perjantai 4. joulukuuta 2015

4. luukku, suosikkirodut

Jouluotsikko

Tätäkin postausta toivottiin jossakin vaiheessa kulunutta vuotta. Nythän sen julkaisemiseen on oiva tilaisuus. Eli siis suosikki koirarotuni. Tää oli oikeastaan tosi vaikea tehtävä, koska tykkään niin monesta koirarodusta ulkonäöllisesti, mutta kun rupesin miettimään muita ominaisuuksia niin en ollutkaan enää niin varma. Tosin, joka tapauksessa miulta löytyy suosikkirotuja yli kymmenen, mutta tässä viisi parasta. (Kaikki kuvien koirat eivät edusta sitä minun ihannekoiraa kyseisestä rodusta, ajattelin vain käyttää omia ottamia kuvia, enkä lainata netistä)

1. Bordercollie


_MG_5447_
Ahh, tuo joka lajin taitava rotu. Tämä rotu on oikeastaan jaetulla ykkössijalla kelpien kanssa. En nuorempana tykännyt bortsuista, tosin en muista miksi, mutta nyt kun olen ollut koiramaailmassa mukana seitsemän vuotta, on tuona aikana bortsusta muodostunut yksi ehdoton suosikkirotu. Olen päässyt tutustumaan moneen bortsuun niin harrastuksissa kuin vapaa-ajallakin ja olen vakuuttunut siitä että tässä on tulevaisuuteni koira. Haluan kuitenkin pysytellä isoissa koirissa, mihin lasken bortsunkin kuuluvan, vaikka se ei ihan niin korkea olekaan kuin Tahvo. Bortsuissa miellyttää niiden ulkonäkö, työmoottori ja miellyttämishalu. Niiden kanssa on helppo harrastaa lähes mitä lajia tahansa, ja sellaista koiraa tällä hetkellä haenkin. Eniten tässä rodussa mietityttää turkin pituus, onhan se paljon pidempi ja runsaampi kuin Akulla saatikka Tahvolla. Tosin olen siinä käsityksessä että bortsun turkki ei kuitenkaan vaadi päivittäistä puunaamista vaan riittää säännöllinen harjaus ja takkujen poisto. Bortsuilla ja bortsujen omistajilla on myös koiramaailmassa harrastusten parissa tietynlainen maine. Harrastuspiireissä bortsujen omistajia pidetään menestymishakuisin ihmisinä, jotka ovat hankkineen rodun edustajan vain siksi että pärjäisivät lajissa. Itse olen sitä mieltä että bortsu on työkoirarotu joka rakastaa työn tekoa joten miksipä sitä ei sitten voisi käyttää harrastuksissakin. Ihan turhaan bortsuja ei kuitenkaan ole tiettyjen lajien huipuilla, ovat ne paikkansa siellä ansainneet.

2. Australiankelpie


_MG_5384_
Kelpieihin olen tutustunut agilityssa. En ennen agilityn aloitusta edes tiennyt tällaisesta rodusta. Tosin oma rotutuntemus on muutenkin hyvin suppea, joten en yhtään ihmettele. Täällä Lappeenrannassa kelpieitä tuntuu olevan suhteellisen paljon, sillä en ole muualla nähnyt rodun edustajia juurikaan. Kelpie tulee tosiaan hyvänä kakkosena suosikkilistauksessani ja uskon että jossakin elämänvaiheessa kyseisen rodun edustajan hankin. Kelpieissä miellyttää niiden ulkonäön lisäksi työskentelyinto. Pienehköstä koosta huolimatta työskentelymoottori on valtava. Rotu sopii myös bortsun tavoin lajiin kuin lajiin ja se tässä rodussa viehättääkin. Rotu on myös pääsääntöisesti terve ja se on liioittelematon rakenteeltaan. Rodulla on myös lyhyt turkki, mikä vaatii vähän puunaamista. Tähän elämäntilanteeseen kelpie olisi todennäköisesti kuitenkin liian räväkkä rotu. Rotu kuitenkin vaatii yksilöistä riippuen paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Tulevaisuudessa on tällä rodulla paikka sydämessäni ja koiralaumassani.

3. Dalmatiankoira


IMG_0602
En tiennyt rodusta juurikaan mitään ennen kuin tutustuin Tiniin ja sen omistajaan. Tinin myötä olen rakastunut rotuun palavasti. Olin aina kuvitellut että dalmatiankoirat on hankalasti motivoitavia, oman tiensä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin haluavat. Onhan se vähän niinkin, mutta ei ne mahdottomia koiria ole. Oikeastaan harrastuksissa dalmikset ovat ihan kelpoja kavereita. Dalmiksissa miellyttää niiden sopusuhtainen rakenne. Rodussa ei ole mitään liioiteltuja piirteitä ja pääkoppakin on pääsääntöisesti kunnossa. Rakenteellinen terveys on ensisijainen asia, sillä en halua Tahvon kaltaista lonkkavikaista koiraa, jos minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa. Dalmiksien ihmisläheisyys ja ystävällinen luonne ovat asioita mitkä vetävät rodun viiden kärkeen. Rotu on myös hullunhupaisa joten ei varmasti tule tylsää. Dalmiksissa mietityttää niiden ruokinnan tarkka suunnittelu ja proteiinien kyttääminen, jotta vältyttäisiin dalmiksia vaivaavilta uraattikiteiltä.

4. Australianpaimenkoira


_MG_5244_
Suunnittelin ennen Tahvon tuloa hankkivani auspain. Se vaikutti kivalta rodulta, jonka kanssa voisi alkaa harrastaa näyttelyitä. Silloin näyttelyissä käynti oli suurin haaveeni, koska en voinut Akun kanssa niissä käydä. Rakastuin heti tietenkin aussien ulkonäköön, eritoten redit ja red merlet viehättävät. Myös niiden koko, työskentelyinto ja miellyttämishalu viehättivät. Nyt jälkikäteen aussiessa mietityttää niiden paimennusvietti. Moni sanoo että aussiella on bortsuun verrattuna voimakkaampi paimennusvietti ja ne ovat vihaisempia kuin bortsut. Tiedä sitten mikä on totta, mutta onhan nämäkin seikat otettava huomioon. Auspailla ilmenee myös ilmeisesti lonkka- ja kyynärvikoja jonkin verran. Totta puhuen en ole edes ottanut tästä rodusta sen suuremmin enää selvää. Tämä vain viehättää ulkonäkönsä ja paimensukunsa takia. Vertaan tätä ehkä liikaa bordercollieen sen ulkonäön takia.

5. Belgianpaimenkoira, malinois


_MG_5256_
Viidentenä on entinen ykkönen. Tahvon tulon jälkeen ihastuin täysin malikoihin. Tahvossahan on puolet belgiä, malikkaa nimittäin. Yksi kavereistanikin haaveilee malikasta ja hänen kanssaan ollaankin keskusteltu rodusta aikoinaan jonkin verran. Malikat ovat mukavan kokoisia ja harrastuskäyttöön soveltuvia koiria. Omaa silmää miellyttää enemmän käyttömalit, mutta muuten ne eivät minulle sopisi niiden käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Suomessa ei tunnu olevan omaa silmääni miellyttäviä näyttelymaleja, joten rodusta haaveilu on jäänyt lähinnä kuvien katselun tasolle. Joskus kun asun maalla ja omistan enemmän aikaa, voisin suunnitella hankkivani malikan, mutta sen aika näyttää sitten. Malikoissa mietityttää niiden agressiivisuus, taistelutahto ja saalistusvietti. Tahvon kautta olen tutustunut saalistusviettiin näykkimisenä ja haukkumisena, mutta luulen että puhtaassa malissa niitä olisi vielä tuplasti enemmän. Belgissä tosin olisi taas sitä harrastuskoiraa, sillä koiraharrastukset tulevat olemaan aina osa elämääni.

Rotulista olisi loputon. Viiden kärki on melko paimen painotteinen, enkä yhtään ihmettele. Tahvon myötä olen rakastunut paimenkoiriin ja todennäköisesti tulevat koirat tulevat olemaan paimenia. Yleisesti paimenet sopivat niin hyvin ja monipuolisesti harrastuksiin, ja se on yksi asia mikä minulla ratkaisee koiran suunnittelussa. Muita harkitsemisen arvoisia rotuja ovat mm. Rottweiler, Rhodesiankoira, Dobermanni, lyhytkarvainen collie, Suomenlapinkoira ja lapinporokoira.

Mitkä ovat sinun lempi rotujasi?

Löytyikö minun viiden kärjestä suosikki- tai inhokkirotusi?

Oletko enemmän pienten koirien vai isojen ystävä?

14 kommenttia:

  1. Minäpä voin kertoa hieman aussiesta. Aussieilla ei esiiny lonkka ja kyynervikoja yhtään sen enempää kuin bortsullakaan, mutta kuten joka rodussa tämä seikka on täysin kiinni miten sitä jalostetaan. Jos on terveydestä piittaamaton kasvattaja niin kyllä silloin tulee niitä kyyner ja lonkkavikaisia ofcourse. Tosin enemmän niillä on totta kai luustovikoja verrattuna alkukantaisiin rotuihin kuten hiskeihin, mutta niin on lähes kaikilla muilla ei alkukantaisilla roduilla.
    Mitä tuohon vihaisuuteen tulee niin toiselle koirille voivat olla vihaisia, meillä kotoa löytyy uros joka kiukkuaa toisille uroksille, mutta noh en pidä sitä mitenkään "poikkeuksellisen vihaisena". Aussieillahan EI SAA esiintyä vihaisuutta ihmistä kohtaan joten tuo kuvauksesi on hieman aukollinen, että mitä siis tuolla vihaisuudella tarkoitat? :-)
    Paimennusviettiä niille myös on kuten paimenkoirilla tuppaa olemaan ja kyllä ainakin meidän yksilöt ovat suht kartalla "laumastansa", mutta itse en ole kokenut tätä koskaan negatiivisena asiana, koska meillä se ei ole ikinä esiintynyt negatiivisena asiana. En myöskään ole kuullut muilta aussie harrastajilta, että tuo olisi esiintynyt mitenkään negatiivisena? Vai mitä tarkalleen tuolla sitten mahdoitkaan tarkoittaa?
    Anyways mahtavia harraste koiria ja soveltuvat moniin eri lajeihin. Ovat kuitenkin yleensä sen verran energisiä, että lähestulkoon on pakko niiden kanssa harrastaa jotain energiaa kuluttavaa tai edestänsä sen löytää. Nimimerkillä aussie narttumme purkasi turhautumisensa betonikoristeseinään. On tosin ollut kyllä aina todella energinen, huomattavasti enegisempi, mitä esimerkiksi uroksemme.
    Itse olen aina silloin tällöin ajatellut, että aussie olisi ihan hauska "maskotti" hiskien rinnalle. Se saa tosin pysyä ajatuksena niin kauan, kun mulla on Tara "maskottina" ja kunnes on valjakko koossa. :-)
    Mutta kivan oloinen blogi sulla! Jään sulle lukijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas tylynoloinen alku tuohon kommenttiini, en nyt ihan noin tönkösti tarkoittanut! :-D

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi ja näkökulmistasi. Kuten aussien kohdalla kirjoitin, rotuun tutustuminen on jäänyt todellakin vähäiseksi. Ilmeisesti saamani informaatio on ollut väärää/yksilökohtaista. Tuo on totta että mitä enemmän rotua on jalostettu, sitä enemmän sillä ilmenee luustollisiakin vikoja. Aussien vihaisuudesta olin saanut sellaisen käsityksen että voivat olla esim. lapsille vihaisia, mutta ilmeisesti se on sitten enemmän sitä paimentamista ja mahdollista näykkimistä? Tai näin olen kuullut yksittäiseltä henkilöltä, että olisko ollut sitten yksilökohtaista. Kiitos kun jaoit kokemuksia ausseista ja korjasit vääriä käsityksiäni! Ja tottakai tervetuloa seuraamaan blogia! :)

      Poista
  2. Mä olen myös kuullut aussista ihan muuta, kun paimeniin tutustuin :D Ei ole silmäkoiria ollenkaan, eikä välttämättä juuri paimennusviettiäkään ellei vartavasten hae paimenlinjaista. Vahtivietti halutumpi ominaisuus kuin bortsulla, mutta sehän ei ole sama asia kuin aggressiivisuus. Uskaltaisin väittää, että bortsuilla enemmän luustovikoja kun muiden lisänä vielä ocd ja sitä ei käsitykseni mukaan ausseilla ole. Varmaan näylinjaisilla pullamössöillä luustoon ei niin huomiota kiinnitetäkään, mutta luulisi että tällä vuosituhannella jokainen ainakin pyrkii parhaaseen mahdolliseen terveystulokseen :D
    p.s. en jaksanut kirjoitua :p

    VastaaPoista
  3. Kaikki muut paitsi dalmis on myös mun lempirotuja! :)

    VastaaPoista
  4. Ja mun on pakko tulla puolustamaan saalisviettiä. Haukkuminen ja näykkiminen eivät ole suoranaisia saalisvietin ilmenemismuotoja. Arjessa ja harrastuksissa saalisvietti näkyy parhaiten niin, että koira palkkautuu leluilla. Saalisviettinen koira myös lähtee näkölähtönä esim. jäniksen perään (saalisvietti ei kuitenkaan ole sama asia kuin riistavietti. Riistavietillä tarkoitetaan saaliin aktiivista etsimistä mm. jäljen avulla. Saalisvietti on vain ja ainoastaan näkölähtöjä). Mikäli koira haukkuu tai näykkii tai muuten ääntelee, se kertoo yleensä pikemminkin huonoista hermoista kuin saalisvietistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itse olen käsittänyt negatiivisen saalisvietin juurikin näykkimisenä ja "tappamisena", mutta ehkäpä heikkohermoisuus on sitten sille paremmin kuvaava sana

      Poista
  5. Mä kyllä sanoisin että bortsuissa/kelpieissä on paljon enemmän paimennusviettiä ja etenkin silmänkäyttöä, joka voi olla ongelma. Ja samaa mieltä edellisen kanssa saalisvietti asiassa. Saalisviettiin ei kuulu näykkiminen tai haukkuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän paimennusviettiä verrattuna mihin? Ausseihinko? Jos tätä tarkoitit niin se on kyllä totta ja tiedossa. Yhdistin vain nuo kaksi asiaa paimennusvietin ja vihaisuuden, mitkä eivät mielestäni ole hyvä yhdistelmä. Mutta kuten ylempänä jo kiitin virheellisen tiedon korjaamisesta, ausseilla ei kuulemma esiinny vihaisuutta ihmisiä kohtaan.

      Poista
  6. Sanoisinko bortsun olevan kova koira kuten belggari. Aussi on näistä kolmesta helpoin, ehdottomasti! Tietysti on poikkeuksia, mutta suurimmaksi osaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä en nyt olisi ihan samaa mieltä. Tosin edelleenkin oma kokemukseni kyseisistä roduista on rajallinen ja kuulopuheet/luettu tieto on rajallista. Mutta näiden tietojeni perusteella en voi verrata bortsua ja belggaria toisiinsa. Tosin bortsuista löytyy valtava luonnehaarukka, joten kyllähän sieltäkin löytyy belggarimaista luonnetta. kiitos kuitenkin kommentistasi!

      Poista
  7. malinöösit <3 munkin pakko lisätä, että saalisviettiin ei kuulu näykkiminen ja haukkuminen :D väärän käsityksen saa jos näkee niitä heikkohermosia koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä saalisvietti on sitten väärä sana kuvaamaan sitä mitä tarkoitin, heikkohermoisuus kai kuvaavampi.

      Poista
  8. Mielenkiintoisia rotuja! Itseltäkin löytyy muutamia samoja lemppareita, etenkin australiankelpie ja malikka on lähellä sydäntä :)

    VastaaPoista