Huhtikuun kuulumisia

Kuten taas tulee huomattua, olen ollut laiska taikka kiireinen kun ei ole tullut huhtikuun aikana kirjoitettua tänne mitään. Huhtikuu toisaalta oli melko hiljainen, keskityin lukemaan pääsykokeisiin, tein töitä ja viihdytin pentua. Eli ei siis kovin tapahtumarikas kuukausi. Alkanut kuukausi sen sijaan vaikuttaa enemmän toiminnalliselta, jee!
Olen siis saanut taas tehdä töitä yllin kyllin. Siinä lomassa olen yrittänyt lukea eläinlääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelumateriaaliahan on hieman vajaa 20 kirjaa eli oletettavasti tämä kuukauden valmistautumisaika ei taaskaan tule riittämään, mutta näillä eväillä mennään. Käytännössähän aloitin lukemisen jo vuosi sitten mutta aina välillä se tärkeä asia unohtuu ja huomaa tekevänsä kaikkea muuta kuin oleellista. Nyt pennun tulon myötä lukeminen on ollut todella vaivalloista, ajatukset eivät millään tahdo pysyä opiskelussa vaan nappisilmä vie voiton. Sitten illalla on taas kamalan huono omatunto kun ei ole taaskaan tullut luettua. Onneksi materiaali on entuudestaan tuttua lukiosta joten ihan ummikkona ei tarvitse pääsykokeisiin mennä.

Seran kanssa on siis tullut touhuttua jonkin verran. Vielä ei olla mitään ihmeempiä opeteltu vaan käytetty aikaa ympäristöö, erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin tutustumiseen. Kävin kuun alussa työpaikallani tytön kanssa ja siellä se pääsi suureen suosioon niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin silmissä. Tyttö otti uuden tilanteen tosi hienosti vastaan ja uudet ihmisetkään eivät pientä pelottaneet. Hieman Sera ihmetteli liukasta heijastavaa lattiaa mutta sopeutui tilanteeseen alkuhämmästyksen jälkeen. Vielä ei tutustuttu pyörätuoliin tai rollaattoriin vaan haettiin rentoa ja uteliasta mieltä käynnillä. Ja sehän me saavutettiinkin.
Seran kanssa  olen osallistumassa pentukurssille nyt alkavalla viikolla. Itsenäisesti ollaan treenattu istumista ja sivulle tuloa. Leluleikki on pienen mielestä todella ihanaa, varsinkin kun saa vetää ja juosta lentävän lelun perässä. Vielä ei kuitenkaan olla saatu luotua sellaista mielentilaa koiralle että se palkkaisi itseään lelulla vielä sen lennettyä tai kun itse irrotan otteen. Sera ei siis jatka leikkiä kun sen kanssa ei leikitä. Namipalkkauksen kanssa olen hieman hakannut päätä seinään, tuntuu ettei ruoka ole pienelle mieluista, ei ruokakupista eikä kädestä tarjottuna. Menneen viikon Sera oli lähes syömättä kun se päätti ettei nappula maistu. Tähän leikkiinhän en lähtenyt mukaan vaan kuppi lähti pois jos ruoka ei maistunut. Nyt pentu on huomannut että on parempi syödä kun ruokaa tarjotaan. Tosin paino on junnannut pari viikkoa paikoillaan mutta ruuan määrää ei uskalla nostaa koska selvästi pentu on täysi.

14vk 1pv

Namipalkkauksessa on ollut hieman soveltamista. Ollaan yritetty opetella naksutinta ja tarjoamista mutta ilman superherkkuja tuloksia ei synny toivottuun tapaan. Tyttö kyllä syö kädestä namin mutta selvästi se ei ole sen lempiherkkua. Olen tarjonnut niin eläinkaupan herkkuja kuin tavan kaupan lihapullia ja kaikilla sama vaikutus. Luulisi nyt että edes lihapullat saisivat pienen sekoamaan ja yrittämään herkun luokse hinnalla millä hyvänsä, mutta ei, pentu vaan käy makaamaan ja haistelee maata yms. Jättiherkun metsästys siis jatkuu.

Aku ja Tahvo ovat ottaneet pennun hyvin vastaan. Akukin on alkanut leikkiä Seran kanssa ja nyt niillä onkin välillä niin kovat menot päällä että ihan pitää toppuutella ettei mitään satu. Tahvon lonkat ovat nyt kipeytyneet pennun kanssa riekkumisesta ja olenkin viemässä sitä eläinlääkärille alkavalla viikolla. Tarkoitus olisi saada taas kipulääke- ja cartrophen-kuuri. Toivottavasti auttavat tai sitten on aika miettiä seuraavaa siirtoa.

Olenhan minäkin söpö?!

Agilityn saralla ei mitään suuria muutoksia. Tin palasi takaisin treenikentille juoksutauolta mutta ensimmäisissä treeneissä tytöllä ei oikein ollut sama draivi kuin ennen taukoa. Viimeisimmissä treeneissä oli taas vauhtia normaaliin tapaan eli ehkä se oli pientä muistuttelua vain niin koiralla kuin ohjaajallakin. Nyt olisi tarkoitus osallistua seuran agikisoihin 7.5. Siellä taas puntaroidaan opitut asiat.

Eräs oli sitä mieltä että ei kiinnosta olla kuvattavana!

Menneen kuukauden kuulumiset

Kulunut kuukausi on ollut jokseenkin työpainotteista aikaa. Työt ovat verottaneet vapaa-aikaani runsaasti aiempaan ainaisen vapaaseen verrattuna. Töiden lisäksi en ole juurikaan muuta ehtinyt tekemään, joten omat koiratkin ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Suotakoon niillekin kesäloma ja palataan niiden kanssa treenien pariin syksymmällä. Kuukauden temppukin sai olla tauolla, mutta kyllä se vielä palaa blogin puolelle.
 Ainokaiset vapaapäivät töistä oli suunniteltu melko pitkälti koiramaisten menojen mukaan. Heinäkuun alussa käytiin Katariinan kanssa Mikkelissä matkailuautolla. Suuntana olivat KooKoo-99:n kaksipäiväiset agilitykisat ja kolme agilitystarttia. Kisoihin lähdettiin hyvillä mielin hakemaan sitä viimeistä ykkösluokan tulosta, mutta se antaa edelleen odottaa itseään. Startit olivat meidän osalta siistejä, mutta kontaktivirheiden vuoksi jäätiin ilman tuloksia. Tin on saanut ratoihin varmuutta ja vauhtia, joten enää kontaktit eivät vain osu kohdilleen. Ongelmia on sekä ylös että alas menoissa, joten treenattavaa riittää.

Mikkelin kisojen "innoittamana" Tinin kanssa on jankattu kontakteja. Aluksi ajattelin opettaa koiralle juoksukontaktit, kun hallilla on siihen soveltuva säädettävä puomi. Ensimmäinen ongelma ilmeni jo puomin siirrossa, kun meni yksin hallille treenaamaan. Eihän sitä painavaa puomia saanut säädettyä saatikka siirrettyä paikoilleen. Päätinpä ottaa suunnitelma B:n käyttöön ja treenata juoksukontakteja länkien ja kontaktiboksin avulla. Ei, ei ja ei, tämä ei toiminut meillä pätkääkään. Kouluttajan kanssa päädyttiin siihen tulokseen että opetan ensin pysäytyskontaktit ja sen kautta juoksukontaktit jos niitä vielä sitten halajan.

Nyt on pysäytyskontaktitreenejä takana kolmet, ja tuntuu ettei vieläkään edetä haluamaani suuntaan. Koira kyllä yrittää tajuta mitä siltä halutaan, mutta kun se ei osaa tarjota mitään toimintaa itse vaan jää tönöttämään puomille liikkumattomana. Palkalla houkuttelukaan ei ole hyvä idea, koska koira juoksee vain palkan perässä ilman että se tajuaa mistä sitä palkataan. Ehkäpä Tinille pitäisi opettaa naksutin ja käyttää sitä apuna treeneissä. Hermot on kuitenkin koetuksella, kun dalmatialaisen opettaminen on täysin erilaista kuin miellyttämiskuningas Tahvon.

Käytin Tahvon fysioterapeutilla menneellä viikolla. Halusin selvittää Tahvon liikkumista lonkkavikojen kanssa ja hierotuttaa lihasjumeja auki. Fyssarin mielestä Tahvolla liikkuminen on letkeää, mutta koira ei vie takaliikkeitä riittävän pitkälle, jotta se kehittäisi reisiin ja selkään lihasta. Ilmeisesti Tahvolle tuottaa kipua juurikin se jalan taakse ojentaminen, minkä vuoksi liikkeet ovat takaa vajaat. Jumeja koirasta löytyi todella paljon. Vasen puoli oli kuitenkin huomattavasti pahempi, joten varattiin saman tien seuraava aika viikon päähän, jotta saatiin loputkin jumit hierottua auki. Toisella fyssarikäynnillä Tahvo saatiin hierottua suhteellisen hyvin auki. Oikea takajalka on hieman vasenta heikompi ja koira ei laita painoa jalalle samalla tavalla kuin vasemmalle. Pitää nyt hetki seurata tilannetta ja käydä tarvittaessa eläinlääkäriltä hakemassa tulehduskipulääkekuuri.

Kaikki muu vapaa-aika on mennyt eläinlääkiksen pääsykokeisiin lukemisessa ja Tinin äidin pentuja tavatessa. Tein kuukausisuunnitelman pääsykoemateriaalilukemisista. Joka kuukausi pitäisi lukea 2-3 fysiikan, kemian tai biologian kirjaa, mutta jo nyt huomasin että yhdenkin kirjan lukemiseen ja ymmärtämiseen menee todella paljon aikaa. Olen jo nyt kaksi kirjaa jäljessä suunnitelmaani. Eikä luku-urakan purkamista yhtään auta se, että Tinin omistajalla on ihania pentuja talo täysi. Olen käynyt katsomassa niitä aina kun vain olen jostain aikaa löytänyt, ja on ne kyllä todella ihania menijöitä. PENTUKUUME KASVAAA!!