Jäärinsessa

Perjantaina koitti se päivä, mitä olin pitkään odottanut ja mistä olin haaveillut. Ajettuja kilometrejä kertyi 850km, istuttuja tunteja puolen vuorokauden verran ja mitä saatiin palkaksi tästä uurastuksesta? Maailman suloisin ja reippain bordercollietyttö. Pentu sai nimekseen Sera. Haaveista tuli siis vihdoin totta!

Kuvat muokkaamattomia ja suoraan kamerasta, pahoitteluni

Tervetuloa laumaamme Amazeme Instant Affection, tuttavallisemmin Sera.

Pentue syntyi 7.1.2016 ihanalle Lissu-mammalle. Pentueeseen syntyi 6 tervettä ja elinvoimaista pentua, 3 urosta ja 3 narttua. Olin ollut kasvattajan kanssa yhteyksissä pentueen tiimoilta jo hyvissä ajoin, mutta mitään varmuutta ei ollut, olisiko tästä pentueesta minulle koiraa. Halusin narttupennun, joten "vain" kolmen nartun syntyminen lisäsi jännitystä. Kasvattaja ilmoitti minulle kuukauden ikäisistä pennuista ilouutisen, minulla siis todellakin olisi mahdollisuus saada tästä pentueesta yksi pentu. Ja mikä parasta, pentu sattui olemaan juuri se johon oli ihastunut pentueen synnyttyä. En voinut aluksi uskoa tätä todeksi. Nyt pentu tuhisee jaloissa keräten voimia seuraavaan riekkumispyrähdykseen ja unelma alkaa tuntua todelta. Rakastun pentuun päivä päivältä enemmän.

Lähdettiin hakemaan pentua perjantaina, 7viikon ja 1 päivän ikäisenä. Edellisenä päivänä yksi pennuista oli ehtinyt lähteä omaan kotiin ja nyt oli Seran vuoro. Lähdettiin Lappeenrannasta jo aamulla klo 3:00 ajamaan kohti Poria. Tarkoitus oli olla perillä aamulla yhdeksän maissa, jotta ehdittäisiin ajaa takaisin kotia valoisan aikaan. Ajosää sattui olemaan tällä kertaa ihan hyvä, joten suurempia viivytyksiä ei ollut ja oltiin perillä sovittuun aikaan. Perillä palluteltiin pentuja hetken aikaa jonka jälkeen käytiin paperit läpi ja allekirjoitin kauppasopimuksen. Tämän jälkeen otettiin vielä kuva ja päästiin lähtemään kotiin.

c. Jaana P.

Paluumatka alkoi kamalan, korvia raastavan kiljumisen ja huutamisen saattelemana. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä että hän on aivan väärässä paikassa. Ensimmäiset 50 kilometriä menivät siis korvia pidellessä. Lopulta tyttö antautui ja otti mikrounet auton hyrrätessä. Pienten energiankeruunokosten jälkeen sama huuto jatkui. Itkua kuuntelimme noin tunnin verran jonka jälkeen pentu oli täysin poikki ja antautui nukkumaan. Pentu nukkuikin tämän jälkeen lähes koko loppumatkan Lappeenrantaan saakka. Muutaman kerran pysähdyimme tankkaamaan ja jalottelemaan. Samalla pentu pääsi pienelle happihyppelylle. Suuri maailma kuitenkin pelotti pienokaista, joten visiitti jäivät lyhyiksi. Tarpeet saatiin kuitenkin suoritettua ulos joten auton peti säästyi kuivana.

c. Jaana P.

Kotona oltiin jo neljältä iltapäivällä. Pistäydyttiin matkalla myös nopeasti molempien mummojen luona näyttämässä pentua ja sen jälkeen päästiin kunnolla kotiin. Pennun tutustuttaminen Akuun ja Tahvoon sujui ongelmitta. Tahvo otti pennun heti hyvin vastaan ja Akusta nyt ei ollut edes epäilystä. Tänään Tahvo jopa pyysi pentua ensimmäistä kertaa leikkimään, ja mikäs sen parempi paikka olisi kuin minun sänky.