoret oppii nopeesti. :)
     Viime viikon pentukurssin tunnilla oli käsittelyssä hihnakäyttäytyminen. Siihen kuului kaksi erilaista harjoitusta. Toinen oli ihan perus hihnassa kulkemista, eli hihna pysyi löysänä ja koira lähellä. Toinen oli sit taas kontaktissa kulkemista. Tahvolla on tuo kontakti alkanu olee tosi hyvä. Nykyään se saattaa jäädä pidemmäkskii aikaa tuijottaa kun ollaan treenaamassa. Sitähän siltä haetaan. :)
     Käytin sit Tahvoo lenkillä melkein heti treenien jälkeen ja otin heti käyttöön tunnilla opitut asiat. Onneks oli ilta ni ei ollu  Tahvolle liikaa häiriötä. Kävelin sellasen kilsan lenkin. Normaalisti siihen menee ehkä se 15 min. mut nyt Tahvon kanssa meni tunti. Tosin, oli se sen arvosta ku alko loppumatkasta tajuumaan mitä siltä haettiin. Aina välillä otetaan sinne väliin niitä kontaktiharjotuksia että sekin vahvistuis.
     Oon siis tosi positiivisesti yllättyny miten tuo koira on alkanu kotiutuu ja "normalisoituu". Ei enää pissi sisälle kuin murto-osan siihen verrattuna mitä aikaisemmin. Lisäks se oppii tosi nopeesti kun oon saanu oikeet opetusmenetelmät. Huutaminen ja pakottaminen tuon kohdalla on ihan turhaa ja siitä tulee vain takapakkia.
     Edelleen nuo koirat riehuu tosi paljon. Kuraakin tulee lattialle niin paljon että pitää lähes päivittäin olla pesemässä. Tahvo on saanu/hankkinu ittelleen uuden kaverin, nimittäin miun gerbiilit ja hamsterit. Siellä se istuu terraarion eessä nenä kiinni lasissa. Varmaan aattelee et hitto ko noi suupalat on tuolla lasin takana ettei niihin pääse käsiks :D
     Tässä nyt muutama foto, jotta saadaan blogiin vähän väriäkin :)
Hamsujen tutkailua



Siinnä on taas kukkapenkki kaivettu ylös

Voiko Tahvo enää tyhmemmältä näyttää?! :D
     Akun kanssa en oo kerenny oikeen mitään nyt tekee ku tuo Tahvo vie niin paljon aikaa. Sen kyl näkee koirasta et ei oo saanu kauheesti huomiota ku on alkanu taas osottaa mieltään, esim. repimällä maitopurkkeja yksin jäädessään. Nyt on satanukkii niin paljon et ei oo kehdannu koirapuistossakaan käydä. Toivottavasti nyt tulin pian pakkasta ja lunta ni ei tartteis tuon kuran kanssa leikkiä.
     Meinasin seuraavaks vähän kirjottaa tuosta hihnakäyttäytymisestä ja sen opettamisesta. Oon omasta mielestäni saanu niin mahtavat neuvot. :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ihanaaaaa

     Voi JEEE!! Tahvo on alkanu muuttua parempaan suuntaan. Toivottavasti tästä tulee nyt pysyvää eikä tuu mitään takapakkeja. Tahvo on alkanu mm. rauhottuu sillon ku myö ollaan kotona. Se ei myöskään enää pissi niin paljoo lattialle. Tänää tais olla eka päivä ku miun ei oo tarvinnu kertaakaan pyyhkiä lattialta pissiä. Voi tätä onnen määrää :) <3 Tosin, oli Tahvo pissiny pari kertaa mut ite en ollu sitä näkemässä. Herra jopa alkaa rauhottuu autossa ja yksin jäädessään. Yleensä ei enää tarvii tapella siitä että jääkö koira kotiin vai ei. Ei nimittäin enää rynni niin pahasti ovelle. Kyllähän se jää vähäks aikaa haukkumaan mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
     Viime tiistaiset treenit olivat Nuuskun tiloissa, koska ulkona oli niin epävakaa sää. Saatiin monta harjotusta kotiin opeteltavaks. Tunnille osallistui 4 koirakkoa. Muut koirat oli paljon Tahvoa nuorempia. Tosin, Tahvo tais olla rauhallisin.
     Tunti alkoi sillä että opettaja Sari kävi tervehtimässä kaikkia koiria. Tästä Tahvo selviyty tosi hyvin siihen nähden että kyseessä oli vieras ihminen. Tahvo oli alistuva mutta ei kuitenkaa niin jännittyny kun yleensä. Sari jopa kehui että koirasta oli tullut paljon luottavaisempi ja avoimempi sen kerran jälkeen kun Sari kävi meillä kotona antamassa neuvoja. Oli hyvä kuulla että oltiin vähän edes edistytty.
     Ensimmäinen harjoitus oli käsikosketus, jossa koiran oli tarkoitus koskea ohjaajan kämmentä. Tämän Tahvo tajusi nopeasti, koska taustalla oli jo kepin koskettaminen. Seuraavaksi harjoiteltiin katsekontaktia. Tässä vaiheessa Tahvo oli niin väsähtynyt edellisestä harjoituksesta, ettei jaksanut keskittyä. Uskoohan sen ku pikkusen aivoja ei olla käytetty, kun ei sitä ole opetettu minkäänlaisille tavoille. Vähän aikaa kun herra sai tehdä mitä halusi niin seuraava harjoitus sujuikin jo paremmin.
     Viimeiseksi harjoiteltiin Jätä-käskyä. Vielä tätä käskyä ei käytetä oikeassa tilanteessa, vaan opetettiin koiralle että jätä on yhtä kuin herkku. Ensi viikolla olisi kuulemma tarkoitus ottaa käsky käyttöön. Tämänkin Tahvo ymmärsi äkkiä ja alkoikin kuunnella mitä sille sanottiin. Käänsi aina pään kun sanoin jätä.
     Näitä harjoituksia olisi nyt tarkoitus harjoitella viikon verran ja ensiviikolla on vuorossa hihnakäyttäytyminen. Pitää kokeilla ulkona ja eri paikoissa samoja käskyjä että tuo tajuais että käskyt toimii muuallakin kuin olohuoneen sohvalla. Voi kun näitä tunteja olisi useammin, koirakin tuntuu tykkäävän. Varsinkin tunnin päätteeksi ollut leikkihetki oli Tahvon mieleen. Sari mainitsi että Tahvo on tummunut. Nyt kun jälkikäteen kattelee koiraa niin kyllähän sen selkään on tullut tummempia karvoja. Ensiviikon tunteja odotellessa. :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Edistymistä ja takapakkia

     Johan tässä on taas aikaa vierähtäny viime kerrasta. Aku ja Tahvo tulevat hyvin toimeen. Ollaan käyty nyt koirapuistossa välillä molempien koirien kanssa ja välillä pelkästään Tahvon kanssa. Tahmis on aivan kuin toinen koira, kun pääsee puistoilemaan. Siellä se menee minkä jaloistaan pääsee ja on kaikkien kaveri, jopa miesten. Normaalistihan se on miehiä kohtaan hieman varautunut. Aku on puolestaan saanu tarpeekseen kaikista pepunhaistelijoista. Viimekerralla sai sellasen takiaiskaverin puistossa että meinasi koiralta hermot mennä. 
     On tuolle Tahvolle tullu myös vähän taas takapakkia koulutuksen suhteen. Se on nyt saanut muutaman kerran "selkäänsä", ja on sen jälkeen aina vähän pelokas. Liekö sitten edellisestä kodista muistoja, koska myö ei kuitenkaan sitä mitenkään niskasta roikoteta tai hakata. Tuolle koiralle kun riittää jo se, että ottaa pannasta kiinni ja vie hetkeksi jäähylle. Sitten ollaan taas niin nöyrää poikaa että. Käsien liike on kuitenkii sille melko arka asia vielä, varsinkin jos tulee yllätetyksi.
     Ollaan sen kanssa nyt treenattu yksinjäämistä ja -olemista. Yksin se osaa jo melko hyvin olla pieniä pätkiä silloin kun myö ollaan myös kotona. Yhen kerran jätettiin Tahvo yksin kotiin kun Aku lähti kauppareissulle mukaan. Sillä aikaa Tahvo oli syöny ulko-ovesta ikkunanpielet ja irrottanu yhden ovilistan seinästä. Sitten se oli tullu meidän haitariovesta kirjaimellisesti läpi. Noh, eipähän noista kumminkaa sitä voinu rankaista, vaikka se vissiin aavisti kun meillä kiehu sisällämme kun tultiin kotiin.
     Yks päivä Tahvo lähti mein mummon ja papan auton perään ku ne kävi meillä. Isovanhemmat oli siis jo lähteny ja sit aukastii ovi että koirat menis ulos leikkimään, ni eikös tää hämelö lähteny sitä autoa ettimään. Onneks tuli sitten heti takasiin kotiin. Eilen Tahvo sitten taas karkas kun olin lähössä töihin. Se kun haluaa aina autoon mukaan ettei vaan jää yksin kotiin. No nyt se ei sitten päässy mukaan ni ensiks piti saada koira kiinni ja sisälle. Noh, iskä sitten meinas koirat laskee pihalle ni eiks tää taas lähteny karkuun. Sit selviskii et se oli jotenkin ihmeellisesti menny meidän takapihalle vaikka portti oli kiinni. (Meillä on siis aidattu piha) 

     On Tahvo jotain uuttakin oppinu. Viime tiistaisen koirakoulun innoittamana mie kävin heti ostamassa uuden naksuttimen ja koulutuskepin (mikä sen oikee nimi nyt sitten onkaan). Lisäksi ostin paljon pikkunameja koulutusta varten. Tuo kun on niin äärettömän nirso ruuan suhteen. Kotia päästyäni aloin Tahvon kanssa harjottelemaan naksun käyttöä ja opetin Tahvolle mitä naksaus tarkoittaa. Älyttömän nopeesti se hokaskin sen että naksauksesta tulee aina nami. Sitä treenasin parin päivän ajan, mutta koira osotti osaavansa sen, joten siirryin koulutuskeppiin. Tahvo hokasi senkin ensimmäisellä koulutuskerralla. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran saada onnistunut koskenus ja naksaus niin koira tajusi, että kosketuksesta tulee herkku.
     Yks päivä mie eksyin myös suomalaiseen kirjakauppaan ja tarttuihan sieltäkii kaks kirjaa matkaan. Kouluttaja kehu Tommy Wirénin onnistu koirasi koulutuksessa -kirjaa. Tuon kirjan lisäks ostin Tuire Kaimion Pennun kasvatus, pennusta kunnon koiraksi -kirjan. Tuo ensin mainittu on todella selkeästi kirjoitettu, suosittelen lukemaan. Toista en ookkaa vielä ehtiny kunnolla lukemaan. Kyllähän sekin näytti tietoa olevan täynnä.
    

     Huomenna on sitten taas koirakoulu. Tälläkertaa Tahvo pääsee mukaan. Toivottavasti tulee toisten koirien kanssa toimeen ja oppii uusia juttuja.