En ole hetkeen kirjoitellut blogin puolella mitään meidän agilitysta. Nopealla vilkaisulla viimeisin agilitytreenikertomus on elokuulta. Tähän on syynsä. Meillä vaihtui treeniryhmä lokakuun alussa, olin sairaana ja muita menoja on sattunut treenien kanssa samalle päivälle. Treenejä on siis jäänyt välistä ja uuteen ryhmään sopeutuminen on ottanut aikansa. Päästiin Tinin kanssa todella kivaan maksikoiraryhmään. Tosin meiltä vei vajaat kaksi kuukautta sopeutua uuteen ryhmään ja uusiin koulutusmenetelmiin. Uusi kouluttaja Marika on todella kiva ja pätevä, mutta kuitenkin niin erilainen kuin meidän edellinen kouluttaja.
En ajatellut että Tinille olisi ongelma siirtyä uuteen ryhmään uusien treenikavereiden joukkoon, koska eihän se ikinä ole kiinnostunut muista koirista kun on kyse agilitysta. Tyttö kuitenkin otti häiriötä uusista koirista, uudesta kouluttajasta ja miun hermoilusta. Meillä ei kahteen kuukauteen onnistuneet yhdetkään treenit ja alkoi jo mennä usko koko lajia kohtaan. Toitotin vain kouluttajalle että on se ennen osannut, mutta vaikeahan sitä on kouluttajan uskoa jos ei ole koskaan nähnyt. Oma tiedostamaton hermoilu ja väsymyskään ei varmasti auttanut asiaa. En tahallani jännittänyt enkä kokenut jännityksen tunnetta, mutta huomasin kuitenkin tekeväni asioita hassusti ja vähän roiskien. En voi syyttää muuta kuin omaa jännitystä.
Meillä siis levisi pakka täysin agilityn osalta. Koira ei enää osannut kontakteja, jotka sillä on ollut jo puoliksi valmiit, se ei irronnut hypyille eikä se kyennyt enää kuuntelemaan ohjauksiakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Myös hyppytekniikkatreeneissä koira arkaili ja oli hieman anteeksipyytelevän oloinen. Katso video. Myös oma ohjaaminen oli ala-arvoista! Unohtelin ratoja, ohjasin huolimattomasti ja jätin koiran useasti selän taakse tekemään omiaan.
Viime viikolla otin härkää sarvista kiinni ja pyysin Tinin meille hoitoon. Varasin hallin kahdelle päivälle ja päätin käydä treenaamassa niitä asioita, mitkä oli treeneissä ontuneet. Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kontaktien alastuloon, mikä on aikaisemmin ollut jo melkein pommin varma. Sain Marikalta vinkkejä miten vahvistan Tinille oikeaa toimintaa ja näitä päätin kokeilla. Toinen treeniä vaativa asia oli ohjaajaa kohti hyppääminen (mikä tän hienompi nimitys on?). Treenilistalla oli myös hyppytekniikkaa kokoavalla ja kasvavalla välillä. Eli treeniä ihan riittämiin kahdeksi päiväksi.
Ensimmäisenä päivänä treenasin hyppytekniikkaa. Aluksi otettiin kokoavalla välillä 5 hypyn sarjaa, jossa Tin hyppäsi viimeisen välin yli. Pidensin viimeistä väliä yhdellä kengän mitalla ja homma alkoi luistaa. Palautin välin takaisin alkuperäisiin mittoihin lopuksi ja otin yhden toiston mikä onnistui. Tosin Tin hyppää kokoavaa sarjaa myös hieman kasvavalla loikalla mikä ilmenee tuon viimesen välin ylihyppynä. Näiden jälkeen otin kasvavalla välillä muutamia toistoja. Näissä ei ollut ongelmia.
Seuraavana päivänä treenattiin yksittäin kontakteja sekä otettiin rataa pätkissä. Radalla tuli treenattua lähetyksiä, vähän eri ohjauksia ja sitä ohjaajaa kohden hyppäämistä. Oikeastaan kaikki onnistui lopulta hyvin, kun ei ollut ylimääräistä häiriötä hallissa. Nyt tiistaina treenattiin taas ryhmän kanssa ja kyseessä oli sama rata mitä olin omatoimisestikin käynyt treenaamassa. Nyt se meni TOSI HYVIN!! Kontaktien alastulot onnistuivat (ylösmenot kamalat), ohjauksen seuranta hyvää ja jonkin sortin irtoamisetkin alkoi löytyä. Eli toivottavasti näistä vastoinkäymisistä ollaan päästy hetkeksi.
Oliskos teistä kivempi lukea näistä treeneistä myös ns. analyysia miten ohjasin ja mitä kouluttaja kehoitti tekemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti