Rankka viikonloppu on nyt takana päin ja päällimmäisenä on vain positiivisia kokemuksia. Kolmen ihmisen ja kolmen koiran reissu Helsinkiin kaksipäiväiseen umt eukanuba pentunäyttelyyn on nyt ohi ja reissusta on kotiuduttu. Yllättävän vähällä unella ja ruualla ihminen pärjää kaksi päivää, se tuli viikonlopun aikana koettua.
Lauantaina oli herätys yöllä klo 3:45. Yö oli kaikkea muuta kuin hyvin nukutti, sillä uni tuli illalla vasta lähempänä keskiyötä. Vajaan neljän tunnin unilla siis lähdettiin liikkeelle. Jo ennen viittä oltiin Katariinan ja Wiin kanssa matkalla Savitaipaleelle, jossa vaihdettiin autokuntaa. Matka Helsinkiin taittui arvatenkin hyvin hiljaisissa merkeissä. Väsytti aivan mielettömästi. Kuitenkin mitä lähemmäs messukeskusta päästiin, sitä virkeämpiä alettiin olla.
Messukeskukselle saavuttiin hyvissä ajoin ennen dallukehän alkua. Saatiinkin varattua hyvät paikat kehän laidalta ennen suurempaa ruuhkaa. Ariel ja Unto pääsivät häkkeihin kehän laidalle ja rauhoittuivatkin sinne nukkumaan. Pennut olivat ensimmäistä kertaa suuressa koirapaljoudessa ja hälinässä ja näytti ettei se niitä haitannut. Onni ja Isla lapsukaiset saapuivat hieman meidän jälkeen ja ei heilläkään ollut ongelmia sopeutua hälinään. Taitavia nuoria pentuja, täyttivät perjantaina vasta viisi kuukautta.
Dallukehä alkoi kymmeneltä ja meillä oli esitettävänä neljä pentua. Ennakkosuunnitelmista poiketen yksi apukäsipari oli vähemmän, joten minulle jäi kahden koiran esittäminen ja kasvattaja esitti toiset kaksi. Ryhmän 6 tuomarina toimi Matti Luoso, joka on entinen dalmiskasvattaja, eli tiesi kyllä rotumääritelmän. Nuoremmissa urospennuissa esitin Unto-pojan, jota olin päässyt tapaamaan ja treenaamaan jo ennen Helsinkiin tuloa. Poika oli kehässä rauhallinen ja malttoi seisoa melko hyvin paikoillaan. Tuomarin kopelointi ja hampaiden katsominen ei tuottanut ongelmia. Unto sai hyvän arvostelun ja oli luokkansa kolmas ilman KP:a.
Nuoremmissa nartuissa pääsin esittämään Arielia. Arielinkin kanssa ollaan treenattu jonkin verran ennen ensimmäistä näyttelyä ja luotto oli kova. Tyttö seisoi kuin tatti tuomarin kirjoittaessa arvostelua. Tuomarin kopeloinnissa ei ollut ongelmia ja tuomari ihastuikin heti Arieliin ja sijoitti pennun ensin ikäluokkansa parhaaksi antaen KP:n ja vielä narttupentujen parhaaksi. Ihme sinäänsä, sillä Ariel päätti kakkia kehään, kun ei suostunut sitä ulos märkään tekemään. ROP-kehässä Ariel alkoi jo olla väsynyt ja neitiä piti hieman vetää perässä liikkeissä. Tuomarikin mainitsi että ROP-koiran valinta on vaikea, sillä vanhemmissa uroksissa kisaava vastustaja liikkui ja esiintyi hyvin, kun taas Ariel oli tuomarin mielestä erittäin kaunis ja lupaava pentu. Tuomari kuitenkin päätti sijoittaa Arielin ROP-pennuksi esiintymisestä huolimatta. Päivästä oli siis tulossa hyvin pitkä.
ROP-pennun valinnan jälkeen meillä oli vielä kasvattajaluokka, jossa ei ollut muita. Tuomari kehui pentueen tasapainoisuutta ja kehitystä sekä ilmeitä ja luonteita. Tuomari antoi ryhmälle KP:n ja niin tämänkin ryhmän päivä venyi pitkäksi. Onneksi pennut ehtivät levätä ennen isoja kehiä sillä aikaa kun muu seurue kävi kahvilla ja tutustumassa lemmikkimessujen tarjontaan. BIS-kehässä meidän kasvattajaryhmä sijoittui kolmanneksi suuren osallistujamäärän joukosta. Kasvattaja oli todella iloinen.
 |
| PNP1, KP, ROP-pentu, RYP1 |
Kasvattaja halusi mennä Arielin kanssa ryhmäkehään. Tai oikeastaan me vedettiin pitkää tikkua kumpi saa mennä pennun kanssa isoon kehään. Onni suosi tällä kertaa kasvattajaa. Tosin hänen koiransahan se on joten oli ihan kiva katsoa heidän menoa kehän laidalta. Ryhmäkehässä oli yllättäen vain kuusi koiraa. Tuomarina jälleen Luoso, joka oli ylistänyt Arielia maasta taivaisiin rotukehässä. Ja niinhän siinä sitten kävi että Ariel oli myös RYP 1!! Aika mahtava aloitus nuorelle pennulle ensimmäisissä näyttelyissä. BIS-kehässä Ariel ei enää jaksanut liikkua vaan pentua piti vetää perässä. BIS-kehästä ei siis tullut sijoitusta, mutta ei sitä edes oletettu. Niin hienoja koiria siellä kuitenkin oli
Näyttelyn jälkeen suunnattiin Kallioon hotelliin ja tilattiin pitsat. Nälkä yllätti heti kun näyttelyistä päästiin, eikä ihme sillä olin syönyt aamupalan neljän aikaa aamulla ja näyttelyissä vain yhden sämpylän. Kaikki olivat ihan rättipoikkiväsyneitä kun päästiin hotelliin. Kävinkin jo yhdeksän jälkeen nukkumaan ja nukuin koko yön tosi hyvin. Aamulla oli ihana päästä syömään hotelliaamiaista ja valmistautua seuraavaan näyttelypäivään.
Sunnuntaina dallukehät alkoivat onneksi vasta kahdeltatoista. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki. Meillä oli lähes sama kokoonpano tällekin päivälle kasassa, vain Onni-pojan tilalle vaihtui Jami-poika. Jamia jännitti valtava koirapaljous, mutta kun se pääsi tapaamaan muut pilkukkaat ja asettui aloilleen, alkoi tällekin uni maistua. Itse olin kehässä samalla kokoonpanolla, Unto ja Ariel, kuin edellisenä päivänä. Nyt tuntui että molemmat koirat olivat huomattavasti virkeämpiä kuin edellisenä päivänä. Nuorten urosten kehässä Unto seisoi erittäin tomerana ja liikkui todella kauniisti. Poika oli myös muutenkin miellyttävällä tuulella ja antoi tuomarinkin tutkia itsensä. Unto sai jälleen hienon arvostelun ollen toinen ja kaupan päälle KP:n. Unton veli Jami esiintyi myös kauniisti kehässä, vaikka tuomarin kopelointi hieman jännittikin ja peppu painui aluksi maahan.
Ariel puolestaan osottautui hankalaksi käsiteltäväksi vireytensä vuoksi. Tyttö ei antanut tuomarin katsoa hampaita vaan oli kuin saippua kainalossani, kun yritin tyttöä pitää aloillaan. Tuomari pyysi että näyttäisin itse koiran hampaat mutta sekään ei ollut Arielin mielestä hauskaa. Lopulta tyttö antautui ja saatiin hampaat vilautettua. Muuten likka liikkui kehässä ihan hienosti ja seisoi kauniisti. Ariel oli luokassaan toinen saaden KP:n ja Arielin sisko vei luokkavoiton ja ollen lopulta PNP2. Kasvattajaluokassa Kumpumäki antoi KP:n ja jatkoimme BIS-kehään, jossa ei kuitenkaan tullut sijoitusta.
 |
| Iso kiitos kuvista Katariinalle |
Reissusta jäi kaiken kaikkiaan hieno mieli. Molempina päivinä tuli menestystä, vaikka dalluja oli paljon. Myös kasvattajan puolesta jäi hyvä mieli kun saatiin järjestettyä molemmille päiville kasvattajaryhmät ja niissä menestyttiin. Oli myös kiva päästä tapaamaan jo maailmalle lähteneitä pentuja pitkästä aikaa. Kaikista on kasvanut niin hienoja koiran alkuja. Toivottavasti pääsen vielä joskus näkemään näitä koiria.
