Erilainen juhannus

Tänä vuonna vietin hieman erilaista juhannusta, toivottavasti viimeistä kertaa. Tykkän enemmän perinteisestä yllätyksettömäst jussista. Juurikaan mikään ei mennyt niin kuin olin alkujaan ajatellut. Itsehän vietin koko juhannusviikonlopun töissä, joten mökille ei kunnolla ehtinyt. Myös eräs ylimääräinen Hattulan reissu verotti mökkeilyaikaa.

Juhannusaattona olin töissä iltavuorossa ja olin alun perin suunnitellut ajavani kotiin ja lähteväni sieltä taas aamulla töihin. Hiostava työpäivä kuitenkin käänsi pääni ja ajoin kodin kautta mökille. Pakkasin tavarat ja koirat autoon ja pääsin vihdoin viilentymään ja rentoutumaan mökille muiden seuraan. Kokko oli harmikseni jo ehtinyt palaa, mutta juhannusruuat notkuivat vielä pöydillä, joten pääsin suoraan syömään. Koirat viipottivat pitkin mökkipihaan ja nekin nauttivat olostaan. Seran viikon sairasloma oli juuri päättynyt (siitä myöhemmin lisää) ja sekin juoksenteli Akun ja Tahvon kanssa.

Aamulla lähdin töihin ja jätin koirat mökille nukkumaan. Olihan siellä muu suku niitä kaitsemassa. Tarkoituksena oli ajaa taas töiden jälkeen mökille, mutta juuri kun työpaikan pihalla istuin autoon, puhelin soi. Iskä soitti ja kertoi että on ajamassa Seran kanssa mökiltä Lappeenrantaa. Heti tietysti alkoi hälytyskellot soida ja ehdin ajatella kaikki kauhuskenaariot päässäni ennen kuin iskä kertoi niistä pahimman. Seraa oli purrut käärme kuonoon ja pennun pää oli puolikas ilmapallo. Itkuhan siinä tuli kun aloin miettiä mitä eri koirakursseilla ja ensiapuluennoilla on puhuttu kyyn puremista ja tajusin etten muista mitään. Miten voi kaikki oppi unohtua hädän hetkellä? Ja miten kaikki voi sattua aina pyhänä tai viikonloppuna? Sitä ei tiedetä missä koiraa on kyy purrut ja kauan siitä oli kulunut ennen kuin se huomattiin, koska koirat viipottivat pitkin pihaa oman mielensä mukaan.

Turvotus jo valahtanu kaulalle

huolestuneena

Puhelun jälkeen juoksin takaisin töihin tietokoneen ääreen ja etsin päivystävän numeroa. Tiesinhän minä ettei Lappeenrannasta löydy kunnon päivystävää eläinlääkäriä, mutta toiveikkaana etsin ympäryskunnista jotain klinikkaa joka olisi auki. Kaikki olivat kiinni ja Etelä-Karjalan päivystävä eläinlääkäri ei vastannut puhelimeen. Ainoa vaihtoehto oli lähteä ajamaan Hattulaan eläinsairaala evidensiaan, Lappeenrannan takapäivystäjälle. Eihän sinne ole "kuin" kolmen tunnin matka. En voi sanoa ettäkö olisin nauttinut ylimääräisestä maisemamatkailusta juhannuspäivänä kipuileva pentu jaloissa maaten. Suoraan sanottuna meillä täällä Etelä-Karjalassa on paskat eläinlääkäripalvelut pyhinä ja viikonloppuisin.

Sera oli turvoksissa kuonosta ja vähitellen turvotus laskeutui kaulalle. Pentu oli huonovointinen ja väsynyt. Se hengitti raskaasti ja tiheään. Se ei pystynyt rentoutumaan automatkalla, koska aina kun se laittoi pään maahan, sitä koski. Se pomppasi aina välittömästi pystyyn ja yritti jaksaa istua koko matkan. Oltiin perillä Hattulassa vasta seitsemältä illalla. Koira oksensi vaahtoa klinikan pihalle. Lääkärin puheille päästiin vasta pikkusta vaille kahdeksan, jolloin Sera pääsi nesteytykseen. Tapahtumahetkestä oli siis kulunut noin kuusi tuntia. Suurin pelkohan mulla oli mitä tuhoja myrkky saisi aikaan tuon kolmen tunnin ajomatkan aikana.

Ehdittiin kiertää Hämeenlinnaa Seran toipumista odotellessa.

Sera oli tiputuksessa nelisen tuntia. Päästiin hakemaan pikku neiti pois puolen yön aikaan. Sera oli saanut kipulääkkeitä, runsaasti nesteitä ja kyynmyrkyn vasta-ainetta. Meiltä kysyttiin haluammeko että vasta-ainetta annetaan, koska kyseessä on kuitenkin hyvin kallis aine. Miulle oli sillä hetkellä aivan sama paljonko hoito tulee maksamaan, pääasia oli että saisin rakkaani kuntoon. Verikokeissa ei ollut näkynyt mitään normaalista poikkeavaa maksa- ja munuaisarvojen kohdalla. Myöskään hyytymistekijöissä ei ollut poikkeavuuksia. Myrkky ei siis ollut vielä saanut vahinkoa aikaan. Mukaan saatiin kipulääkeresepti, kotiutusohjeet ja pirteämpi pentu.

Kotimatka tuntui jäätävän pitkältä. Pentu nukkui jaloissa ja itsekin torkuin apukuskin paikalla. Oltiin kotona neljän aikaa aamusta, ehdin siis nukkua puolitoista tuntia omassa sängyssä ennen kuin lähdin taas töihin aamuvuoroon. Voin kertoa että hieman väsytti kun heräsin aamulla. Siinä vaiheessa pentu oli vielä väsynyt ja turvoksissa mutta kun tulin kotiin neljän aikaa, kakara oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Turvotuskin oli lähes kokonaan laskeutunut. Nyt pennulla on kuitenkin taas viikon saikku, ei ole ihan helppo tehtävä kolmen koiran taloudessa. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin!!!

Kotiin lähdössä

Täytyy vielä mainita että sain kasvattajalta, kakkoskasvattajalta ja muilta kennelin kasvattien omistajilta ihania tsemppiviestejä ja he elivät mukana ja kyselivät tilannepäivityksiä pitkin iltaa. Ahdingon keskellä tuli hyvä mieli! :)

Juhannustaiat

Kello on nyt 1:16 aamuyöstä. Istun työpaikalla yövuorossa ja valvon vanhusten unta. Jo kolmas valvottu yö menossa, joten se kertoo varmasti paljon meidän juhannuksesta. Paljon ei juhannusta ole ehtinyt vietellä, mutta onneksi sääherrakaan ei juhannuskeleillä loistanut, joten juhlimaton juhannus ei harmita. Onneksi ehdin kuitenkin pistäytyä mökillä syömässä grilliruokaa ja katsomassa juhannuskokon sytytyksen. En siis jäänyt mistään tärkeästä paitsi.

Kuvia tuli juhannuksen aikaan otettua todella vähän. Syitä tähän on monia; pimeä ja sateinen juhannusaatto, yövuorot töissä ja oma laiskuus. Jotenkin kuvausmotivaatio on ollut kaitessa jo toista kuukautta reistailevan kameran vuoksi. En enää tiedä veisinkö kameran korjaukseen vai ostaisinko jo uuden kameran. Rungon osto on joka tapauksessa jossakin vaiheessa edessä, joten miksipä en sitä nyt ostaisi kun rahaakin saa töistä. Sopivia runkoja olenkin jo ihastellut mutta ehkä sitten syksyllä raaskin sen jopa ostaa.

 



Ihana Luke-poika kävi mökillä meitä viihdyttämässä

Tin kävi vierailemassa meidän mökillä toissaviikolla. Olin toki kuullut että neiti on kova uimaan mutta en tiennyt että se ihan hyppää laiturilta lelun perään. Tytöstä tulisi oiva vesipelastuskoira. Heittelin Tinille vesilelua jonkin aikaa ja lopulta piti toppuutella koiraa ettei leikki mene ihan yli ja koira ala käymään ylikierroksilla. Onneksi lammen vesi oli ehtinyt lämmetä ja oli muutenkin lämmin ja aurinkoinen sää, niin Tin ei paleltunut.

 

Juhannuskuvien puutteen vuoksi on hyvä tilaisuus julkaista hieman vanhempia kuvia. Koirat pääsivät kuukausi takaperin Saimaan kanavan laidalle ihmettelemään maailmaa ja samalla kuvauskohteeksi. Kanavan laidat pursusivat voikukkia joten olihan se ihan pakko niitäkin hyödyntää.

 

Juhannuksen vietosta, siis yövuoroista, yritetään toipua äkkiä. Ensi viikolla pääsen katsomaan Katariinan kanssa suloisia koiranpentuja Jyväskylään. En malta odottaa pienten pentujen näkemistä.

Mitenkäs teillä meni juhannus? Tuliko valvottua yötön yö vai vietitkö juhannusta muulla tavoin?

Keskikesän juhlaa

Nyt on juhannus vietetty hyvässä seurassa mökillä. Kelit ei ollu mitään parhaimpia ainankaan täälläpäin Suomea, mutta juhannusfiilis saatiin kuitenkin viritettyä. Koirat sai juosta vapaina mökillä minkä jaksoivat, ja kyllähän ne jaksoivatkin. Grillattiin ja uitiin. Pidemmittä puheitta antaa kuvien kertoa kuluneesta juhannuksesta.

Aluksi mökillä riehuttiin...

... ja sen jälkeen juostiin ja riekuttiin

Välillä autettiin isäntäväkeä pihatöissä...

... ja juhannusvalmisteluissa

Sitten päästiinkin poseeraaman tuotosten kanssa

ja päästiin myös maistamaan niitä

Välillä piti keikistellä juhannuskuvassa

Nälkähän välillä meinasi yllättää

Ja kylmäkin melkein tuli

Olihan se pakko ottaa hieman rennostikin

Kalaan oli pakko päästä mukaan

Keulillahan Tahvo päivystikin

Jokin kiinnosti vedessä kovasti

Ja tässä lopputulos

Aku päätti ottaa rennosti

silläaikaa kun Tahvo vielä riekkui

Grillimakkaran perässä tehtiin temppuja

Kyllä vanhakin jaksaa

Iltapalaksi oli keppiä...

...ja isännän viiriä

Kyllä tälläisissä maisemmissa kelpaa mökkeillä

Kokkokin saatiin palamaan vaikka satoi

Illalla jotkut varastivat isännän pedin.

 Näin meillä vietettiin juhannusta koirien silmin. Mitenkäs teillä vietettiin juhannusta?