Mediahiljaisuus

Ihanaa löytää viimein pieni motivaatio blogin päivittämiseen. Olen laiminlyönyt blogin täysin enkä ole suonut ajatustakaan kirjoittamiselle. En meinaa puolustella tapahtunutta sen enempää kuin toteamalla että oma henkinen jaksaminen on mennyt etusijalle. Sanotaan että nallekarkkien määrä on maailmassa vakio mutta se miten ne jakautuvat ihmisten kesken onkin asia erikseen. Minun kohdalla nallekarkit ovat jääneet viime aikoina olemattomiksi ja huono onni on tullut jäädäkseen. Tapahtuma toisensa perään asiat ovat menneet pieleen tavalla tai toisella, mutta jospa nyt olisin viimein saanut murrettua kirouksen ja tuuri kääntyisi??

Akun kuoleman jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: Molemmat koirat reagoivat vanhuksen puuttumiseen ja olivat pitkään apaattisia eivätkä syöneet, Sera sairastui ja on nyt pitkällä sairauslomalla, sairastumisen myötä romuttuivat monen monet suunnitelmat, itse olen joutunut venymään töiden, rahattomuuden ja henkisen jaksamisen kanssa äärirajoille ja kaiken lisäksi reissaamista ja rahan menoa on ollut vähän turhankin paljon. Näiden takia viimeiset neljä kuukautta ovat olleet hyvin raskaita. Onneksi olen saanut ystäviltä tärkeää apua koirien ja oman jaksamisen kanssa.

Nyt vihdoin alkaa elämä taas hymyillä ja kuviot selkiytyä. Vielä en uskalla suunnitella mitään pitkälle tulevaisuuteen, mutta päivä kerrallaan kun mennään niin hyvältä näyttää.

Tulossa on myös tällainen yllätys