8. luukku, messariviikonloppu

Messarineitsyys on nyt osaltani menetetty. Kiva kaksipäiväinen näyttelyrupeama kruunasi ensimmäisen näyttelyvuoteni. Vaikka ei omaa koiraa olekaan kehissä nähty, olen saanut handlata monia upeita koiria, niin nuoria kuin kokeneempiakin. Olen saanut valtavasti kehäkokemusta ja varmuutta omaan esittämiseeni. Ja mikä parasta, olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin näyttelypaikoilla.
Miun messariviikonloppu starttasi perjantaina, kun suuntasin autokyydillä kohti Helsinkiä. Helsingissä majottauduin norfolkinterrieri Luken perheen luokse. Ilta meni pitkälti höpötellessä ja koiran kanssa touhutessa. Luke on ihana avoin 15kk vanha poika, joka osallistui viikonloppuna ensimmäisiin näyttelyihinsä. Koiran kanssa on treenattu näyttelyjuttuja tasan yksien mätsäreiden verran viikko ennen messaria.  Kävin Luken kanssa silloin koirauimalan mätsärissä kokeilemassa kuinka poika suhtautuu muihin koiriin ja kisatilanteeseen. Eipä se ollut moksiskaan ja kehäkäytöskin oli yllättävän rauhallista täysin ensimmäiseksi kerraksi. Hyvillä mielin siis lähdin messariinkin koiran kanssa. Perjantaiyön nukuin hyvin, pieni Luke sohvan vieressä tuhisten. Poika ei poistunut hetkeksikään sohvan vierestä koko yönä.

Lauantaina ajatuksissa, tai siis miun ajatuksissa, oli olla messupaikalla heti yhdeksän jälkeen. Norfolkkikehän oli tarkotus alkaa suunilleen puol 11, joten siinä olis ollu ihan hyvin aika kierrellä messualueella ja antaa koiran rauhottua ennen kehää. Lähtö kuitenkin viivästy ja päästiin lähtemään vasta 8.45 ja siihen aikaan messukeskukseen olikin jo pitkät jonot. Paniikissa ryntäsin koiran kanssa sisään ensimmäisestä ovesta jonka löysin ja siinä rytäkässä kadotin muun seurueen. Tajusin vasta sisällä yksin koiran kanssa seistessäni että miulla ei ole mitään hajua missä meidän piti nähdä ja puhelin on kameralaukussa joka on muulla seurueella. Päätin suunnata kehän laidalle odottelemaan ja toivoin että muu seurue tajuaa tulla sinne myös. Hiukan ennen norfolkkikehän alkua kadonnut seurue löytyi ja hyö pääsivät kattomaan koiransa misseilyä.

Ennakkotiedoista poiketen Norfolkeilla oli tuomarina Saija Juutilainen. Sanoisinko että luojalle kiitos, sillä alkuperäinen tuomari olisi ollut Hans Lehtinen ja olin kuullut hänestä hieman negatiivista palautetta (taas niiden ennakkoluulojen ja kuulopuheiden mukaan). Norfolkkeja oli vain neljä, joista Luke oli ainoa junioriuros. Juutilainen käsitteli koiraa hyvin miellyttävällä tavalla ja keskusteli myös minun kanssani arvostelusta. Tuomarista jäi todella hyvä mieli niin minulle kuin koirallekin. Koira esiintyi edukseen liikkeissä, mutta paikallaan seisominen ei ollut Luken mielestä parasta. Käytöksestä huolimatta Luke sai ERI:n ja oli JUK1 saaden ensimmäisen tittelinsä, HeJW-15. Väsynyt koira lähti melkein heti kehän jälkeen kotiin lepäämään omistajiensa kanssa ja ite jäin messualueelle kiertämään myyntikojuja. Mukaan ei tarttunut kuin yksi rotupiparkakkumuotti ja säkillinen koiranruokavalmistajien näytteitä. Sain hillittyä itseni!

Sunnuntaiyö meni edellisyötä levottomammin. Heräilin moneen otteeseen, mutta sain kuitenkin unen päästä kiinni. Koira nukkui tämänkin yön visusti vieressäni. Sunnuntai meni muutenkin melko samalla kaavalla kuin edellinenkin päivä, sillä poikkeuksella että oltiin tällä kertaa ajoissa kehän laidalla. Ei siis paniikkia myöhästymisestä. Ehdin tavata Luken kanssa myös Katariinaa ja Helmiä ennen meidän kehää. Tänään junnuissa oli kaksi urosta. Luke oli eilisestä päivästä niin väsynyt ettei seisomisesta tullut tänään senkään vertaa mitä eilen. Poika halusi jatkuvasti istua, joka hieman rokotti meidän arvostelua. Kimmo Mustonen arvosteli Luken tälle päivälle EH:n saaneeksi, joten poika pääsi kehän jälkeen kotiin nukkumaan. Se olikin kuulemma nukkunut koko päivän, enkä yhtään ihmettele, oli tämä kaksi päivää sille todella rankat. Kaiken kaikkiaan Luke sai kaksi todella hyvää arvostelua. Molemmat tuomarit kehuivat koiraa lupaavaksi urokseksi joka vain vielä kaipaa hieman lisää massaa. Ajan kanssa tästä pojasta tulee varmasti hyvä näyttelytykki.

Ei ihan vielä onnistu koiralta tuo näyttelyseisominen, pylly meinasi mennä maahan joka välissä eikä takapuoleen koskeminen ollut koiran mieleen.

Sunnuntaina ehdin kiertää messualueella useamman kerran myyntikojut läpi ennen kuin pääsin lähtemään kotiin. Kävin myös katsomassa flyball, koirafrisbee ja pallopaimennus esityksiä tapahtumakehän laidalla. Taas palasi into alkaa treenata Tahvon kanssa pallopaimennusta, sen verran hienon näköstä se oli.

Kävitkö sinä koiramessuilla?

Oliko sinulla koira mukana vai olitko vain kiertelemässä?

Mitä pidit messuista?