sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Jäärinsessa

Perjantaina koitti se päivä, mitä olin pitkään odottanut ja mistä olin haaveillut. Ajettuja kilometrejä kertyi 850km, istuttuja tunteja puolen vuorokauden verran ja mitä saatiin palkaksi tästä uurastuksesta? Maailman suloisin ja reippain bordercollietyttö. Pentu sai nimekseen Sera. Haaveista tuli siis vihdoin totta!
Kuvat muokkaamattomia ja suoraan kamerasta, pahoitteluni
Tervetuloa laumaamme Amazeme Instant Affection, tuttavallisemmin Sera.
Pentue syntyi 7.1.2016 ihanalle Lissu-mammalle. Pentueeseen syntyi 6 tervettä ja elinvoimaista pentua, 3 urosta ja 3 narttua. Olin ollut kasvattajan kanssa yhteyksissä pentueen tiimoilta jo hyvissä ajoin, mutta mitään varmuutta ei ollut, olisiko tästä pentueesta minulle koiraa. Halusin narttupennun, joten "vain" kolmen nartun syntyminen lisäsi jännitystä. Kasvattaja ilmoitti minulle kuukauden ikäisistä pennuista ilouutisen, minulla siis todellakin olisi mahdollisuus saada tästä pentueesta yksi pentu. Ja mikä parasta, pentu sattui olemaan juuri se johon oli ihastunut pentueen synnyttyä. En voinut aluksi uskoa tätä todeksi. Nyt pentu tuhisee jaloissa keräten voimia seuraavaan riekkumispyrähdykseen ja unelma alkaa tuntua todelta. Rakastun pentuun päivä päivältä enemmän.
Lähdettiin hakemaan pentua perjantaina, 7viikon ja 1 päivän ikäisenä. Edellisenä päivänä yksi pennuista oli ehtinyt lähteä omaan kotiin ja nyt oli Seran vuoro. Lähdettiin Lappeenrannasta jo aamulla klo 3:00 ajamaan kohti Poria. Tarkoitus oli olla perillä aamulla yhdeksän maissa, jotta ehdittäisiin ajaa takaisin kotia valoisan aikaan. Ajosää sattui olemaan tällä kertaa ihan hyvä, joten suurempia viivytyksiä ei ollut ja oltiin perillä sovittuun aikaan. Perillä palluteltiin pentuja hetken aikaa jonka jälkeen käytiin paperit läpi ja allekirjoitin kauppasopimuksen. Tämän jälkeen otettiin vielä kuva ja päästiin lähtemään kotiin.
c. Jaana P.
Paluumatka alkoi kamalan, korvia raastavan kiljumisen ja huutamisen saattelemana. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä että hän on aivan väärässä paikassa. Ensimmäiset 50 kilometriä menivät siis korvia pidellessä. Lopulta tyttö antautui ja otti mikrounet auton hyrrätessä. Pienten energiankeruunokosten jälkeen sama huuto jatkui. Itkua kuuntelimme noin tunnin verran jonka jälkeen pentu oli täysin poikki ja antautui nukkumaan. Pentu nukkuikin tämän jälkeen lähes koko loppumatkan Lappeenrantaan saakka. Muutaman kerran pysähdyimme tankkaamaan ja jalottelemaan. Samalla pentu pääsi pienelle happihyppelylle. Suuri maailma kuitenkin pelotti pienokaista, joten visiitti jäivät lyhyiksi. Tarpeet saatiin kuitenkin suoritettua ulos joten auton peti säästyi kuivana.
c. Jaana P.
Kotona oltiin jo neljältä iltapäivällä. Pistäydyttiin matkalla myös nopeasti molempien mummojen luona näyttämässä pentua ja sen jälkeen päästiin kunnolla kotiin. Pennun tutustuttaminen Akuun ja Tahvoon sujui ongelmitta. Tahvo otti pennun heti hyvin vastaan ja Akusta nyt ei ollut edes epäilystä. Tänään Tahvo jopa pyysi pentua ensimmäistä kertaa leikkimään, ja mikäs sen parempi paikka olisi kuin minun sänky.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Treenikatsaus

Treenirintamalla on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Uudessa ryhmässä treenaaminen sujuu mainiosti ja suurempi jännityskin on selätetty. Itseasiassa en edes tiedä mikä uudessa ryhmässä aloittamisessa oli taas olevinaan niin jännää. Sitä piti kuitenkin jännittää. Jännityksen piikkiin pistettiin muutamat huonosti menneet treenitkin. Koko harrastaminen oli silloin lopetusuhan alla. Otti niin kovin päähän kun itse möhlin ja koira otti siitä itseensä. Nyt kun jännitys on hävinnyt, treenitkin sujuvat mainiosti.

Meillä on vuoroviikoin ratatreeniä ja tekniikkatreeniä. Eli joka toinen viikko pääsemme hiomaan jotakin uutta tekniikkaa tai muistuttelemaan vanhoja mieleen, ja seuraavalla viikolla pääsemme mahdollisesti hyödyntämään niitä ratatreenien muodossa. Mielestäni melko toimiva tekniikka. Nyt helmikuun aikana ollaan treenattu valssia, persjättöä, takaaleikkausta ja takaakiertoja eri tekniikoilla. Eli perusohjauksia muistuteltiin mieleen. Ja joo, luulin että osaisin nämä edes jotenkin mutta olin näköjään väärässä. Oma ajoitus on pielessä ja liikkuminen jähmeää. Kahden peräkkäisen, eri suuntaan pyörivän valssin yhdistäminen oli ylitse pääsemättömän vaikeaa.

Ratatreeneissä pääsin testaamaan opittuja asioita. Jo heti toisella esteellä oli takaakierto jossa itse olin myöhässä joten koira oli ampaista suoraan putkeen. Keppikulma oli haastava joten toisella kierroksella ohjasinkin kepeille putken toiselta puolelta. Edelleen koira ampaisi toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Vinkkinä: anna koiralle tilaa ja aikaa suorittaa ensimmäinen keppiväli. Kun jäin hieman jälkeen niin johan koira tajusi mennä oikeaan väliin. Kontaktit ihan ok alastullessa. Ylösmenoissa vielä paljon hiottavaa. Punaisen putken jälkeinen 12-15 pyöritys ekalla kerralla aivan kamala, ajatus ja toteutus eivät kohdanneet. Seuraavilla kerroilla parempi. Loppurata ihan hyvä. Näistä treeneistä jäi todella hyvä mieli ja saatiin superpaljon hyviä vinkkejä itsenäiseen treenaamiseen.



Seuraavalla viikolla oli taas tekniikkatreeniä, tällä kertaa lyhyen radan muodossa. Treenattiin putkijarrua ja jo opittuja ohjauksia. Ensimmäinen kierros meni melko roiskien. Ei olla treenattu koiran kanssa putkijarruja joten oma luotto koiraan oli heikko ja eipä tuossa omassakaan tekemisessä ollut kehumista. Koira kuitenkin osoitti osaavansa homman joten työnteko alkoi sujua. Koira irtosi tosi hyvin hypyille ja oli muutenkin tosi kivalla tuulella. Loppua kohden oma tossu alkoi painaa ja keskittyminen herpaantua joten omia ohjausvirheitä alkoi tulla. Koira käytti tottakai tilanteen hyödyksi ja rallatteli putkiin. Putkijarruissa en oikein tajunnut tekniikkaa ja se kyllä näkyy. Tekniikka oli enemmänkin putkeen keilaamista kuin kunnon putkijarrua. Onneksi video tuli taas kuvattua ja huomattua virheet.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Pakkaspäivien pelastus

Pahimmat pakkaset ovat tältä erää loppuneet myös meidän kulmilta, onneksi ja harmiksi. Voin kertoa että vihaan nyt virallisesti loskapaskakelejä, nimimerkillä mälläsin autoni toissapäivänä sohjoliirron seurauksena. Roikkuessani pää alaspäin, auto katollaan ojan pohjalla aamulla kello 6, täysin pimeällä tiellä, kävi mielessä että lopetan autoilun kokonaan. Sen jälkeen kävi mielessä kaikki kauhuskenaariot kyydissä mahdollisesti olevista koirista. Onneksi pääsin kömpimään autosta ulos lähes ehjin nahoin ja sain pysäytettyä ohikulkeneen auton. Säikähdyksellä selvittiin, mutta lompakko koki kovan kolauksen kun täytyi hankkia uusi auto. Eikä tuo autoilu nyt niin kamalalta tuntunut seuraavana päivänä samaan aikaan samassa paikassa.

Mutta nyt asiasta aiheeseen. Pakkaskelejä jouduttiin pakoilemaan koirien kanssa sisätiloissa sillä Tahvolla todettiin virtsatulehdus ja eläinlääkäri kehotti pysymään lämpimänä. Toisaalta, eivät nuo edes viihtyneet ulkona vaikka sinne pääsivätkin. Nopeat pissa-kakka-ulkoilut hoidettiin takapihalla ja energian purku hoidettiin sisällä riekkuen ja aivopähkinäpelejä pelaten. Meillä ei kovin kummoisia aivopähkinäpelejä ole, joten jouduin hieman soveltamaan. Omasta takaa löytyy kaksi kaupasta ostettua lautapeliä, mutta niiden ratkaisu tuntuu hoitujan sadasosasekunnissa kun tekniikka on opittu, varsinkin Tahvolla. Akun kohdalla kärsivällisyys ei ehkä ole ihan sitä luokkaa mikä Tahvolla on, mutta kyllä molemmat osasivat ratkaista pulmatehtäviä.

Kahden lautapelin lisäksi kyhäsin pyyhkeestä rullan, jonka sisään olin laittanut nameja. Sen jälkeen laitoin rullan solmuun. Koiran oli tarkoitus saada rulla auki ja rullan sisältä namit. Kongiakin käytin muutaman kerran. Täytin sen jääkaapista löytyvillä herkuilla, kuten maksamakkaralla ja juustolla. Tämän tyhjentämiseen meni ehkä vartti, jonka jälkeen koira oli kyttäämässä lisää. Tosin koirat kyllä rauhottuivat näiden aivopelien jälkeen. Ilmeisesti ne joutuivat sen verran käyttämään päätään.


 

Mitenkäs teillä vietettiin pakkaskelejä? Kävittekö normaaliin tapaan ulkoilemassa vai keksittekö muita aktiviteetteja?