Toukokuun temppu

Taas on kuukauden tempun aika. Tällä kertaa Tahvo opetteli laittamaan oven kiinni. Tämä on pohjustaa meidän pallopaimennus treeneihin. Ideana oli saada koira käyttämään kuonoaan työntämiseen. Kun koira ymmärtää oven työntämisen, sille on helpompi opettaa myös pyöreän pallon työntäminen. Aluksi Tahvo ei halunnut tökkiä nenällään kovaa pintaa ja keksikin vaihtoehtoisen tavan sulkea oven, puskemalla suupielellään ja otsallaan. Ihan käypä ratkaisu. Pidemmittä puheitta, tässä video.

Tarvitset koulutukseen nameja, merkkilapun ja naksuttimen

1. vaiheessa opetin koiran koskettamaan muistilapulla merkittyä kohdetta. Käytin tässä omaa kättäni, koska Tahvolle oli jo aiemmin opetettu käsikosketus. Tähän oli helppo yhdistää muistilappu johon koiran tuli koskea. Kovinkaan kauan tähän ei mennyt joten yhdistin muistilappuun vihjesanan, tökkää. Tätä vahvistin ja naksuttelin jonkin aikaa ennen kuin siirryin eteenpäin.

2. vaiheessa siirsin muistilapun haluamaani kohteeseen, joka oli tällä kertaa ovi, ja odotin että koira tarjoaa kosketusta lappuun. Palkkasin koiran muistilapun edessä, jotta palkka tuli sieltä mihin halusin koiran koskevan. Koiran ymmärrettyä kosketuspaikan idean naksuttelin vielä hetken. En käyttänyt tässä vielä vihjesanaa.

3. vaiheessa lisäsin haastetta ottamalla etäisyyttä koiran ja kosketuspinnan välillä. Lähetin koiran kauempaa muistilapulle ja odotin että koira tarjoaa koskettamista. Palkkasin koiran tällä kertaa kauempana muistilapusta. Kun koira tajusi mitä siltä haluttiin, lisäsin ennalta opetellun vihjesanan mukaan. Vahvistin vihjesanaa naksuttelemalla toivotusta toiminnasta.

4. vaiheessa raotin hieman ovea ja pyysin koiraa tökkäämään ovea. Koira huomasi että ovi lähti karkuun, joten se tökkäsi sitä uudestaan, jonka jälkeen palkkasin koiran. Pikkuhiljaa suurensin oven rakoa ja vahvistin oven työntämistä kevyen tökkäämisen sijaan.

5. vaiheessa avasin oven kokonaan ja otin koiran kanssa etäisyyttä oveen. Lähetin koiran ovelle ja pyysin sitä tökkäämään ovea. Agilityajoilta ja pallopaimennuksen harjoitteista Tahvo on oppinut kiertämään kohteen toiselle puolelle, joten lisäsin kosketukseen takaa käskyn, jotta koira ohjautui oven oikealle puolelle. Tätä vahvistetaan ja pidetään koiran kanssa jatkossa hauskaa uuden tempun voimin.

Temppua voi jatkaa ja vaikeuttaa ensin poistamalla merkkilapun ovesta, Sen jälkeen koiralle voi esim. opettaa oven avaaminen ja sulkeminen oven eri puolilta työntämällä. Vain mielikuvitus on rajana. Nyt opettamaan temppua koirillenne.

Aksat

Nyt ollaan siirrytty Tinin kanssa taas treenailemaan kisaamisen sijaan. Ennen kesätaukoa ehdittiinkin käydä kolmissa kisoissa vaihtelevalla menestyksellä. Viimeisimpänä mainintana käytiin Imatralla kahden startin taktiikalla hakemassa kaksi puhdasta hylkyä, joten edelleen kisataan ykkösten nimissä. Videon voit käydä katsomassa täältä. Voin kertoa että ensimmäisen kerran agilityhistoriani aikana tuli fiilis että jätän koko lajin muille paremmille koirakoille, mutta onneksi ärsytys laantui nopeasti. Ei pidä elätellä mitään toiveita ennen kisoja niin ei tule pettymyksiäkään.

Kesäkuulle ei tosiaan ole kisakalenteriin merkittynä yksiäkään kisoja, joten pidetään virallinen kisatauko ja keskitytään treenaamiseen. Tällä hetkellä treenauslista on melko pitkä ja sitä yritetään lyhentää aika ajoin. Haastavaksi treenaamisen tekee se, että lainakoira asuu noin 40 kilometrin päässä, joten treenaamaan ei pääse aina kun siltä tuntuu. Päästiin kuitenkin tämän kuun viimeisiin kisoihin oman seuran epiksiin, jossa osallistuttiin Tinin kanssa putkiralliin. Isoja koiria oli kyseisessä luokassa yli 30. Hauskaa meillä oli ja löysi Tin radalta jotain herkkujakin (MURRRR...) jotka se sitten työn tiimellyksessä ehti syömään.

Treenattavana meillä on mm:

• Putken pimeät kulmat
• Putkijarru
• A:n juoksukontakti
• pysäytyskontaktit
• irtoamiset
• jyrkät käännökset
• muutamat ohjaukset
• keppikulmat
• jne...

Eli onhan noita opeteltavia asioita ihan kiitettävästi. Osassa riittää pienet hienosäädöt ja toistot, esim. putkikulmien kanssa ja irtoamisissa mutta jotkin vaativat sitten enemmän toistoja ja raakaa treeniä, esim. käännökset ja kontaktit. Meillä Imatran kisat kariutuivat juurikin kontaktivirheisiin ja ohjauksien seuraamattomuuteen. En voi syyttää koiraa, koska nämä asiathan oli tiedossa ettei se niitä osaa. Nyt vaan näihin ekstratreeniä niin ei ainakaan näihin kariudu seuraavat kisat heinäkuussa. 

Kattokaa mikä "kontakti"

Tässäkin singottiin A:lle vaikka suunta oli ihan toinen

Treenirintamalla meillä menee melko hyvin. Ollaan siirrytty ulkokauteen ja nyt treenataan vuoroviikoin ulkona. Tällä viikolla meidän ryhmä aloitti ulkona, joka oli erinomaista treeniä meille. Muutamat kisat ollaan jo kisattu ulkona Tinin kanssa ja nyt Imatralla Tin "karkasi" ensimmäisen kerran radalta. Häiriötreeni on siis enemmän kuin paikallaan. Onneksi Tin ei ole samanlainen kuin Tahvo aikoinaan, eli saattoi lähteä kesken radan haistelemaan ihania tuoksuja tai tervehtimään uusia kavereita.
Tämän viikon treeneissä meillä oli juurikin Imatran radoilta hankalimpia pätkiä. Takaakiertoja, putkijarrua, täyskäännöksiä ja ohjauksia tuli treenattua. En meinannut millään tajuta tehdä valssia tai persjättöä radalla, vaikka tiedostin että jompikumpi niistä täytyy tehdä, jotta seuraavalle esteelle pääsisi ohjaamaan takaakierron. Lopulta sain aivon käännettyä valssiasentoon ja sittenhän homma alkoi taas luistaa hyvin. Koirakin oli taas ihan hyvässä vireessä.

Mikkelin kisakenttä valloitettu

Viikonloppuna taas juostiin. Tällä kertaa Mikkelissä MAH:in agilitykisoissa. Ensimmäinen kerta muualla kuin oman seuran hallissa. Ja ensimmäisen kerran ulkona. Luvassa oli kolme starttia ulkokentällä vieraassa ympäristössä. Melkoinen yhdistelmä.

Reissuun lähteminen jännitti todella paljon. Totta puhuen, en ole koskaan ajellut omalla autolla niin pitkiä matkoja yhden päivän aikana, vaan yleensä olen reissannut vain Imatra-Lappeenranta väliä. Suurin pelko Mikkelin kisoissa oli ulkokenttä ja vieraat esteet. Entäs jos Tin ei kestäkkään hallinnassa ja lähtee haahuilemaan muiden koirien ja ihmisten luo? Mitä jos vieraat esteet tuo rataan liikaa lisähaastetta? Entä jos Tin ei suostu menemään kontaktiesteille niiden erilaisen pinnan vuoksi? Mitenkä käy kun Tinin omistaja on mukana ja katsoo kisoja kentän laidalta? Näitä mietin ja stressasin ennen H-hetkeä.

Mikkelissä oli tuomarina Kroatialainen Alen Marekovic, joka on selvästi arvokisatuomari ulkomailta. Ainankin kun katsoi rataprofiileja ykkösluokilla. Kuulemma myös kakkos- ja kolmosluokilla oli hyvin vaikeita ja kiemuraisia ratoja. En kuitenkaan valita, sillä oli ihana päästä ulkomaalaisen tuomarin radoille. Ensimmäisenä oli hyppyrata, johon menin hieman varmistelufiiliksellä. Otin siis selvää miten Tin suhtautuu uuteen ympäristöön ja omistajan paikallaoloon. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa radalla eikä radan läheisyydessä. Ainoa ihmetys koiran mielestä oli puukepit jotka ilmeisesti nappasi pujotellessa eri tavalla vasten kuin kotihallin muovikepit. Tämän takia hinkattiin keppejä jopa 7 kertaa ennen kuin päästiin jatkamaan radalla eteenpäin. Ensimmäiseltä radalta siis erittäin hyvä hylky.

Toiselle radalle menin ehkä hieman takkiauki fiiliksellä ja sen kyllä huomasi. Unohdin radan heti alkuunsa ja ohjasin koiraa erittäin huonosti. Ihan hävettää. Loppuun asti kuitenkin päästiin hyllyn kera mutta kyllä ärsytti ja paljon. Ketutuksen voimalla menin viimeiseen rataan tutustumiseen ja suunnittelin ja hioin ohjauksia ja pänttäsin estejärjestystä ettei vain tämäkin rata unohdu. Pänttäsin vielä ennen kentälle pääsyä kentän laidalla estejärjestystä. Karhun voimalla juoksin viimeisen radan ja ohjaukset sain toteutettua juuri niin kuin suunnittelin. Tin hyppi radan nollilla loppuun ajassa -7,33 ja oltiin ainoat puhtaasti radan suorittaneet, joten sija 1 ja toinen LUVA taskussa. Kontaktit oli tuurikontakteja, mutta eipä ne meillä treeneissäkään ole vielä millään mallilla, joten en voi olettaa koiran niitä ottavan täydellisesti kisoissakaan. Viimeiseen rataan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja saatiin myös kehuja tuomarilta. "Erinomainen suoritus, hieno koira ja erilainen rotu agilityyn."

Ensiviikonloppuna juostaan Imatralla ja käydään näyttelemässä.

Harrastushaaste

Joko olette huomanneet, että meidän blogi pääsi tuoreen koirablogiportaalin, Hurttahuoneen, bloggaajaksi? Portaaliin haettiin kymmentä bloggaajaa ja WauhtiTassut-blogi on yksi niistä. Hurttahuone on Suomen ensimmäinen koirablogiportaali ja sen tarkoituksena on yhdistää koirabloggaajia sekä kasata koirablogeja yhden sivuston alle. Mahtavaa!

Portaalilla on nyt myös pyörähtänyt käyntiin ensimmäinen kuukausihaaste johon päätin osallistua Tahvon kanssa. Päätin käyttää ja hyödyntää Tahvon roduille ominaista piirrettä paimennusta ja pallohulluutta jotta saisin ylimääräistä energiaa purettua suuresta ruskeasta kakarasta.

Ensimmäisen haasteen ideana on, että bloggaaja kokeilee koiransa/koiriensa kanssa jotakin uutta koiraharrastuslajia, ja kirjoittaa siitä postauksen kuvien ja/tai videon kera. Uutta harrastusta voi kokeilla ihan kotipihallakin, ja harrastuksen ei tarvitse olla virallinen koiraharrastuslaji, se voi olla myös itse keksitty uusi juttu koiran kanssa.

Tahvo on paimenrodun risteytys, joten paimennusvietti puskee tietyissä tilanteissa hyvin läpi koiran muusta olemuksesta. Tahvo pitää myös palloista tai ylipäänsä kaikista leluista mitä sille antaa. Mitäpä saadaan kun yhdistetään pallohulluus ja paimennusvietti? No pallopaimennus.

Tahvosta löytyy olemuksenkin puolesta paimenkoiraa

Mikä ihmeen pallopaimennus?

Pallopaimennus on alun perin kehitetty paimenkoirille tyydyttämään paimennus tarvetta. Sen on kehittänyt Jan Nijboer yli kymmenen vuotta sitten. Pallopaimennuksen harrastaminen ei kuitenkaan edellytä paimenrotua tai edes paimenviettiä ja pallohullutta vaan lajin voi opettaa koiralle kuin koiralle rotuun katsomatta. Riittää että koira ja ohjaaja ovat motivoituneita oppimaan uutta.

"Mitäs sitten tehdään?"

Pallopaimennusta voi harrastaa koiran kanssa lähes missä vain. Tarvitaan vain riittävän iso avonainen tila, esim. pelto tai kenttä, jossa voi koiran ja pallon kanssa rellestää. Laji ei myöskään vaadi kovin suuria hankintoja vain jonkinlaisen pallon. Isoille koirille sopiva pallo on normaali jumppapallo, mutta pienille koirille voi aluksi käyttää vaikka isoa jalkapalloa tai muuta sopivampaa palloa.

Pallopaimennuksessa koira kuljettaa palloa ohjaajan ohjeiden mukaan. Koira voidaan joko lähettää pallolle jonka jälkeen koira kuljettaa pallon ohjaajan luo tai koira kuljettaa pallon maaliin. Aluksi käytössä voi olla yksi pallo, mutta taitojen karttuessa pallojen lukumäärää voi kasvattaa. Kokeneemmille koirille voi myös opettaa erilaisia kuljetustehtäviä. Koira ei saa missään vaiheessa purra palloa vaan sen tulee työntää sitä päällään, kuonollaan tai rinnallaan. Pallopaimennuksessa voi myös kilpailla, jolloin koiran on kuljetettava kahdeksan palloa 15 minuutin sisällä ennalta määrättyyn paikkaan.

"Ai näinkö?"

Näin siis teoriassa mutta mitenkäs se meidän toteutus. Meiltä löytyi vanha jumppapallo varaston syövereistä, juuri tähän käyttöön passeli. Ei siis tarvinnut lähteä kauppaan pallo ostoksille.  Ensimmäiseksi ratkastavaksi ongelmaksi ilmeni Tahvon pelko isoa palloa kohtaan. Ensin siis piti tutustua palloon ja saada koira rentoutumaan. Tähän ei kauan mennyt kun Tahvolle tarjosi extra hyviä lihapullia pallon päältä.

Seuraavaksi piti teoria kääntää käytännöksi ja eihän se pallon kuljetus niin helposti käynytkään puolikkaalta paimenkoiralta. Palattiin siis suuri askel taaksepäin ja treenattiin nenällä kosketusta sisällä. Vessan ovi toimitti tönittävän kohteen roolia ja pikkuhiljaa koira alkoi tajuta että sitä tuuppaamalla se saa herkun. Treenattiin myös pallon kiertämistä tulevia pallolle lähetyksiä varten.

Pallonkiertoharjoitteet

Etenin t innostuksissani liian nopeasti, kun siirryin koiran ja pallon kanssa pihalle. Tahvo tarjosi koskemista palloon vaikka kuinka, mutta väärään kohtaan, pallon päälle. Lopulta koira tyytyi hyppimään pallon päälle ja lepuuttamaan päätään pallolla. Tämä kaikki siis kahden päivän treenien aikaansaannosta. Nyt täytyy hillitä ohjaajan pallohimoa ja keskittyä sisällä treenattaviin asioihin ja pikku hiljaa siirtyä ulos pallon kanssa. Laji tuntuu kyllä huisin hauskalta joten tämän treenaamista jatketaan pitkin kesää. Tahvon energiatkin on saatu purettua yllättävän hyvin eikä herra nyt jaksa enää kiusata Akua.

"Tätähän sää halusit?"

Oletko sinä kokeillut pallopaimennusta?

Lämmin helpotus

Kävin taannoin Kiitorekun lihashuolto -luennolla. Sain sieltä paljon ahaa-elämyksiä agilitykoiran, tai ylipäänsä harrastuskoiran, lihashuoltoon. Sain kimmokkeen myös ommella pitkään To Do-listalla olleen kauratyynyn koirille ja kokeilla luennolla saamiani ohjeita lihasten lämmittämiseen. Koekaniinina saa toimia Tahvo, ja toivon että koiran lonkkakivut ja jäykkyys hieman helpottavat. Ohessa on jonkinmoinen DIY ohje kauratyynyn tekoon kuvineen. Malli on omasta päästä ja kierrätysmateriaaleista valmistettu. Toki näitä tekomalleja on monia muitakin, joten soveltamaan vain ja tekemään omanmallista.

Aluksi tarvitset vain sisäpussikangasta, päälliskangasta ja kauraa.

Sisäpussikangas on vanhasta puuvillaisesta marimekon paidasta ja päälliskangas on pellavainen vanha pöytäliina. Lämmitettävässä kauratyynyssä kannattaa suosia luonnon materiaaleja, sillä ne kestävät lämmittämistä ja tuntuvat mukavilta ihoa vasten, eivätkä sula mikrossa. Toki päällisen voi tehdä myös esim. fleecestä, mutta silloin sisäpussit kannattaa lämmittää erikseen. Kauraa ostin Prisman lemmikkiosastolta hintaan 1,49€.

Sisäpussien tekoa.

Halusin tehdä noin 60cm tyynyn, joten leikkasin pienempiä sisäpusseja varten kuusi 12x22 cm kangassoiroa. Mittoihin on lisätty sentin saumavarat. Suikaleiden leikkauksen jälkeen taitoin kankaan kahtia ja ompelin reunat kiinni. HUOM! muista jättää kauran täyttöön pieni aukko!

Kauran täyttöä.

Kauran saa helposti sisäpussin sisään, kun tekee paperista pienen suppilon. Itse laitoin jokaisen pussin sisään noin 1½ - 2dl kauraa. On toki makuasia kuinka täydeksi pussin haluaa. Kokeilemalla löytää itselle parhaan lopputuloksen. Kun kauraa on pussin sisällä haluttu määrä, voidaan reikä ommella umpeen. Tämän jälkeen ompelin vielä kaikki pussit toisiinsa kiinni saumasta, jotta sain yhtenäisen pötkön.

Seuraavaksi päälliskankaan pariin. Leikkasin kankaasta 63cm pitkän ja 22 cm leveän kaistaleen. Taitoin toiselta pitkältä sivulta reunaa hieman päällekkäin ja ompelin sen kiinni. Tämän jälkeen taittelin kankaan siten että pitkän sivun reunat menivät hieman päällekkäin pötkön päälle. Ompelin lyhyet sivut umpeen ja käänsin työn. Tässä taas kannattaa olla tarkkana että kaksin kerroin käännetty pitkä sivu tulee oikein kun työ käännetään.

Nyt kun pussi on käännetty, on vielä pitkän sivun lievekkeet saatava toisiinsa kiinni. Halusin käyttää nappeja, koska niitä löytyy paljon jo omasta takaa. Ompelin kaksin kerroin käännettyyn pitkään sivuun napin reiät ja vastakappaleeksi napit. Lopuksi laitoin sisäpussipötkön päällispussin sisään ja napitin kiinni.

Napinlävet

Napitettuna




Lopputulos

Lopputulos on aika ihana, vaikka itse sanonkin. Tykkään päälliskankaasta tosi paljon. Työn teko oli hauskaa ja se sujuikin sutjakkaasti. Työn tekoon meni yhteensä vain kolmisen tuntia. Nyt vain testailemaan koiralla miten lämpö vaikuttaa lonkkiin ja lihaksiin. Saamistani tuloksista myöhemmin myös blogin puolella.

Onnenkantamoisia radalla

Toukokuun agilitykisat on nyt korkattu kotikisoissa. Huhtikuu pidettiin suunnitelmien vastaisesti kisavapaata ja keskityttiin treenaamiseen. Totta puhuen työt ja rahatilanne pakottivat jättämään kisat väliin. Onneksi väliin jäi vain kahdet kisat ja saatiin sitäkin tärkeämpää treeniä kisojen perustaksi. Nyt kisakuume on vihdoin saatu ruokittua ja tuplasti suurempi kisakuume on ottanut paikkansa mielessä. Kisakuumeen taltuttajaksi on seuraaviin kisoihin ilmottauduttu jo tämän viikon lopuksi.

Äitienpäivänä 10.5 kotikisoissa oman seuran hallissa oli taas mahtava päästä kisaamaan. Hannasin ilmottautumisessa ja ilmottauduin vain kahdelle radalle kolmen sijaan. Jälkikäteen ajateltuna harmittaa ihan pirusti. Tuomarina kisoissa toimi Harri Huittinen, ihan mahdottoman mukava ja positiivinen tuomari, jonka ansiosta pieni kisajännityksen poikanenkin kaikkosi ennen radalle menoa. Radat meni suurimmalta osalta paremmin kuin osasin ajatella. Tin kuunteli ja juoksi kuin viimeistä päivää ja tyttö oli selvästi omassa elementissään.

Startattiin ensimmäiselle radalle maksien toisena koirakkona. Pahin kauhuskenaario on että joudun juoksemaan radan ensimmäisenä ilman että näen muiden suorituksia ja nyt se tilanne oli jo näin lähellä. Onneksi mini ja medi koirakot olivat ennen meitä. Tilannettahan tuo muiden koirakoiden seuraaminen ei juurikaan muuta, jos ei osaa ohjata niin ei sitä katsomallakaan parane, mutta jännitys siinä hellittää. Ensimmäinen rata, agilityrata, meni meidän osalta mahtavasti. Koira teki mahtavat kontaktit siihen nähden missä vaiheessa ne on treeneissä, koira irtosi putkille ja teki mahtavat kepit. Ikävästi muurin jälkeen tuli hylky, kun koira ensin kielsi kaksi kertaa samalle hypylle ja lopuksi ratkaisi ongelman hyppäämällä esteen väärään suuntaan. En tiedä mikä tuolla hypyllä oli ja miksi Tin ei sitä hypännyt. Loppurata meni mallikkaasti loppuun ja en ite jääny hylystä huolimatta himmailemaan ohjausten kanssa.

Toinen rata, hyppyrata, meni tuurilla nollilla läpi. Itse en kuitenkaan ole tyytyväinen rataan oman ohjauksen osalta. Olin suunnitellut ohjaavani muutamat kohdat eri tavalla kuin miten toteutin. Kuitenkin Tin kuuliaisena koirana hyppi esteet ohjausräpellysten seasta oikeassa järjestyksessä. Taas sen huomasin, että radanlukutaito on melko nollissa ja siihen tarvitaan treeniä ja treeniä. Onnen kantamoisen johdosta sain kuitenkin meidän ensimmäisen LUVAn ja seuraavia lähdetään metsästämään Mikkelistä lauantaina.

Tiesitkö että..

Meidät on jälleen haastettu 11 kysymyksen haasteella. Ensimmäisen haasteen kohdalla viime vuonna totesin etten näihin yleensä osallistu, mutta taas joudun perumaan puheeni ja otan haasteen vastaan. Jokainen varmasti tietää haasteen idean, vastaa 11 kysymykseen, keksi omat 11 kysymystä ja haasta seuraavat 11 blogia. Itse en haasta ketään, vastaan vain kysymyksiin.

Voiko suloisempaa ollakkaan, kuin nukkuva koira

Tämän vuoden ensimmäinen 11 kysymyksen haaste langetettiin meille Väinölä-blogissa. Jotenka, täältä pesee!

1. Seuraavan koirasi rotu/mistä rodusta realistisesti haaveilet?
Tästä aiheesta on tulossa postaus pikapuolin blogiin, joten en paljasta vielä. Sen verran voin kuitenkin valottaa tilannetta että haaveilemani rotu kuuluu luokkaan FCI1.
 2. Panta vai valjaat? Miksi?
Panta kaupungilla ja vieraisilla ja valjaat kun lenkkeillään. Meillä koirat vetävät sen verran lenkkeillessä että tuntuu pahalta ja koiraa vahingoittavalta jos ne vetää pannassa. Pantaa käytetään vain silloin kun koira on pidettävä enemmän hallinnassa, esim. eläinlääkärillä tai vieraisilla.
 3. Narttu vai uros? Miksi?
Uros. Olen omistanut vain uroskoiria, tai ylipäänsä lemmikkejä, joten en ole kovinkaan perillä narttujen ominaisuuksista, esim. juoksuista. Seuraava koirani kuitenkin on narttu, joten näihinkin narttumaisiin asioihin on perehdyttävä.
 4. Onko koirasi ns. jalostuskelpoinen?
Ei kumpikaan. Aku on kastroitu ja Tahvo on sekarotuinen ja "viallinen" yksilö. Aku tosin on melko komearakenteinen herra joten sen ja tiedettävän terveyden puoleen Aku on jalostuskelpoinen yksilö.
 5. Mikä on itsellesi sopiva koiramäärä?
Kokemusta vain kahdesta koirasta, mutta hyvinhän tuo lainakoirakin pysyy meidän arjessa mukana, eli kolme.
 6. Millainen aamurytmi teillä on?
Herätys silloin kun itse sen päätän, eli koirat ei meillä määrää herätyksistä. Koirat pääsee heti herättyä takapihalle pissille. Sen jälkeen syön itse aamupalan ja vasta sen jälkeen annan koirille ruoan. Tämä sen takia että koirien pitää rauhoittua ennen kuin annan niille ruokaa. Sitten ulos peuhaamaan, lenkille tai jotakin muuta aktivointia.
 7. Barffaatko? Miksi/miksi et?
En vielä. Koirat syö tällä hetkellä sekaruokaa, eli raakaa lihaa ja keitettyä riisiä. Jossakin vaiheessa aloitan raakaruokinnan kunnolla, kunhan ehdin paneutua mm. lisiin paremmin.
 8. Millainen on tarina koirasi nimen takana?
Akulle oli nimi päätetty jo entisessä kodissa, joten siihen ei päästy vaikuttamaan. Tahvon pentunimi oli Tauno, mutta koska Tahvo ei nimeään puolivuotiaana vielä kunnolla osannut, vaihdoimme Taunon Tahvoksi. Syystä että Tauno ei kuulostanut omaan korvaan koiran nimeltä. Tahvo sopii myös Aku Ankka-teemaan.
 9. Kantasi koiran jätösten keräämiseen/keräämättä jättämiseen?
Jokaisen koiranomistajan vastuu ja velvollisuus on kerätä koiransa jätökset pois teiltä ja tien välittömästä läheisyydestä. Tämä etenkin kaupunkialueella, missä on paljon ihmisiä. Itse en todellakaan kerää koirani jätöksiä jos koira menee pusikkoon tai ojaan tai muuten vain riittävän kauaksi tiestä, eikä täten "roskaa" tienvarsia. Eli liputan jätösten korjaamista paikoista, joissa jätös on oikeasti häiritsevä tai on mahdollisuus että joku sen päälle kävelee. Enemmän minua häiritsee luonnossa tyhjät röökiaskit, mäkkärin pussit ja muut roskat, jotka maatuvat huomattavasti hitaammin kuin koiran kakka.
 10. Kiinnostaako kasvattaminen? Jos kyllä, minkä rodun? Jos ei, miksi?
Omalla tavallaan kyllä, mutta rotu on vielä auki ja ajatuskin hyvin nuori.
 11. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se todella ymmärtäisi, mitä kertoisit?
Rakastan sinua aina.

Silkkiturkit-blogista tulla putkahti meille toinen haaste, joten vastataan siihen nyt samalla.

1. Millaisia koiraharrastuslajeja olet kokeillut?
Agility, Toko, jäljestys, haku
2. Mikä laji olisi sellainen, jota lähtisit viimeisimpänä kokeilemaan?
Luultavasti koiratanssi. En tiedä miksi, mutta se ei vain nappaa.
3. Mitkä ovat sinun viisi lemppari koiranrotua/inhokki koiranrotua?
Lemppariroduista on tulossa pikapuoliin postaus blogiin joten en vielä paljasta rotuja. Inhokki koirarodut ovat pilalle jalostetut ruttukuonot, chihuahuat ja mäyräkoirat.
4. Onko koirasi rikkonut jotain pentuna tai muuten? Mitä?
Voi kuule, tästä listasta tulisi todella pitkä jos kirjottaisin kaikki mitä Tahvo on rikkonut. Päälimäisenä mielessä on kuitenkin ulko-oven listat, jotka Tahvo on silpunnut, puinen lapsiportti jonka herra on pilkkonut kahteen otteeseen, muutamat kengät ja eväsrasioita. Aku on ollut aina kiltti poika, se on vain kerran raapinut ulko-ovea ja saanut siihen naarmut aikaiseksi. Tämäkin sen takia että Akulla oli kova hätä ulos ja itse en ollut kotona.
5. Koirasi/koiriesi oudot tavat?
Tahvo on iloinen aina kun tulen ovesta sisään, vaikka olisin vain vienyt roskiksen ulos. Tahvo myös kantaa aina kenkiä tai mitä vain minkä sattuu suuhunsa saamaan kun se on innostunut. Akulla ei outoja tapoja juurikaan ole.
6. Jos saisit tehdä jonkun asian uudestaan koirasi kanssa, mikä se olisi?
Niitä on monia asioita. Päälimäisenä Tahvon lonkkakuvaaminen ennen agilityn aloitusta ja en olisi opettanut Akua haukkumaan.
7. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
Aku: Lempeä, hyvin toimeen tuleva ja sopeutuvainen. Tahvo: Määrätietoinen, hieman ehkä tosikko ja ystävänsä valitseva.
8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Minulla ei ole kokemusta koiranäyttelyistä, joten en osaa ottaa kantaa.
9. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?
Haluaisin kehittää hermojani ja olla johdonmukaisempi joissakin tilanteissa, esim. hihnakävelyn opettamisessa.
10. Mikä on maksimäärä koiria, jota voisit itse omistaa?
Luultavasti 5-6.
11. Mikä on koiranomistamisessa parasta?
Luotettava ja aina iloinen koiraystävä, koiraharrastuksista saamat uudet tuttavuudet ja ystävät sekä pakollinen liikunta.
+
Laita loppuun hyvänmielen kuva koirastasi

Pehmolelun saumojen testaus

Vappuja!

Hyvää Vappua! Glad första maj! Happy May Day!

Nro 1

Nro 2

Nro 3

Nro 4

Nro 5

Nro 6

Nro 7

Mikä näistä oli mielestäsi paras vappukuva? Jätä äänesi kommenttikenttään, vapaaehtoisen perustelun kera.