tiistai 20. syyskuuta 2016

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

IMG_6839 Olen aloittanut tämän postauksen jo moneen otteeseen mutta en vain ole saanut kasattua ajatuksia järkeväksi kokonaisuudeksi. Aihe koskee Seraa ja sen tämänhetkistä terveyttä. Parisen kuukautta sitten luonnostelin aihetta ja sainkin sen jokseenkin valmiiksi, mutta hetken päästä Seran tilanne muuttui täysin päälaelleen joten postaus jäi julkaisematta. Vihdoin yövuorossa istuessani päätin kasata ajatukset yhteen senkin uhalla etteivät ajatukset kohtaisi toisiaan.

Kaikki alkoi tämän vuoden toukokuussa kun olin kavereiden ja heidän koiriensa kanssa satamassa ja linnoituksessa kiertämässä. Sera sai uusia koirakavereita ja sai juosta oman jaksamisensa mukaan. Lenkin loppuvaiheilla pieni 5kk ikäinen Sera alkoi ontua, ei kovin selvästi mutta ontui kuitenkin. Mitään suurta ei tapahtunut ennen ontumista joten se herätti epäilyksiä. Kaverit näkivät myös ontumisen mutta eivät pitäneet sitä vakavana. Epänormaaliahan se olisi jos pentu ei koskaan kasvuiässä ontuisi. Tutkin jalkaa paikanpäällä, vääntelin niveliä ja venyttelin koipia mutta koira ei reagoinut mihinkään, joten oletin sen vain venäyttäneen jalkansa. Ontuminen oli kuitenkin paikallistettu oikeaan etujalkaan. Alkaneesta ontumisesta kehkeytyi mörkö ja kyttäsin koiran liikkumista ja ontumista herkeämättä. Kaverit ilkkuivat minulle vielä monta kuukautta ensimmäisten ontumahavaintojen jälkeen että kuvittelen koko tilanteen ja teen asiasta isomman numeron mitä se todellisuudessa on.
IMG_6687 En saanut asian suhteen rauhaa joten käytin pennun eläinlääkärissä. Siellä lääkäri teki tarkkaa työtä taivutellessaan koiran jokaista niveltä niin etu- kuin takajaloistakin. Ainoa paikka mistä Sera reagoi oli oikean kyynärän ääriasentoon koukistus. Venytyksissä ei reaktiota. Väännellessä toinenkin kyynärä alkoi ärtyä ja sieltäkin saatiin pieni reaktio. Pentu sai kipulääkekuurin ja viikon sairaslomaa. Ohjeeksi saatiin että kannattaa kuvauttaa kasvuhäiriöiden varalta jos ontuminen ei lääkekuurista huolimatta helpota. Siitähän minä taas mörön itselleni kehitin ja päätin että pentu kuvataan vaikka ontuminen loppuisikin.
IMG_6902
Seuraavana päivänä olin yhteyksissä kasvattajaan ja kerroin hänelle tapahtuneesta. Hän lohdutteli ja vakuutteli ettei kannattaisi olla huolissaan. Pitäisin vain koiraa viikon verran levossa ja käyttäisin hihnalenkeillä niin asia varmasti korjaantuisi. Hetken olinkin jo sitä mieltä että venähdyshän sen vaan täytyy olla koska mitä pennussa nyt muka voisi olla vialla. Sen vanhemmilla on priima luusto ja muutenkaan suvuissa ei ole mitään viitteitä kyynärä- tai olkavioista. Vaan eipä aikaakaan kun taas mörkö pomppasi päässäni esiin ja muistin kuinka pentu on hyppinyt sohvalta alas ja juossut liukkaalla lattialla toisten perässä ja riehunut isompien koirien kanssa pihalla jajaja...Kävin kaikki kauhuskenaariot mielessäni. Onhan minulla taustalla jo yksi luustovikainen koira ja en millään haluaisi toista samanlaista.
IMG_6659
Kipulääkekuurin loputtua Sera ei enää ontunut mutta oli mielestäni hieman vaisu ja ei käyttänyt tassua aivan samalla tavalla kuin toista. Kyttäsin koiraa herkeämättä ja olin koko ajan näkevinäni pientä ontumista silloin tällöin. En saatiun mielenrauhaa asian suhteen joten varasin Seralle ajan lonkkien ja kyynärien röntgeniin. Kuvat tulivat viikossa (älkää kysykö miksi niissä kesti niin kauan) ja eläinlääkäri kertoi ettei niissä näkynyt mitään poikkeavaa. Pentueviikonloppuna Porissa näytin lonkkakuvat myös kakkoskasvattajalle ja hänkin totesi että ne ovat hyvin siistit vaikkakin niissä on vielä kehitys kesken. Sain siis vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta että voin touhuta koiran kanssa jatkossakin ilman huolta.
IMG_6285
Aikaa kului eteenpäin ja tuli kesä ja hetkelliset helteet sekä kesätyöt. En touhunnut pennun kanssa mitään kovin rasittavaa ja jalkakin tuntui taas normaalilta. Heinäkuussa meillä oli kennelpäivä jossa Sera pääsi paimentamaan ja muutenkin tapaamaan muita sukulaisiaan. Vauhtia riitti koko päivän ja sen huomasi seuraavana päivänä kotona. Sera ontui taas ja kyseessä oli sama jalka kuin aiemminkin. Ärsytys ja ahdistus palasi ja varasin taas ajan eläinlääkärille. Edellisellä käynnillä eläinlääkäri ei nähnyt selvää ontumista mutta nyt uudella käynnillä hänkin näki ontumisen. Tavallaan helpottava tunne kun tietää ettei itse vain kuvittele asiaa. Sera joutui uusiin röntgenkuviin ja tällä kertaa kuvattiin molemmat jalat ranteista olkaniveliin. Tällä kertaa lausunto kuvista tuli jo seuraavana päivänä kun eläinlääkäri soitti miulle. Olin kaverin kanssa kaupungilla kun puhelu tuli ja olisin toivonut olevani missä tahansa muualla kuullessani huonot uutiset. Eläinlääkäri oli löytänyt Seran olkanivelistä OCD muutoksia ja näistä ontuminen todennäköisesti johtui. Itkuhan siinä tuli keskellä kirkasta päivää vilkkaalla kauppakadulla. Soitin samana päivänä suoraan Kouvolaan ortopedille ja sain ajan viikon päähän.
IMG_6222
Kun vihdoin päästiin ortopedille Sera tutkittiin ja kopeloitiin ja selvät reagoinnit saatiin vasempaan olkaniveleen ja oikeaan kyynärniveleen. Röntgenkuvat eivät olleet diagnostisesti onnistuneita, joten Sera lähetettiin CT-kuviin. Sieltä selvisi että tosiaan olkanivelissä on muutosta ja myös kyynärnivelessä. Edessä oli rankka päätös jatkosta. En osannut siinä vaiheessa päättää mitän koiran suhteen tehtäisiin vaan lupasin olla lääkäriin yhteyksissä pikapuoliin. Teoriassa vaihtoehtoja oli vain kaksi: kallis leikkaus tai eutanasia, enhän halua että koira kärsisi kivuista. IMG_6500

maanantai 12. syyskuuta 2016

Mediahiljaisuus

Ihanaa löytää viimein pieni motivaatio blogin päivittämiseen. Olen laiminlyönyt blogin täysin enkä ole suonut ajatustakaan kirjoittamiselle. En meinaa puolustella tapahtunutta sen enempää kuin toteamalla että oma henkinen jaksaminen on mennyt etusijalle. Sanotaan että nallekarkkien määrä on maailmassa vakio mutta se miten ne jakautuvat ihmisten kesken onkin asia erikseen. Minun kohdalla nallekarkit ovat jääneet viime aikoina olemattomiksi ja huono onni on tullut jäädäkseen. Tapahtuma toisensa perään asiat ovat menneet pieleen tavalla tai toisella, mutta jospa nyt olisin viimein saanut murrettua kirouksen ja tuuri kääntyisi??
Akun kuoleman jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: Molemmat koirat reagoivat vanhuksen puuttumiseen ja olivat pitkään apaattisia eivätkä syöneet, Sera sairastui ja on nyt pitkällä sairauslomalla, sairastumisen myötä romuttuivat monen monet suunnitelmat, itse olen joutunut venymään töiden, rahattomuuden ja henkisen jaksamisen kanssa äärirajoille ja kaiken lisäksi reissaamista ja rahan menoa on ollut vähän turhankin paljon. Näiden takia viimeiset neljä kuukautta ovat olleet hyvin raskaita. Onneksi olen saanut ystäviltä tärkeää apua koirien ja oman jaksamisen kanssa.

Nyt vihdoin alkaa elämä taas hymyillä ja kuviot selkiytyä. Vielä en uskalla suunnitella mitään pitkälle tulevaisuuteen, mutta päivä kerrallaan kun mennään niin hyvältä näyttää.
Tulossa on myös tällainen yllätys