Nyt näin aluksi vähän takautuvasti
tuosta Tahvon saapumisesta meille. Elikkä 24. elokuuta hain Tahvon
(silloin vielä Tauno). Olin edellisenä päivänä nähny ilmotuksen
netissä ja otin heti yhteyttä. Sovittiin sitten edellisen omistajan
kanssa ajasta ja paikasta. Lupasin ottaa koiran matkaan kunhan tulisi
Akun (meidän aikaisemman koiran) kanssa toimeen. Kaikki kipot ja
kupit pennulle tuli mukaan. Pennun kerrottiin olevan sisäsiisti,
tottelevainen, eikä se hauku. Rokotuksetkin tuntuivat olevan
kunnossa. Tahvossa kerrottiin olevan saksanpaimenkoiraa ja
rottweileria.
Kun 24. päivän aamu koitti, lähdin hakemaan
pentua ennen kuin menin töihin. Olin tietysti aivan intona. Tahvo ja
Aku tuli hyvin toimeen siinä pihalla kun tutustutimme koirat
toisiinsa. Vaikkakin pientä rähinää oli kun tapasivat. Olihan
Tahvo silloin melko riehakas johon Aku ei ollut tottunut.Pentu lähti
samantien mukaani.
Ensimmäinen ongelma ilmenikin melkein
heti, miten saisin koiran autoon. Se pelkäsi autoja yli kaiken.
Yritin käyttää aikaa pennun saamiseen autoon, mutta loppujen
lopuksi minulta loppui aika ja oli pakko nostaa Tahvo autoon. Pentu
tietenkin hyppäsi samantien autosta ulos. Sitä sitten yritin saada
takaisin autoon monen monta kertaa. Pentu oli niin paniikissa
etteivät edes namit maistuneet. Entinen omistaja ei kovin edes
vaivautunut auttamaan. Sanoi vain ettei koiraa ole totutettu
autoihin. Senhän olin jo huomannut.
Siitä sitten lähdin kotiin. Tahvo hyppi
ja pomppi takakontin ja -penkin väliä. Kotiin päästyäni koira
pelkäsi minua. Se pissi lattialle ja oli aivan paniikissa. Heräsi kysymys, että miksi pentukoira toimii näin. Oletin sen kuitenkin olevan vain uuteen kotiin sopeutumista vailla.
Illalla Tahvo ei meinannut rauhoittua. Temmelsi vain Akun kanssa. Aku oli kuitenkin tyytyväinen, kun joku sen kanssa peuhasi. Illalla Tahvoa tuli moikkaamaan isovanhempani. Tästä alkoi toinen ongelma. Tahvo rähisi ja murisi ja haukkui papalleni. Karvat olivat pystyssä ja koira oli erittäin varautunut. Jälkikäteen sain tietää että koira oli jopa purrut. Asia suututti minua. Mietin, että miksi koira käyttäytyi siten.
Laitoin muutaman päivän jälkeen edelliselle omistajalle kysymyksiä koiran käytöksestä. Kysyin, että miksi koira pelkäsi miehiä, eikä luottanut muihinkaan ihmisiin. Lisäksi kysyin että oliko koira pissinyt edellisessä kodissaan lattialle omistajien saapuessa kotia. Lisäksi halusin tietää, miten koiraa oli koulutettu. Senhän tiesinkin jo, ettei koira osannut 6kk:n ikäisenä muuta kuin antaa tassua. Tästä arvasin, ettei koiraa oltu muuten edes koulutettu. En kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta, vaikka laitoin tekstiviestin ja sähköpostiviestin. Tämä ihmetytti kovasti. Lisäksi aloin miettiä, että sopeutuuko koira meille kuitenkaan. Aku oli alkanut kyllästyä Tahvon jokapäiväiseen korvien repimiseen. Tahvolla oli ilmennyt erittäin voimakasta eroahdistusta. Se ilmeni mm. tavaroiden sepimisenä ja paikkojen tuhoamisena, sekä haukkumisena.
 |
Tahvon toinen ilta meillä. |
Mutta mitä tekisin koiran kanssa. Palauttaisinko koiran takaisin?! Se kävi jo monta kertaa mielessä. Olin edellisen omistajan kanssa sopinut että koira olisi koeajalla n. viikon, vaikka koira saatiin ilmaiseksi. Koska viesteihini ei vastattu, vaikka monta kertaa olin laittanut viestiä, koira jäi meille. Sen tiesin jo ettei koiraa voinut samaan paikkaan palauttaa. Lisäksi kävi koiraa sääliksi jos se joutuisi vaihtamaan taas kotia. Päätin siis pitää koiran ja hankkia koiralle ammattiapua ongelmakoirakouluttajalta. Kuitenkin moneen kysymykseen jäi vastaus saamatta.