Oon kolmi vuotias,
oppimaan innokas,
sain nimen hauskimman Tahvo.
On paljon tehtävää,
uutta ja tärkeää,
puuhailee touhussaan Tahvo.
Maailma muuttuu, niin minäkin,
oppaiksi omistajan värväsin!
Tahvo-poika syntyi tänään (25.2.) tasan kolme vuotta sitten. Paljon on poika saanut ja joutunut kokemaan nuoren ikänsä aikana, mutta onneksi niitä positiivisia kokemuksia on enemmän ja niistä huonoista kokemuksista on selvitty.
Erään kauhistuttavasta positiiviseksi muuttuneen kokemuksen Tahvo sai/joutui kokemaan maanantaina kun vein koiran syntymäpäivälahjaksi koirauimalaan. Tahvon synttäreitä lähti juhlimaan Linda koiransa Marleyn kanssa. Olin varannut meille puolen tunnin ajan uittajalla, koska Tahvoa ei veteen muuten olisi saatu. Oli minulla pieni taka-ajatuskin uinnin suhteen. Jos Tahvo oppisi uimaan ja luottamaan uittajaan, sen kanssa voisi olla kesällä helpompi viedä uintiharrastusta eteenpäin. Lonkkien takia tämä olisi erittäin tärkeää.
Ensimmäiset uinnit olivat Tahvon osalta kamaaa katsottavaa. Ruoka ei maistunut, ei edes nakit ja koira pyrki pois altaan reunalta. Koira jouduttiin pariin otteeseen ihan viemään altaaseen, jossa koira sitten pärski vailla mitään järkeä. Tahvo alkoi kuitenkin luottamaan uittajaan ja hakeutui tämän luokse altaassa. Tahvo jopa kiipesi uittajan päälle, eikä päästänyt irti. Tahvo kirjaimellisesti kampesi itsensä uittajan syliin ja risti tassunsa tämän niskan takaa. Siinä koira sitten hetken matkusteli uittajan sylissä ja tasotteli sykettään. Tämä oli kuitenkin jään murtaja ja Tahvo meni seuraavaksi altaaseen paljon helpommin ja namitkin alkoivat taas maistua. Tahvo alkoi myös kuunnella minun antamia ohjeita ja ui perässäni allasta ympäri. Tässä vaiheessa uittajaa ei enään tarvittu kuin henkisenä tukena. Puolen tunnin aika oli juuri passeli kahdelle koiralle, tosin Marley olisi varmasti viihtynyt toisetkin puoli tuntia altaassa.
Erään kauhistuttavasta positiiviseksi muuttuneen kokemuksen Tahvo sai/joutui kokemaan maanantaina kun vein koiran syntymäpäivälahjaksi koirauimalaan. Tahvon synttäreitä lähti juhlimaan Linda koiransa Marleyn kanssa. Olin varannut meille puolen tunnin ajan uittajalla, koska Tahvoa ei veteen muuten olisi saatu. Oli minulla pieni taka-ajatuskin uinnin suhteen. Jos Tahvo oppisi uimaan ja luottamaan uittajaan, sen kanssa voisi olla kesällä helpompi viedä uintiharrastusta eteenpäin. Lonkkien takia tämä olisi erittäin tärkeää.
Ensimmäiset uinnit olivat Tahvon osalta kamaaa katsottavaa. Ruoka ei maistunut, ei edes nakit ja koira pyrki pois altaan reunalta. Koira jouduttiin pariin otteeseen ihan viemään altaaseen, jossa koira sitten pärski vailla mitään järkeä. Tahvo alkoi kuitenkin luottamaan uittajaan ja hakeutui tämän luokse altaassa. Tahvo jopa kiipesi uittajan päälle, eikä päästänyt irti. Tahvo kirjaimellisesti kampesi itsensä uittajan syliin ja risti tassunsa tämän niskan takaa. Siinä koira sitten hetken matkusteli uittajan sylissä ja tasotteli sykettään. Tämä oli kuitenkin jään murtaja ja Tahvo meni seuraavaksi altaaseen paljon helpommin ja namitkin alkoivat taas maistua. Tahvo alkoi myös kuunnella minun antamia ohjeita ja ui perässäni allasta ympäri. Tässä vaiheessa uittajaa ei enään tarvittu kuin henkisenä tukena. Puolen tunnin aika oli juuri passeli kahdelle koiralle, tosin Marley olisi varmasti viihtynyt toisetkin puoli tuntia altaassa.
 |
| © Kata |
Sovittiin uittajan kanssa että jatketaan Tahvon syntymäpäivälahjaa 15 minuutin uintiopetuksella mahdollisimman pian. Varasinkin ajan heti perjantaiksi, jotta lupaava alku ei valu hukkaan. Tahvo olisi voinut ottaa Marleysta mallia kuinka uidaan. Tämä vesipeto oli elementissään hyppiessään pallon perään altaan reunalta. Suunnittelin jo seuraavaa uintikertaa Akun synttäreille huhtikuulle. Silloin kasaan koirakavereista ja koirista porukan ja menemme yhdessä tunniksi uimaan. Sitä odotellessa!
Katariinalle ISO kiitos kuvaamisesta ja videon kasaamisesta.
Onnea Tahvolle!
VastaaPoistaTäällä on toinen Tahvo, joskin hieman "turkikkaampi" versio :)
Kunpa meidänkin Tahvo (samoin kuin kaksi muuta koirulia eli Mauri ja Tyyne) tykkäisivät uida. Se on kuitenkin niin mainiota liikuntaa. Viime kesänä sentään loppukesästä saatiin kumpikin jo edes hieman uimaan järvessä - se oli jo iso askel!
Vautsi, teidän Tahvohan on komea herra. :)
PoistaMeilläkään Tahvo ei ui normaalist. Olen vienyt koiran viime kesänä useasti järven rantaan ja yrittänyt houkutella sitä uimaan, mutta ilman tulosta. Koiran kantaminen veteen on tuntunut inhottavalta, vaikka sitäkin on tullut kokeiltua. Mutta uskon että teilläkin ensi kesänä sujuu jo paljon paremmin uinti, jos kerta koira on jo saatu uimaan menneenä kesänä. Siitä se lähtee, pikku hiljaa :)