Uusi vuosi lähestyy...

...ja se tuo mukanaan paukkuaralle koiralle jopa viikkojen stressin. 

Vuosi lähenee loppuaan ja tuo vuodenvaihteen kunniaksi raketit tullessaan. Suurin osa koirista, ja miksei myös kissoistakin, pitää ilotulituksia pelottavina. Rakettien paukkuminen ja välähtelyt voivat saada eläimet levottomiksi ja jopa ahdistuneiksi. Ilotulitteita aletaan valitettavasti ampua laittomasti jo useita päiviä ennen uuden vuoden aattoa, joten kannattaa varautua satunnaisiin paukkuihin jo aikaisemmin.

Koiran totuttaminen ilotulituksiin kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta. Koira totutetaan ilotulitusten ääneen esimerkiksi soittamalla Youtubesta ilotulitusvideoita. Aluksi ääni annetaan olla hiljaisella ja koiran kanssa ollaan toisessa huoneessa. Koiran huomio kiinnitetään johonkin mukavaan esim. leluihin tai nameihin. Kun koira ei reagoi ilotulitteiden ääniin voi videon ääntä suurentaa. Kuitenkaan ei kannata edetä liian nopeasti. Totuttaminen vie aikaa.. Mitä perusteellisemmin on pohjustus tehty, sitä varmemmin koira pysyy rentona myös uuden vuoden vaihteessa. Lisää vinkkejä löytyy netistä vaikka kuinka paljon, esim. tältä sivulta.

Pieni muistilista jos et ehdi totuttaa koiraasi ilotulitteisiin tai koira on levoton kovista äänistä uuden vuoden aattona:

1. Valmistele koirallesi rauhallinen tila. jonne sen on hyvä vetäytyä, esim. pöydän alus, kaappi tai sängyn alle.
2. Älä lohduttele koiraasi, vaan pysy itse rauhallisena! Hyssyttely vain stressaa koiraasi enemmän.
3. Siirrä koirasi huomio muuhun tekemiseen, jos mahdollista.
4. Älä rankaise koiraasi sen peloista!
5. Älä jätä koiraasi yksin.
6. Kokeile D.A.P. feromonia, se tuo helpotusta monelle koiralle.
7. Jos mahdollista, niin vietä vuodenvaihde koirasi kanssa maalla. 

 

Agilitykisaneitsyys menetetty!!

     Tosiaan, osallistuin Tahvon kanssa ensimmäisen kerran agilityn epävirallisiin kisoihin 26.12. Ne oli LAU:n järjestämät kinkunsulatuskisat. Viime kuussa oli kans epikset, mutta sillo jännitys vei voiton ja en uskaltanu osallistuu. Osallistuin Tahvon kanssa nyt mölleihin. Rata oli melko yksinkertainen eikä siinä kauheesti tarvinnu kikkailla ohjausten kanssa. Vauhtia oli paljon ja ohjaaja sai kyllä juosta. Lindakin osallistu Marleyn kanssa  mölleihin. Sen kanssa sit tutustuttiin rataan ja tuumailtiin yhdessä ohjauksia. :) (Tai no mie kyselin siltä, et miten se meinas ohjata...)
     Lindan vuoro oli just ennen meitä. Niillä meni hyvin miun mielestä. Rata alko meinkii osalta tosi hyvin. Ihan yllätyin kuinka Tahvo seuras ohjauksia ja suoritti esteitä. Sit radan puolessa välissä alko menee päin mäntyjä ja sithän se loppurata meni vähän sählätessä. Tahvo sai pienen hepulin kesken rataa ja oli menossa joka ilman suuntaan. Onneks rauhottu ja pystyttiin jatkaa. Kuitenkii miun ohjausten ja koiran virtapiikin johdosta loppuradan kaikki hypyt ohitettiin sujuvasti ensin ja sitten jouduttiinkin aina palaamaan suorittamaan estettä.
     Mein aika oli jotain ihan huikeeta, oiskohan ollu jotain yli puoltoista minuuttia, koska Tahvo "karkas" ennen viimestä estettä radalta. Virheitä ja hylkyjäkin oli aika paljon, mut ei anneta niiden häiritä. Joka tapauksessa, ensimmäiset kisat on nyt takana ja on kyllä voittaja fiilis. Jännitys jäi radan ulkopuolelle joten se ei sotkenu kisaamista. Nyt vain seuraavia epiksiä odotellessa, jotka on näillänäkymin helmikuussa.
     Tammikuussa meillä jatkuu Kiitorekulla valmennusryhmässä treenit maanantaisin. Päästiin myös tasotaitotestien kautta LAU:n treeniryhmiin mukaan. Vielä ei niistä ole tarkempaa tietoa millon alkavat ja mihin ryhmään sijotutaan, mutta ne kuitenkin lisäävät mein paneutumista agilityn pariin. Toivottavasti miekii kehittyisin puoliksikin niin nopeesti ohjaamisessa ku koira radan suorittamisessa.

Tällänen oli mein möllirata. Korjauksena viel et 7. este oli A eikä puomi.

 

 

 

 

A-este meni mallikkaasti (© Katariina)

 

 

Kontaktikin otettiin melko hyvin. :) (© Katariina)