Simply the best

Kevään edetessä kohti kesää, kuvioihin on tullut taas liuta mätsäreitä. Tällä hetkellä Sera hyötyy kehissä pyörimisestä eniten joten sen kanssa olenkin käynyt jo niissä kiertelemässä. Aku ja Tahvo ovat saaneet sen aikaa viettää pentuvapaata koti-iltaa.

11 viikkoa

Lähiseuduilla on nyt ollut jo viidet mätsärit joissa olen Seran kanssa käynyt. Ensimmäisissä käytiin vain pyörähtämässä ja tutustumassa tunnelmaan treenien jälkeen. Sera oli hieman järkyttynyt ihmis ja koirapaljoudesta, mutta rentoutui äkkiä namien ja rapsutusten voimalla. Pari päivää ensimmäisestä mätsärikosketuksesta päätin mennä Seran kanssa uudestaan tutustumaan hälinään. Mutta tyttö olikin niin reipas että se oli kiinnostunut kaikista koirista ja vähän jo ihmisistäkin joten päätin ilmottaa sen kehään. Päivä oli kevään ensimmäisiä kuumia päiviä joten vietettiin suurin osa ajasta varjossa ja tyttö sai samalla opetella olemaan häkissä. Kaikki sujui jotenkin niin helposti. Häkkieläin oli omassa boksissaan hiljaa ja makoili ja tutki maailman menoa.

17 viikkoa

Itse kehässä Sera seisoi todella mallikkaasti. Ajattelin että uusi ympäristö saattaisi haihduttaa jo jotenkin opitun seisomisen, mutta ei, opit olivat kirkkaasti mielessä. Liikeosuus jännitti hieman itseäni koska en ollut koskaan aiemmin ravuuttanut Seraa näyttelyhihnassa. Tyttö liikkui nätisti vaikkakin hieman tahmeasti kuumuuden ja uuden tilanteen takia. Tuomarin kopelointikaan ei tuottanut ongelmia. Tyttö antoi katsoa hampaat ja kopeloida koko kropan eikä lähtenyt karkuun, eikä edes väistänyt. Koko mätsärin tulos oli Pentujen sin1 ja Bis 3.

18 viikkoa

Seuraavat kolme mätsäriä menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin. Tuloksia voi käydä kurkkimassa täältä. Mitä enemmän kokemusta kakaralle karttuu, sitä enemmän se alkaa sählätä ja pomppia ja muuten vain hyöriä. Tällä hetkellä ravi ei enää onnistu kun kaikki on niin ihanaa ja on ihan parasta juosta täysiä. Myös tuomarin luokse pitäisi päästä koko vartalo vatkaten. Sen takia ilmotin Seran näyttelytreenikurssille. Nyt ollaan käyty ensimmäinen kerta ja saatiin hyviä vinkkejä koiran seisottamiseen ja liikkeiden esittämiseen. Saatiin myös paljon kehuja tytön rauhallisuudesta ja pitkäjänteisyydestä.

17. luukku, Ohjattua rallia

Taas vähän ihan tavallista treenipostausta. Marras- ja joulukuu oli pyhitetty pitkälti rally-tokon treenaukseen Tahvon kanssa. Syksyllä saamani rallyinnostus ajautui siihen pisteeseen että päätin kysäistä paikalliselta treeniryhmältä treenipaikkaa. Vapaita paikkoja ei ollut mutta pääsin "treenirinkiin" jonka kautta meilläkin on mahdollisuus ostaa toisilta treenaajilta irtotunteja.

Tartuinkin tilaisuuteen ja ostin meille ensimmäisen ohjatun rallytunnin 6.11. Jännitys oli käsin kosketeltavissa, niin koiralla kuin ohjaajallakin, kun ajettiin treenipaikan pihaan. Miulle paikka on tuttu agilityn puolelta, mutta Tahvo ei ole koskaan käynyt Kiitolassa. Hajut ja vieraat koirat nostattivat Tahvon kierroksia hetkellisesti. Herralla oli pakottava tarve ilmoittaa itsestään muille kanssatreenaajille mölisemällä ja karvoja pörhistelemällä. Perus Tahvo. Tahvo rauhoitteli itseään muiden treenatessa ja meidän vuoron tullessa koira oli jo hyväksynyt muut koirat. Hajut vei vielä hieman mennessään ja Tahvo oli muutenkin hieman aralla päällä, mikä näkyi yhteistyössä. Alkurata meni suhteellisen hyvin, mutta loppua kohden koiran mielenkiinto lopahti ja herra alkoi touhuta milloin mitäkin. Saatiin siis erinomaista häiriötreeniä ja samalla oltiin valvovan silmän alla. Tahvo sai kehuja takapään käytöstään, mihin olen tosi tyytyväinen. Videon treeneistä voit vilkaista täältä.

Treenikuva syyskuulta c. Katariina

Loppu marraskuu meni hulinoidessa ja joulua valmistellessa, mutta seuraava ohjattu treenipaikka tarttui matkaan 11.12. Nyt Tahvo oli jo paaaaaljon rennompi heti alkuun, eikä ylimääräisiä älyttömiä ölinöitä ollut. Karvojen nostelua ilmeni vielä hieman, mutta nekin laskeutui nopsaan kun päästiin sisälle odottelemaan omaa vuoroa. Tahvosta on kyllä tullut mukava koira kun se osaa ottaa rennosti paikassa kuin paikassa. Nytkin lähes vieraassa paikassa herra kävi maaten ja otti pienet nokoset omaa vuoroa odotellessa. Itse treenitkin meni tuplasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt Tahvo jopa hieman keuli mm. lähdössä ja istu-kylteillä. Rata oli rakennettu avo-luokan kylteistä, ja mukana oli mm. pujottelu juosten, joka suoritettiin suosiolla kävellen. Voisi pikku hiljaa alkaa opettaa juoksupuhottelua, suorallahan Tahvo osaa jo kivasti seurata juostessa. Mukana oli myös täysin uusiakylttejä miulle, joten ohjaajakohtaisia virheitä radalta löytyi. Tahvon keskittyminen oli huippua!


Jos jotain analyysia antais tuosta mein menosta niin miunsta se näyttää ainankin paljon paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Ei myöskään olla tehty Tahvon kanssa yhtään avo-luokan kylttiä ikinä, ja ne toimi tosi kivasti. Tosin eihän nuo kyltit juurikaan vaikeudu alo:sta avo:on. Tuo Tahvon keuluminen on mielestäni vain positiivinen asia, osoittaa että koira on innoissaan. Jossain kohdin näyttää että Tahvo edistää seuruussa. En sit tiedä onko videon kuvakulma sellanen että se vääristää, koska ei saatu siitä mitään sanomista kouluttajalta. Tai sitten pistetään iloisuuden piikkiin. Eteentulot tuottaa vielä hieman päänvaivaa, en saa koiraa kunnolla eteen ja SUORAAN. Se kääntyy aina liikaa ja takapuoli jää oikealle päin vinoon. Toinen mikä Tahvon on hyvin vaikea hyväksyä, on liikkeestä istuminen, jos mie käsken sitä istumaan. Se aina tarjoaa maahan menoa ja ei kuuntele minkä käskyn sille annan. Jos taas en anna mitään käskyä, se osaa nätisti istua. Hassu koira. Nyt jäädään joululomalle ja jatketaan treenejä joka lajin osalta vasta ensi vuonna.

10. luukku, treenirintamalla tapahtuu

En ole hetkeen kirjoitellut blogin puolella mitään meidän agilitysta. Nopealla vilkaisulla viimeisin agilitytreenikertomus on elokuulta. Tähän on syynsä. Meillä vaihtui treeniryhmä lokakuun alussa, olin sairaana ja muita menoja on sattunut treenien kanssa samalle päivälle. Treenejä on siis jäänyt välistä ja uuteen ryhmään sopeutuminen on ottanut aikansa. Päästiin Tinin kanssa todella kivaan maksikoiraryhmään. Tosin meiltä vei vajaat kaksi kuukautta sopeutua uuteen ryhmään ja uusiin koulutusmenetelmiin. Uusi kouluttaja Marika on todella kiva ja pätevä, mutta kuitenkin niin erilainen kuin meidän edellinen kouluttaja.

En ajatellut että Tinille olisi ongelma siirtyä uuteen ryhmään uusien treenikavereiden joukkoon, koska eihän se ikinä ole kiinnostunut muista koirista kun on kyse agilitysta. Tyttö kuitenkin otti häiriötä uusista koirista, uudesta kouluttajasta ja miun hermoilusta. Meillä ei kahteen kuukauteen onnistuneet yhdetkään treenit ja alkoi jo mennä usko koko lajia kohtaan. Toitotin vain kouluttajalle että on se ennen osannut, mutta vaikeahan sitä on kouluttajan uskoa jos ei ole koskaan nähnyt. Oma tiedostamaton hermoilu ja väsymyskään ei varmasti auttanut asiaa. En tahallani jännittänyt enkä kokenut jännityksen tunnetta, mutta huomasin kuitenkin tekeväni asioita hassusti ja vähän roiskien. En voi syyttää muuta kuin omaa jännitystä.

Meillä siis levisi pakka täysin agilityn osalta. Koira ei enää osannut kontakteja, jotka sillä on ollut jo puoliksi valmiit, se ei irronnut hypyille eikä se kyennyt enää kuuntelemaan ohjauksiakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Myös hyppytekniikkatreeneissä koira arkaili ja oli hieman anteeksipyytelevän oloinen. Katso video. Myös oma ohjaaminen oli ala-arvoista! Unohtelin ratoja, ohjasin huolimattomasti ja jätin koiran useasti selän taakse tekemään omiaan.

Viime viikolla otin härkää sarvista kiinni ja pyysin Tinin meille hoitoon. Varasin hallin kahdelle päivälle ja päätin käydä treenaamassa niitä asioita, mitkä oli treeneissä ontuneet. Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kontaktien alastuloon, mikä on aikaisemmin ollut jo melkein pommin varma. Sain Marikalta vinkkejä miten vahvistan Tinille oikeaa toimintaa ja näitä päätin kokeilla. Toinen treeniä vaativa asia oli ohjaajaa kohti hyppääminen (mikä tän hienompi nimitys on?). Treenilistalla oli myös hyppytekniikkaa kokoavalla ja kasvavalla välillä. Eli treeniä ihan riittämiin kahdeksi päiväksi.

Ensimmäisenä päivänä treenasin hyppytekniikkaa. Aluksi otettiin kokoavalla välillä 5 hypyn sarjaa, jossa Tin hyppäsi viimeisen välin yli. Pidensin viimeistä väliä yhdellä kengän mitalla ja homma alkoi luistaa. Palautin välin takaisin alkuperäisiin mittoihin lopuksi ja otin yhden toiston mikä onnistui. Tosin Tin hyppää kokoavaa sarjaa myös hieman kasvavalla loikalla mikä ilmenee tuon viimesen välin ylihyppynä. Näiden jälkeen otin kasvavalla välillä muutamia toistoja. Näissä ei ollut ongelmia.

Linkki videoon

Seuraavana päivänä treenattiin yksittäin kontakteja sekä otettiin rataa pätkissä. Radalla tuli treenattua lähetyksiä, vähän eri ohjauksia ja sitä ohjaajaa kohden hyppäämistä. Oikeastaan kaikki onnistui lopulta hyvin, kun ei ollut ylimääräistä häiriötä hallissa. Nyt tiistaina treenattiin taas ryhmän kanssa ja kyseessä oli sama rata mitä olin omatoimisestikin käynyt treenaamassa. Nyt se meni TOSI HYVIN!! Kontaktien alastulot onnistuivat (ylösmenot kamalat), ohjauksen seuranta hyvää ja jonkin sortin irtoamisetkin alkoi löytyä. Eli toivottavasti näistä vastoinkäymisistä ollaan päästy hetkeksi.

Linkki videoon

Oliskos teistä kivempi lukea näistä treeneistä myös ns. analyysia miten ohjasin ja mitä kouluttaja kehoitti tekemään?

3. luukku, hajutyöskentely

Facebookissa mainostettiin lokakuun lopulla koirakoulu Kompassin verkkokursseja. Hajutaituri-verkkokurssi herätti kiinnostukseni ja aikailematta ilmottauduin kurssille. Nyt kurssia on pidetty kolmisen viikkoa ja ollaan pääsääntöisesti treenattu Tahvon kanssa. Akunkin kanssa aloitin, mutta panostan nyt Tahvon treenaamiseen ja sen jälkeen alan treenata Akun kanssa.

Kurssin idea on opettaa koira käyttämään nenäänsä. Koira opetetaan etsimään alkuhajun perusteella kohde ja ilmaisemaan se. Hajutyöskentely on parasta ja luonnollisinta väsytystä vilkkaille koirille, eli siis meidän Tahvolle. Tässä ei rasitu koiran lonkat sen enempää kuin normaalissa kävelyssäkään, mutta energiaa kuluu, kun koira joutuu pähkäilemään ja nuuskuttelemaan. Hajutyöskentely onkin osottautunut Tahvolle todella hyväksi älypeliksi, eikä se parhaimmillaan pysty ratkaisemaan sitä hetkessä. Toisin kuin kaupan älypelit, joiden ratkaisemiseen menee korkeintaan puoli minuuttia.

Alotettiin Tahvon kanssa hajutyöskentely ihan perusteista, vaikka ollaan jonkin verran tehty jäljestyshommia kesäisin. Viime kesänä ei kuitenkaan taidettu tehdä kuin kaksi jäljestysharjoitusta, joten perusteiden kertaaminen ei ollut pahasta. Valikoin meille treenattavaksi hajuksi kanelin, mikä ei ollut liian voimakas Tahvon herkälle nenälle. Tahvolla on tapana pärskiä jos haju on liian pistävä sen nenään. Tahvo Tajusi purkin haistelun muutamalla toistolla ja ensimmäinen viikko menikin purkin haistelua vahvistaessa. Koiran silmät oikein säkenöivät muutamien harjoituskertojen jälkeen kun se tajusi että otan taas hajupurkit esiin. Poika asettui aina paikoilleen odottamaan haisteluja ennen kuin ehdin edes itse valmistautua.

Toisella viikolla opeteltiin alkuhajun perusteella löytämään vastaava haju toisesta purkista. Ei mennyt aikaakaan kun Tahvo senkin tajusi. Alkuun poika jäljesti silmillään, mutta kun purkin piilotti kulman taakse, alkoi se käyttää myös nenäänsä. Piti pikkuhiljaa piilottaa purkkia vaikeampiin paikkoihin, ettei treenit olisi liian helppoja. Tahvo nauttii kun saa etsiä hajupurkkia eri huoneista ja saa superpalkan sekä kehuja kun se sen löysi. Harjoteltiin myös kahdella purkilla, joissa toisessa oli hajua ja toisessa ei mitään. Hajuerottelu ei tuottanut vaikeuksia tehtävän annon ymmärtämisen jälkeen. Vahvisteltiin alkuhajun haistelua ja hajun löytymistä eri paikoista.

Tahvon käsitys hajun merkkaamisesta: "lämäse tassulla purkki nurin"

Kolmas viikko meni sairastaessa, eikä oikein päästy edistymään treeneissä. Yritin kuitenkin ylläpitää jo opittua taitoa ja piilottelin hajupurkkia eri huoneisiin ja annoin koiran etsiä. Tein myös koirille entuudestaan tuttua makkaran etsintää, eli piilotin makkaran paloja ympäri taloa ja molemmat koirat saivat niitä etsiä. Tämä onkin meillä koirien lempileikki eikä herkkujen piilottamisestakaan meinaa tulla mitään jos koirat tajuavat mitä on luvassa. Herkut on syöty ennen kuin ehdin niitä piilottaa. Ainoa uusi asia minkä sain Tahvolle opetettua oli hajun ilmaisu. Valitsin istumisen, makaamisen ja haukkumisen väliltä sen helpoimman, eli maahan menon. En halunnut opettaa Tahvoa yhtää enempää haukkumaan ja pienen purkin kanssa työskenneltäessä iso koira menee lähes automaattisesti makaamaan, kun palkka tulee matalalta. Ilmaisun alkeet on nyt siis treenin alla, mutta melko hyvin Tahvo jo ilmaisee hajun ilman minun vihjettä.



Seuraavaksi pitäis kokeilla pihalla työskentelyä. Vesisateiden takia pihapuuhat on jääny vain pakollisten ulkoilujen asteelle, mutta ehkä se nyt on pakko uhmata sääherraa ja uskaltautua ulos. Alkaa muuten nämä harjoitteet olla liian helppoja koiralle.

Harrastetaanko teillä nenätyöskentelyä?

Rallia ilman jarruja

Koirilla on  nyt kesäloma virallisesti ohi, kun aloitettiin tällä viikolla treenikausi. Molemmat koirat on päässyt taas työntouhuun ja huomaa kyllä että tauko on tehnyt terää niin koirille kuin minullekin. Tänään treenattiin rally-tokoa. En ole rallitellut koirien kanssa varmaan vuoteen. Jotenkin on tuntunut kamalan vaivalloiselta lähteä kylttien, törpelöiden ja koirien kanssa kentälle treenaamaan. En ole jaksanut etsiä valmiita ratapohjia, niin helppoa kuin se onkin. En vain ole ollut innostunut rallittelusta vaikka aikoinaan kävin Tahvon kanssa rally-tokon alkeet-kurssin ja silloin into oli suuri. Agility on vain vienyt suurimman osan treeniajasta.


Hurttahuoneen 4. kuukausihaaste

Nyt kuitenkin hurttahuoneen mainion kuukausihaasteen innoittamana kaivoin rally-tokon kyltit kaapin perältä ja suuntasin treenireppu täytenä läheiselle kentälle. En mielelläni treenaa koirien kanssa omalla pihalla monestakin syystä, joten tämä kenttä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Saatiin kentälle myös seuraa, kun pikkupinserit sattuivat olemaan jo kentällä ja ystäväni saapui hurjaharjisten kanssa hauskuuttamaan meitä. Kentällä oli siis seitsemän koiraa yhtä aikaa, eli häiriötreenit oli taattu. Koirat sai rellestää sillä aikaa kun rakensin meille hurttahuoneen 4. kuukausihaasteen mukaista rataa.



Rata ei ollut meille ihan helpoimmasta päästä. Tahvon kanssa ollaan aikoinaan treenattu rally-tokossa vain nopeuden vaihdoksia ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Liikkeestä istumista, eteen tuloa taikka täyskäännöksiä ei olla juurikaan harjoiteltu. Aku puolestaan ei ole koskaan ollut järin kiinnostunut tokosta, joten sen tekemiselle en asettanut mitään kriteerejä. Kunhan koirilla ja minulla olisi hauskaa.

Siis wautsi! Ihan mahtava fiilis rallytreenien jälkeen. Ja koirat tykitti ihan täysiä. Hieman pitkä treenitauko näkyi Tahvon liikkeissä, mutta hauskaa sillä oli. Ja Aku, se ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään tokohömpötyksestä, ja nyt se teki töitä kuin olisi enemmänkin treenannut. Yllätyin kuinka hyvin Tahvo käytti takapäätä täyskäännöksessä, ja ylipäänsä koko radan ajan. Hassultahan tuo Tahvon vaappuminen näyttää, mutta ei se kipeä ole koska se tekee niin innolla kaiken. Vuosi sitten Tahvo tarjosi kaikesta liikkeen muutoksesta ja hidastumisesta istumista. Tosi iso WAU tuolta peitsaavalta lonkkavika-duracellilta. Myös liikkestä istumiset onnistu yllättävän hyvin, mitä nyt välillä istui hieman vinoon, mutta ei kuitenkaan tarjonnut maahan menoa, mitä ollaan tokon puolella jankattu enemmän. Hankalinta Tahvon mielestä oli eteen tulot. Koira tarjosi todella vinoa eteen tuloa ja ei meinannut millään tajuta että siinä edessäkin saa istua eikä tarvitse olla perusasennossa. Lisää treeniä niin hyvä tulee. Aku oli oma perus itsensä radalla ja laahusti vieressä hieman pakotetun oloisena. Pieniä ilonpilkahduksia kuitenkin nähtiin kun herra näki namin kädessäni. Yllätyin kuitenkin kuinka kivasti Aku teki töitä vanhasta iästä ja kokemattomuudesta riippumatta. Se ei haistellut maata taikka lähtenyt omille teilleen. Kaiken kaikkiaan molemmat koirat yllättivät omalla tekemisen ilolla ja keskittymisellä. Kumpaakaan koiraa ei häirinnyt muut kentällä juoksentelevat koirat ja tekemisen ilo säilyi koko radan ajan.

 

Aiemmista rallytreeneistä oli jäänyt mieleen kylttien hankala sijoittaminen, joten kyhäsin vanhoista raejuustopurkeista pidikkeet kylteille. Ne menee kätevästi sisäkkäin ja ei vie liikaa tilaa treenirepussa.

Arvatkaapa kuinka innostuin taas rally-tokosta. Jos haluat itse testata kuinka rallittelu onnistuu teiltä hurttahuoneen radan mukaan, kannattaa samalla klikata hurttahuoneen omille sivuille. Siellä sinä voit osallistua peten koiratarvikelahjakortin arvontaan postaamalla teidän suorituksesta 15.9 mennessä. Aikaa ei siis ole enää paljon!

Täplätreenit

Viime viikon teemana oli hauskanpito musta-valkoisten ystävien kanssa. Ihana virtaa täynnä oleva Tin tuli perjantai-iltana meille ja pääsi viikonlopuksi liitelemään agilitykentille treenien merkeissä. Tehotreenissä oli jälleen kontaktit ja etenkin puomin kontaktit. Tin paineistuu käskyttämisestä ja uuden opettelusta, joten pidettiin treenit lyhyinä ja leikittiin paljon toistojen välissä.

Aluksi toivoin koiran tarjoavan kontaktia itse, mutta koska dalmatialainen ei ole järin miellyttämisenhaluinen, ei Tin tarjonnut mitään toimintaa. Se seisoi puomin alastulopäädyssä kontaktin yläpuolella 10 minuuttia. Itse seisoin palkkausvalmiudessa koiran vierellä, mutta kärsivällisyys loppui kun ei mitään tapahtunut. Seisoisin varmaan vieläkin siellä puomin juurella jos en olisi vaihtanut treenitaktiikkaa. Mukaan pääsivät namialusta ja kasa herkkuja. Pyöräytin Tinin puomin alastulolle puomin laskun puolesta välistä ja aluksi ohjasin koiran kontaktille ja palkkasin puomin juuressa olevalle namialustalle. Pikku hiljaa vähensin käsiohjausta ja annoin koiran itse hakea palkan namialustalta. Toimi ja koira pysähtyi 2on-2off asentoon!
Kontaktin pysäytystä ollaan kuivaharjoiteltu jo kaksi viikkoa takaperin. Treenasin pysäytystä namialustan avulla rappusen juuressa. Pyöräytin koiran rapulta alas siten että etutassut oli eri tasolla kuin takatassut. Toimi ihan hyvin, mutta koira tarvitsi valtavasti apuja, jotta se tajusi mitä siltä pyydettiin. Eikä asiaa auttanut yhtään kun namipalkka ei ole koiran mielestä suurin palkka vaan lelu. Huomasin kuitenkin että kuivaharjottelu oli kannattanut. Puomilla koira ei tarvinnut enää niin paljon tukea.

Kävin myös seuraavana päivänä ottamassa Tinin kanssa muutamia kontaktitoistoja ja seuraamassa kaverin treenejä. Oltiin sovittu että tavataan hallilla ja treenataan jotakin yhdessä. Myöhäisen kesän vuoksi hallissa oli niin kuuma ettei siellä tehnyt mieli treenata mitään isompaa. Lopulta ajatukset ajautuivat siihen että rakennettaisiin ulos muutaman hypyn ja putken rata ja otettaisiin agikuvia aurinkoisessa säässä. Niinhän me teimme ja kuvia tuli räpsittyä todella paljon. Kaveri sai myös koittaa Tinin ohjausta samalla kun minä kuvasin. Yllätyin kuinka hyvin Tin lähti vieraan ihmisen matkaan. On se vaan pätevä eläin!

Sunnuntaina vein Tinin takaisin omaan kotiin. Siellä oli isosiskoa vastassa kolme pientä naskalihammasriiviötä. Naperoiden päänmenoksi on jo suunniteltu menoja syksyksi, minkä takia näyttelyseisotusta oli alettava treenata. Ei ihan helppo homma 10 viikkoisilta ikiliikkujilta. Sain kunnian olla hihnan toisessa päässä kun koirien omistaja yritti saada pentusista seisotuskuvia. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Kärsivällisyyden (jota en yleensä omista) ja tuurin voimin saimme pennuista kuvat ja seisotustreenit onnistuneesti päätökseen. Treenien päätteeksi pentuset pääsivät jatkamaan leikkiä Tinin kanssa ja lopuksi nukkumaan nurmikolle.

Koirat ihmisen jäljillä

Käytiin koirien kanssa talvitauon jälkeen muistuttelemassa mieleen jäljestyksen saloja. Suunnattiin koirakaravaanilla taajaman ulkopuolelle syvälle metsään, pois ihmisten ja ylimääräisten häiriötekijöiden luota. Tarkoituksena oli muistuttaa Tahvolle nenätyöskentelyä lyhyillä ja helpoilla makkarajäljillä. Aku pääsi toteuttamaan hakuilijan lahjojaan etsimällä piiloutuneita ihmisiä metsästä. Samalla koirat pääsivät viettämään aikaa metsässä ilman pelkoa, että joku tulee vastaan tai koirat juoksevat auton alle.

Tein metsässä Tahvolle ensimmäisenä lyhyen ja suoran makkarajäljen, jolla oli pituutta varmaan joku viitisen metriä. Annoin jäljen vanhentua Akun työskentelyn ajan. Aku pääsi siis ensimmäisenä tositoimiin. Ei muuta kuin koira kaverille kiinni "silmät sidottuina" ja itse lompsin metsään kameran kainalossa. Tein muutamia siksakkeja ennen kuin menin kuusen taakse kyyhöttämään. Pieni vihjesana kaverille ja Aku pääsi jäljelle. Herra taisi juosta aluksi vain siihen suuntaan mistä kuuli äänen, mutta kun ei heti löytänyt kohdetta, se alkoi käyttää nenäänsä. Hetken kuluttua se jo näkikin minut kuusen takana ja riemulla ei ollut rajaa, kun valkoinen herra juoksi luokse pusuttelemaan. Superkehut koiralle ja takaisin lähtöpisteeseen.

Seuraavaksi otin Tahvon hieman vanhentuneelle makkarajäljelle. Näytin lähtökohdan herralle, josta se saikin äkkiä kiinni. Herkut maistui hyvin ja jäljen mukaisesti siirryttiin eteenpäin. Ensimmäisellä jäljellä ei tullut mitään jäljeltä poikkeamia taikka keskittymisen herpaantumisia. Melko pätevä poika, vaikka taukoa on ollut luvattoman pitkään. Jäljen lopussa odotti taas superpalkka, hurja määrä lihapullia. Jäljeltä lähdettiin reippaasti odottamaan taas omaa vuoroa. Teimpä onnistuneen jäljen kunniaksi Tahvolle toisen jäljen, joka sai vanhentua taas Akun vuoron ajan, noin puoli tuntia.

Akun kanssa toteutettiin samat kuviot kuin aiemmalla kerralla. Tämäkään etsintä ei poikennut aiemmasta juurikaan, vaan Aku porskutti menemään enemmänkin silmiensä ja kuulonsa pohjalta. Hyvin kohde kuitenkin löytyi ja koira sai palkkansa. Tahvo odotti vuoroaan haukkuen ja ilmeisesti oli hädissään, että hänet on jätetty puuhun kiinni ja vielä yksin. Hetken haukunnan jälkeen Tahvokin pääsi taas töihin. Näytin taas koiralle jäljen lähtökohdan ja alku sujui taas mallikkaasti. Tämä jälki oli kuitenkin hieman haastavampi koiralle, koska se sisälsi kaksi 45 asteen käännöstä. Ensimmäisellä kulmalla Tahvo kadotti hetkeksi jäljen mutta löysi sen äkkiä takaisin. Toinen käännös meni edellistä mallikkaammin. Jälki loppuun ja molemmille koirille vielä palkat.



Jäljestys ei ole koiralle mitään kovin kevyttä työtä, vaikka koira ei jäljellä välttämättä fyysisesti liiku paljonkaan. Jäljellä koira käyttää kuitenkin suuren määrän energiaa nuuskutteluun ja jäljellä pysymiseen, mikä onkin erittäin hyvää ja luonnollista väsytystä koiralle. Meillä koirat eivät väsy pelkistä hihnalenkeistä, vaan tuplasti tehokkaampaa energian purkua on aivo- ja nenätyöskentely. Tälläkin kertaa muutama toisto riitti väsyttämään koirat siihen kuntoon, ettei niiden tarvinnut enää kotona remuta keskenään. Myös tällaisessa nenätyöskentelyssä koen aiheelliseksi alku- ja loppuverkat, nesteytyksen ja palautuksen. Jälkimmäisten virkaa meillä toimitti FitDogin Energy + Rehydrate sekä Recovery potato. TOIMII! Kokemuksista tarkemmin myöhemmin.

Kultsu drinksujen toivossa

Aksat

Nyt ollaan siirrytty Tinin kanssa taas treenailemaan kisaamisen sijaan. Ennen kesätaukoa ehdittiinkin käydä kolmissa kisoissa vaihtelevalla menestyksellä. Viimeisimpänä mainintana käytiin Imatralla kahden startin taktiikalla hakemassa kaksi puhdasta hylkyä, joten edelleen kisataan ykkösten nimissä. Videon voit käydä katsomassa täältä. Voin kertoa että ensimmäisen kerran agilityhistoriani aikana tuli fiilis että jätän koko lajin muille paremmille koirakoille, mutta onneksi ärsytys laantui nopeasti. Ei pidä elätellä mitään toiveita ennen kisoja niin ei tule pettymyksiäkään.

Kesäkuulle ei tosiaan ole kisakalenteriin merkittynä yksiäkään kisoja, joten pidetään virallinen kisatauko ja keskitytään treenaamiseen. Tällä hetkellä treenauslista on melko pitkä ja sitä yritetään lyhentää aika ajoin. Haastavaksi treenaamisen tekee se, että lainakoira asuu noin 40 kilometrin päässä, joten treenaamaan ei pääse aina kun siltä tuntuu. Päästiin kuitenkin tämän kuun viimeisiin kisoihin oman seuran epiksiin, jossa osallistuttiin Tinin kanssa putkiralliin. Isoja koiria oli kyseisessä luokassa yli 30. Hauskaa meillä oli ja löysi Tin radalta jotain herkkujakin (MURRRR...) jotka se sitten työn tiimellyksessä ehti syömään.

Treenattavana meillä on mm:

• Putken pimeät kulmat
• Putkijarru
• A:n juoksukontakti
• pysäytyskontaktit
• irtoamiset
• jyrkät käännökset
• muutamat ohjaukset
• keppikulmat
• jne...

Eli onhan noita opeteltavia asioita ihan kiitettävästi. Osassa riittää pienet hienosäädöt ja toistot, esim. putkikulmien kanssa ja irtoamisissa mutta jotkin vaativat sitten enemmän toistoja ja raakaa treeniä, esim. käännökset ja kontaktit. Meillä Imatran kisat kariutuivat juurikin kontaktivirheisiin ja ohjauksien seuraamattomuuteen. En voi syyttää koiraa, koska nämä asiathan oli tiedossa ettei se niitä osaa. Nyt vaan näihin ekstratreeniä niin ei ainakaan näihin kariudu seuraavat kisat heinäkuussa. 

Kattokaa mikä "kontakti"

Tässäkin singottiin A:lle vaikka suunta oli ihan toinen

Treenirintamalla meillä menee melko hyvin. Ollaan siirrytty ulkokauteen ja nyt treenataan vuoroviikoin ulkona. Tällä viikolla meidän ryhmä aloitti ulkona, joka oli erinomaista treeniä meille. Muutamat kisat ollaan jo kisattu ulkona Tinin kanssa ja nyt Imatralla Tin "karkasi" ensimmäisen kerran radalta. Häiriötreeni on siis enemmän kuin paikallaan. Onneksi Tin ei ole samanlainen kuin Tahvo aikoinaan, eli saattoi lähteä kesken radan haistelemaan ihania tuoksuja tai tervehtimään uusia kavereita.
Tämän viikon treeneissä meillä oli juurikin Imatran radoilta hankalimpia pätkiä. Takaakiertoja, putkijarrua, täyskäännöksiä ja ohjauksia tuli treenattua. En meinannut millään tajuta tehdä valssia tai persjättöä radalla, vaikka tiedostin että jompikumpi niistä täytyy tehdä, jotta seuraavalle esteelle pääsisi ohjaamaan takaakierron. Lopulta sain aivon käännettyä valssiasentoon ja sittenhän homma alkoi taas luistaa hyvin. Koirakin oli taas ihan hyvässä vireessä.

Treenikatsaus

Eilen pääsin treenaamaan agilityä pitkästä aikaa Kiitorekulle. Miulla ja Tinillä oli agilitystä juoksujen mittainen tauko. Juoksut tuli todella hyvään aikaan, koska itse olin lomailemassa, joten treenit olisi jäänyt joka tapauksessa väliin. Nyt juoksujen jälkeen lähdettiin ihan uudella puhdilla ja innolla treeneihin. Oli ihana päästä pitkästä aikaa treenaamaan toisen kouluttajan oppiin. Itseasiassa Sampo oli nähnyt meidät viimeeksi kun aloitin Tinin kanssa treenaamisen, eli noin kolme kuukautta sitten. Sain paljon kehuja meidän yhteistyöstä ja nopeasta kehittymisestä. Myös tauko oli tehnyt hyvää. Koira suorastaan lensi esteiden yli ja pysyi todella hyvin kuulolla. Koira myös vastaanotti ohjauksiani, mistä yllätyin.

Treenattiin tällä kertaa rataa. Rata oli meille passeli, melko suoraviivainen mutta ei liian helppo. Sampon opissa sain neuvoja vaihtoehto-ohjauksiin, mitä myös kokeilin treenien aikana. Vaikka rata ei ollut kovinkaan vaikea tai pitkä, otin sen silti pätkissä. Mielummin palkkaan koiraa treeneissä usein ettei Tinin mielenkiinto mene. Tein treeneissä tarkoituksellisesti kontaktit juoksukontakteina hieman kontaktille hidastaen. Tein näitä ihan testimielessä, mutta se näytti myös toimivan. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen treeneihin ja koiran motivaatioon. Omassa ohjauksien suunnittelussa ja rataan tutustumisessa on kuitenkin paljon parannettavaa. Olen huomannut, että käyn yleensä rataantutustumisessa radan läpi vain 2-3 kertaa ja en juurikaan ajattele vaihtoehtoisia ohjauksia. Näissäkin treeneissä huomasin että vaihtoehtoisista suunnitelluista ohjauksista olisi ollut apua. Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota.

Treenin jälkeen testasin Tinin seisottamista ja esittämistä hallin pihalla. Tarkoitus oli että minä esitän Tinin pääsiäisnäyttelyssä jos seisottaminen ja esittäminen onnistui hallin pihalla. Ja sehän onnistui. Näillä puheilla minä esitän Tinin sunnuntaina kehässä. Olen todella innoissani. Nämä näyttelyt on ensimmäiset missä käyn ja myös ensimmäiset missä esitän koiran. Saa pitää peukkuja ja tulla moikkaamaan jos Imatralle ja dallukehän laidalle eksyy sunnuntaina.



Tänään käytiin vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Akun kanssa. Vietin Akun kanssa tänään laatuaikaa. Tuntuu että Tahvo on aina mukana kun jotankin tapahtuu ja Aku jää taka-alalle. Huomasin Akusta että se nautti kun sai kaiken huomion itseensä, eikä joutunut jakamaan sitä Tahvon kanssa. Huomasin myös, että oli paljon mukavampi hallita yksi sinkoileva ja kaikesta innostuva koira kahden sijaan. Tahvo on alkanut oireilla taas ilmeisesti lonkkiaan, minkä takia en halunnut tuoda sitä mätsäriin juoksemaan kovalle asfaltille.

Mätsärit järjestettiin Saimaan Pelastuskoira Ry:n toimesta. Treeni tuli oivaan saumaan Imatralla järjestettäviä pääsiäsinäyttelyitä silmällä pitäen. Ja sen kyllä huomasi, osallistujia oli kiitettävästi. Pisteet kuitenkin isojen koirien tuomarille joka ei käyttänyt turhan paljon aikaa koiran tutkimiseen ja juoksuttamiseen, mutta kopeloi kuitenkin koirat ammattimaisesti.  Jokainen koira sai varmasti tarvitsemaansa treeniä.

Myö Akun kanssa vietettiin lähinnä laatuaikaa. Aku oli taivaissa kun sai nameja ja rapsutuksia. Seisominen onnistui tosi hyvin vaikka mätsäreistä onkin aikaa jo puoli vuotta. Tuomari kehui Akun hampaita ja kuntoa. Aku on kuulemma hyvässä kunnossa ikäisekseen. Akuhan täyttää tässä kuussa jo 9 vuotta. Saatiin punainen nauha, mutta sen suurempia sijoituksia ei saatu. Eikä lähdetty edes hakemaan. Pääasia oli että meillä oli hauskaa ja koira nautti. Mätsäreiden päätteeksi käytiin Akun kanssa mummolassa pääsiäisaterialla. Sinne Tahvokin pääsi mukaan.

KUVAT © KATARIINA

Oletko tulossa Imatralla järjestettävään pääsiäsinäyttelyyn 5.-6.4?

Dobo sunnuntai

Käytiin sunnuntaipäivän ja hiihtoloman alottajaisten kunniaksi doboilemassa ensimmäistä kertaa. Katariina kyseli meitä mukaan tutustumaan lajiin ja siitähän se ajatus sitten lähti. Paikallisella doboyrityksellä on aina aika-ajoin lajiin tutustumistunteja. Tutustumistunnille oli kuitenkin vain yksi paikka vapaana, joten päästiin Katariinan kanssa vakituiselle viikkotunnille tutustumaan.

Paikan päällä käytiin ensin yhdessä koko ryhmän kanssa pienellä lenkillä. Koirat pääsivät hieman tutustumaan toisiinsa, jotta sisätilassa ei olisi niin suuria jännitteitä koirien välillä. Tahvo oli ihmeellisesti hieman ärhäkällä päällä kun se näki muut koirat, mutta rauhoittui sisälle ja työn touhuun päästyään. Onneksi Tahvoa kiinnostaa namit enemmän kuin toiset koirat.

Tunnilla kouluttaja neuvoi meitä uusia lajin pariin. Ensin lämmiteltiin koirat pyytämällä koira kiertämään ihmistä ja tekemään jalkojen välistä kahdeksikkoa. Sen jälkeen päästiin itsekin lämmittelemään. Ohjaaja seisoi lörpän päällä ja koira ohjaajan edessä tai sivulla. Aina kun ohjaaja meni lörpällä kyykkyyn, koiran tuli istua. Voin kertoa että omistan varmasti maailman huonoimman tasapainon, sillä en pystynyt menemään syvään kyykkyyn lörpällä kertaakaan. Ihan hävettää.

Lämmittelyn jälkeen päästiin tutustumaan palloihin. Tutustumistunnin tavoitteena oli saada koira rentoutumaan pallon päällä. Tahvoa hieman tutisutti pallolla, mutta hyvin se siihen hyppäsi joka kerta. Päästiin myös kokeilemaan miten koira kykenee vaihtamaan asentoa pallon päällä istumisen ja makaamisen välillä. Tässä Tahvo joutui tekemään paljon aivo- ja lihastyöskentelyä, mikä näkyi koiran vireystilassa. Koiran pallottelun jälkeen ohjaaja pääsi vuorostaan pallottelemaan. Tehtiin koiran kanssa tervehdyksiä, ohjaajan alituksia ja selän venytyksiä. Koira oli koko ajan mukana liikkeissä, vaikka se ei pallolla touhunnutkaa. Tässä vaiheessa Tahvo alkoi olla niin väsynyt, ettei se enää jaksanut keskittyä. Muutaman kerran yritin vielä ottaa Tahvon pallolle makaamaan, mutta päästin koiran kuitenkin lepäämään siksi aikaa kun muut vielä hetken palloilivat. Lopuksi vielä tehtiin koiralle ja ohjaajalle palauttavia venytyksiä. Gopro oli taas mukana joten ohessa meidän suoritusta.

Täytyy kyllä myöntää että kivaa oli. Pieni kipinäkin lajia kohtaan iski. Tämä voisi olla minun ja Tahvon tuleva yhteinen harrastus. Helmikin oli vallan taitava pieni koira. Tuntui vain että harjoitteet olivat Helmille liian helppoja. Helmi joutaisi jo ammattilaisten ryhmään. Ehdin jo heti tunnin jälkeen katsella netistä dobopallojen hintoja, mutta en löytänyt kuin yhden pallomyyjän. Mistähän näitä yleensä hankitaan? Olisin hieman hintoja vertaillut jos vaikka itselle oman pallon joskus ostaisi. Jos joku tietää niin saapi vinkata nettisivuja. Ja muutenkin kaikki vinkit lajiin liittyen ovat tervetulleita.

Agilitto

Treenit 5.2

Käytiin meidän treeniryhmän kanssa treenaamassa omatoimisesti kouluttajan suunnittelemaa tekniikkapätkää. Kouluttaja itse oli lomailemassa, joten saatiin muiden treenajien kanssa lyödä viisaat päämme yhteen. Ensimmäisenä treeninä (videon valkoiset numerot) otettiin takaakiertoja.Takaakierrot eivät ole koiralle vielä kovinkaan tuttuja, ainankaan minun ohjaustyylillä. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia joista pääsin palkkaamaan koiraa.

Toinen treeni (videon mustat numerot) oli ensimmäistä hieman helpomman oloinen. Koira kääntyi hyvin putken jälkeen 2 ja 3 esteelle ja sen jälkeen takaisin putkeen. Loppuun asti ei tätä harjoitusta edes tehty, kun itse aloin sekoilla 7 putken jälkeen. Lopetettiin treenit siihen, koska koiralta tuli kuitenkin puhdas, nopea ja onnistunut suoritus. Palkkasin koiran pitkällä leikillä ja kehuilla.

Muiden treenatessa tekniikkapätkää, otettiin Tinin kanssa vielä keppejä ihan ohjureiden kanssa. Toiseen suuntaan kepit ovat todella vahvat ja etäisyyttäkin voi ottaa, mutta toinen suunta on huomattavasti heikompi. Koira lähtee kepeille, mutta pudottaa pujottelun jo toisen keppivälin kohdalla. Otin ihan tarkoituksella vain neljän kepin sarjaa, jotta saisin palkattua koiraa onnistuneesta suorituksesta. Lopuksi otettiin vielä kokopitkät kepit helpommalta puolelta ja paljon palkkausta.Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan erttäin hyvä mieli.

Treenit 12.2

Nämä olivat aivan järkyttävät treenit. Itse olin koko viikon ollut pienessä flunssassa, minkä vuoksi en ollut kunnolla nukkunut moneen yöhön. Myös koulustressi oli saanut minut valvomaan. Lähdin treeneihin kuitenkin hyvillä mielin ja toiveikkaana edellisviikon treenien vuoksi. Kävin Tinin kanssa 10.2 treenaamassa omatoimivuorolla ja jo silloin koira oli hieman omissa oloissaan oleva. Tultiin koiran omistajan kanssa kuitenkin siihen tulokseen että koiralla korvassa oleva kutiava rupi häiritsi koiraa sen verran, että keskittyminen ei ollut täysin kohdillaan. Korva ei ollut kuitenkaan häirinnyt koiraa enään treenien jälkeen, joten uskoin että ongelma jäi niihin treeneihin.

Tämän kerran treeneissä oli ison puolen ratatreenit. Vieläkään meillä ei ollut kouluttajaa, joten olimme omillamme. Tinin omistaja tuli hallin kahvioon katsomaan meidän treenaamista. Koira ei tiennyt että omistaja oli siellä, koska kahvio on suljettu tila ja erillään treenitilasta. Ensimmäinen murheenkryyni kehkeytyi, kun koira ei malttanut seisoa paikoillaan lähdössä. Sain otettua muutaman metrin etumatkaa ja sen jälkeen koira hiipi ja alkoi haistella maata. Maan haisteluun löytyi syy, nimittäin radalle oli kylvetty yllättävän paljon nameja. Tämähän ei jäänyt hyvän hajuaistin omaavalta koiralta huomaamatta ja näin koira palkkasi itse itseään. Kolmas ongelma treeneissä kehkeytyi kun koira ei syystä tai toisesta suostunut suorittamaan puomia. Koira lähestyi puomia aivan kuten ennenkoin, mutta väisti kuitenkin ennen puomia. Yritin houkutella koiraa namien voimalla puomille mutta sekin oli työn ja tuskan takana. Lopulta sain koiran puomille ja sen jälkeen otettiin se vielä uudestaan ilman mitään ongelmia. Tarkentaakseni vielä, koira osaa puomin hyvin, se on mennyt kyseistä puomia aiemmin ongelmitta ja puomilla ei ole koskaan sattunut koiralle mitään ikävää. Tinin mielestä puomi ei vain ollut tämän kerran kohokohta. Aloin itsekin jo hieman menettää kiinnostustani tämän kerran treeneihin. Olin väsynyt, mikä voi olla osasyy treenien huonoon menestykseen, ja tiesin että meitä seurataan kahviosta. En kuitenkaan tietoisesti jännittänyt tilannetta, vaan se oli enemmänkin "nyt minä näytän mitä osaamme"-tilanne. Pieni epätoivon kipinäkin kuitenkin kipusi mieleen. Nämä treenit palautti minut takaisin maan pinnalle ja ajatus ensimmäisistä virallisista kisoista maaliskuussa kaikkosi. Myöhemmin seuraavalla viikolla selvisi että Tinillä oli korvissa hiiva, joka todennäköisesti häiritsi koiran menoa ja keskittymistä.

Treenit 19.2

Nyt päästiin pitkästä aikaa kouluttajan valvovan silmän alle. Tälle kerralle oli taas tekniikkatreeniä hallin pienemmällä puollla. Treenattiin puomille ohjausta hieman hankalammista kulmista. Ensimmäisellä kierroksella puomille tultiin 90 asteen kulmasta heti hypyn jälkeen. Hypyn jälkeen piti käydä tekemässä pieni vekkaus jotta puomille saatiin parempi linja. Itse olin aivan liian myöhässä ohjauksen kanssa, mutta ei onneksi törmätty koiran kanssa. Koirakin otti puomin alussa kontaktin, vaikka normaalisti sillä on tapana hypätä kontaktin yli. Muuten ensimmäisen kierroksen rataan olen tyytyväinen. Keltaiselta putkelta tultaessa Tin lähti hyvin hypylle, mutta jäi oman ohjauksen takia selän taakse ja sen takia koira ei kääntynyt riittävän jyrkästi ennen keppejä. Tämän takia koira ajautui keppien väliin, mutta ohjautui kuitenkin renkaalle. Kepit olivat muutenkin turhaan radalla ja turhan lähellä hyppyä. Koira oli kuitenkin huomattavasti pirteämpi kuin edellisellä treenikerralla. Tin jopa vinkui jotta pääsisi kentälle tekemään rataa. Koira myös seurasi ensimmäistä kertaa meidän treenihistorian aikana minun kättä ja ohjauksia.

Toiselle kierrokselle otettiin sama pätkä, mutta käänteisessä järjestyksessä. Tällä kertaa puomille tultiin puomin alla olevasta putkesta, 180 asteen kulmassa. Tin haki puomille tosi hyvin. Myös kontaktit olivat ensikertaa melko näyttäviä. Vielä ei etäisyyttä uskalla ottaa, mutta koira kuitenkin kysähtyy kontaktille. 2on 2off asetelma ei kuitenkaan ole vielä puhdas. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Renkaalta tultiin suoraan hypylle, joka piti suorittaa takaa kierrolla ja sen jälkeen keltaiseen putkeen. Takaa kierrossa oli hieman hankaluuksia. En uskaltanut ohjata tarpeeksi voimakkaasti takaakiertoon, koska pelkäsin koiran karkaavan putkeen. Olisi pitänyt vaan luottaa koiraan enemmän.

Linnaa

Korkkasin tammikuun alussa agilitykouluttautumishistoriani, kun Teemu Linna tuli pitämään Lappeenrantaan koulutusta. Kiinnostusta olisi ollut osallistua koiran kanssa, mutta ehkä hieman myöhemmin kun meidän yhteistyö alkaa sujua. Tällä kertaa olin vain kuunteluoppilaana ja kuvaajana. Koulutuksen teemoina oli rytmittäminen, koiran ja ihmisen yhteispeli ja ohjaaminen.

Linna piti ennen treenien alkua pienen ajatuksia herättävän keskustelun. Heräteltiin mieleen mitkä ne ovatkaan agilityn perusasiat esteiden suorittamisen sijaan. Agility on paljon muutakin kuin esteiden suorittamista tietyssä järjestyksessä, itseasiassa pääpainon tulisikin olla koiran hallinnassa, ohjauksessa ja ohjaajan liikkumisessa ja ennen kaikkea hauskan pidossa. Harjoittelun laatu vaikuttaa suuresti lajissa kehittymiseen, niin koiran kuin ohjaajankin kohdalla. Treenit tulisi suunnitella etukäteen ja tulisi valita treeneille teema. Treenit tulisi toteuttaa niin kuin on suunnitellut eikä kiinnitä muihin ongelmiin sillä kertaa huomiota. Esimerkiksi jos olet päättänyt treenata jotakin tiettyä ohjausta, on aivan turha kiinnittää huomiota putoaviin rimoihin, koska treenin kriteeri on oppia ohjaus. Jos putoavat rimat häiritsevät sinua, voit vaikka laskea rimat maan tasolle, jolloin ne eivät putoa. Palkkaamisessakin tulee olla tarkka, sillä virheestä palkatessa koira tarjoaa seuraavallakin kerralla virhettä. Täytyy myöntää että minun treeneillä ei ole juurikaan teemaa ollut vaan olen treenannut sitä sun tätä. Tähän tulee kuitenkin muutos.

Kuvan mukaista pyöritystä Linna mm. teetti. Ite kiinnostuin tuosta "valkoiset ympyrät" pätkästä ja siihen kiinnitinkin paljon huomiota ja imin paljon tietoa ja ohjausvinkkejä itseeni.  Sain myös "mustat neliöt" radasta paljon ohjausvinkkejä. Ehkäpä uskalletaan joskus Linnojen koulutukseen osallistua, kunhan harjoitellaan näillä ohjeilla mm. näitä ratoja.

Kuluneella viikolla käytiin Tinin kanssa ensimmäisen kerran hallilla treenaamassa omatoimisesti. Otin heti Linnan opit käytäntöön ja hyötyähän niistä oli. Alunperin meillä ei ollut mitään teemaa kun hallille menin, mutta kun muistin Linnan sanat, päätin treenata kontakteja. Pääasiassa treenasin pöytää ja puomin kontakteja jotka yhdistin kuuden esteen sarjaksi. Koira on alkanut saada vauhtia tekemiseen minunkin kanssa, joten pikkuhiljaa täytyy itsekin juosta kovempaa. Linnan sanojen mukaan on kolme tapaa olla koiraa nopeampi: juosta kovempaa, juosta lyhyempi reitti tai lähteä aikaisemmin ja kauempaa liikkeelle kuin koira. Erittäin loogisia pointteja, joista itse käytin keskimmäistä vaihtoehtoa, eli juoksin lyhyempää reittiä kuin koira. Koiran kontaktitkin paranivat jo yhden treenikerran jälkeen huomasti. Hyvä fiilis jäi treeneistä, joten tästä on hyvä jatkaa.