Koirallisen arki ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista. Ei edes joka kerta. Olen aina olettanut että olen päässyt koirien kanssa helpolla, kun ei ole joutunut/saanut kasvattaa koiraa pennusta saakka. Pissa-kakkarumbalta olen välttynyt jokseenkin hyvin, eikä muitakaan pennunomistajan painajaisia ole joutunut kokemaan.
Onneksi meillä asuu kotona ihana Tahvo-koira, tuhoamisen maailman mestari, joka palauttaa omistajansa aina aika-ajoin maanpinnalle helppoutensa ja suloisuutensa lomassa. Tahvolla on jo ikää reilut 3 vuotta, mutta edelleen poika on kuin pahainen pentu sille päälle sattuessaan. Kaikkeen pitää hampaita kokeilla ja kaikki pitää tuhota minkä vain kiinni saa.
Puh.kuva: Erään työpäivän jälkeen kotona...
"Ne vaan räjähti"
Ensimmäiset kuopat pentuna. Saman kohtalon koki kukkapenkki kymmeniä kertoja.
Tahvon omistaminen ei ole tullut kovinkaan halvaksi ja se on tuntunut opiskelijan pussissa useasti. Tahvo on 3 vuoden ikään mennessä rauhoitettu kolme kertaa ja röntgenkuvattu kaksi kertaa, kärsinyt lukuisista ripuleista ja vatsanväänteistä, syönyt kenkiä useita pareja, tuhonnut eväsrasioita ja roskapusseja lukuisia kertoja sekä syönyt kaksi puista lapsiporttia ja yhden ovenpielet. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin Tahvon tihutöillä. Voitte vain kuvitella kuinka Tahvo keksii aina jotakin uutta kun on viikonloppu tai muuten pyhä ettei eläinlääkärit ole auki ja pitää miettiä mistä sitä apua lähtee hakemaan. Tahvoa ollaan käytetty eläinlääkärillä valehtelematta yli 20 kertaa sen nuoresta iästä huolimatta.
Taas piti koheltaa
Tahvolla oli pentuna eroahdistusta mutta ollaan se saatu selätettyä melko hyvin, tai niin ainankin luulin ennen kuin...Tahvolla on paha tapa koluta pöydät astioista ja purkeista meidän lähdettyä töihin tai kauppaan. Olen aina kuvitellut että koira pitkästyy yksinoloon kotona ja pitkän päivän päätteeksi koluaa pöydät tyhjiksi, koska eväsrasioita ja haarukoita löytyy pitkin taloa. Nyt juhannuksen alla jätin GoPron kuvaamaan koirien menoa kotona, kun itse pistäydyttiin kaupassa. Oltiin poissa 1,5 tuntia ja siinä ajassa kotona oli kerennyt tapahtua.
Video oli pienoinen järkytys. Tahvo suuntasi suorilta käsiltä keittiön pöydälle meidän lähdön jälkeen. Ei oltu edes pihalta ehditty lähteä kun koira oli jo pöytiä koluamassa. Eväsrasianhan se sieltä löysi ja oli sen olohuoneen puolella avannut. Suuri yllätys oli myös Tahvon levottomuus. Se juoksi ympäri taloa ja välillä vahtihaukkui ja välillä ulvoi ikävästä. En ole koskaan kuullut Tahvon ulvovan saatikka tiennyt että se on noinkin levoton kotona ollessaan. Tahvo poti eroahdistusta kun se tuli meille puolivuotiaana, mutta luulin että oltiin saatu ongelma selätettyä, koska suuria tuhoja ei oltu enää tehty. Näköjään asia ei ollutkaan näin, vaan Tahvolla on edelleen melko paha eroahdistus. Pitää kehittää Tahvolle jotakin parempaa tekemistä yksinolojen ajaksi ja ottaa taas yksinolotreenit käyttöön.
EN SE MINÄ OLLUT, SE OLI AKU!
Mitenkäs teillä? Onko koirasi tuhonnut mitään yksin ollessa tai pentuaikana?
