torstai 30. huhtikuuta 2015

Huhtikuun temppu

Katsoin joskus YouTubesta hauskan kissavideon, jossa kissa ahtautui pieneen laatikkoon. Kissa oli syötävän söpö, joten halusin toteuttaa saman Tahvon kanssa, kriteerinä kaikki neljä jalkaa laatikossa. Aloitin tempun opettamisen helpolla ja isolla korilla. Kori oli kooltaan 54x40 cm. Ensimmäiset palkkakriteerit olivat, että koira kiinnostuu korista ja tarjoaa yhtä tassua koriin. Tämän sain onnistumaan helposti, kun laitoin koriin herkkupalan. Seuraavaksi koiran tuli tarjota molempia etujalkoja koriin. Sen jälkeen odotin että koira laittaa kaikki neljä jalkaa koriin. Sain Tahvon helposti koriin pitämällä herkkupalaa korin edessä. Tämän jälkeen lisäsin temppuun vain vihjesanan, joka on meillä kori. Tätä vahvistin muutamia kertoja, jonka jälkeen otin hieman etäisyyttä koiraan ja lähetin koiran korille. Onnistui.

Kun ison korin kanssa temppu onnistui, lisäsin haastetta pienentämällä koria. Otin käyttöön 35x35 cm pesuvadin. Toistin samaa vihjesanaa myös tähän astiaan. Tämän onnistuttua vaihdoin vadin vielä pienempään 32x22 cm kenkälaatikkoon. Tässä Tahvolla alkoi jo olla hieman hankaluuksia, koska pitkäselkäisenä ja lonkkavikaisena koirana Tahvolla ei meinannut riittää kehon hallinta tähän. Lopulta koira tajusi kuinka laatikkoon kannattaa käydä ja homma alkoi luistaa. Riskillä kokeilin vielä pienempää laatikkoa tämän jälkeen, joka oli 19x19 cm vanha karkkirasia. Takatassuja tähän astiaan ei meinattu millään saada. Tänään Tahvo kuitenkin onnistui näin pienessä laatikossa ensimmäistä kertaa ja siihen jätin tempun vaikeuttamisen. En koe tarpeelliseksi toteuttaa tätä temppua Tahvolla näin pienellä laatikolla, koska koira ei selvästikään siitä innostunut.
 
Nyt vain temppua opettamaan teidän koirille!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Yhdeksän ihanaa vuotta

Yhdeksän vuotta sitten syntyi maailmaan kultaisennoutajan pentue. Yksi niistä pienistä ihmeistä oli Aku, jonka saimme omaksemme reilun kahden vuoden iässä. Nyt poika on jo yhdeksän vuotias ja edelleen elämäniloa täynnä. Toivottavasti saamme viettää herran kanssa vielä monta vuotta yhdessä.






PALJON ONNEA AKU!

Käytiin Akun kanssa kuluneella viikolla eläinlääkärissä ottamassa taas kolmeksi vuodeksi rokotukset. Samalla tehtiin koiralle vuosihuolto. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, tarkisti hampaat, korvat ja silmät ja totesi Akun olevat erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Aku sai kehuja mm. hyvästä ja siististä purukalustosta ja painosta. Aku on pysynyt Tahvon juoksutuksen ja sopivan ravinnon ansiosta solakassa kunnossa, vaikka herra onkin leikattu. Aku on painanut pahimpina vuosina 45 kiloa, joka ollaan onneksi saatu karistettua herran vyötäröltä pois. Tällä hetkellä Aku painoi 34 kiloa. Aku sai rokotusten lisäksi mukaansa silmävoiteen, jonka pitäisi rauhoittaa rähmiviä silmiä. Akulla rähmii silmät melko voimakkaasti keväisin ja kesäisin siitepölyn ja katupölyn vuoksi. Nyt silmävoiteen aikana ähmintä on vähentynyt.

Käytiin myös perjantaina pyörähtämässä Akun ja Tahvon kanssa mätsärissä. Mätsärin järjesti Lappeenrannan uusi koirayhdistys KnowHau Ry. Osallistuin Akun kanssa veteraaneihin ja Tahvon kanssa isoihin koiriin. Onneksi olin ennakkoilmottautunut niin päästiin melko alkupuolella kehään. Tahvon kanssa ei olla pitkään aikaan käyty kehässä tai edes treenattu seisomista. Nyt kun mätsäri oli hiekkakentällä niin uskalsin ottaa Tahvonkin mukaan. Mitään tuloksia ei taaskaan lähdetty hakemaan vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja ihmisiä ja koiria. Tahvo löysi koirapaljoudesta viime vuotisen ihastuksensa englanninsetterin ja herra oli taas myyty. Tahvo vinkui, liehitteli, nyki hihnaa, kieri maassa ja teki kaikki osaamansa temput jotta olisi päässyt sussunsa luokse, mutta inhottava hihnanjatke ei päästänyt. Sain myös kokeilla kehäilyä uuden tuttavuuden, pk collie Zorron kanssa. Herra vaikutti mukavalle ja reippaalle koiralle.

Akun kanssa päästiin heti veteraanikehään mätsäreiden alettua johon tuli kaikki muutkin 5 veteraania. Meidät juoksutettiin yhdessä muutaman kerran ympäri ja sen jälkeen yksittäin. Veteraaneja ei jaettu nauhakehiin vaan palkittiin suoraan. Aku oli veteraanien 5 ja sai Hau Hau Championin koiramakkarapötkön palkinnoksi. Tahvon vuorolla isojen kehässä tuomari kutsui kaksi koiraa kehään ja katsoi koirien ilmeen ja juoksutti kerran suoralla ja sen jälkeen sijoitti koirat sinisiin ja punaisiin. Nauhakehässä tuomari juoksutti kaksi kertaa kaikki kehän ympäri ja sen jälkeen poimi kuusi jatkoon päässyttä. Nyt täytyy kyllä sanoa etten saanut rahoilleni vastinetta, en yhtään! Tuomari ei käyttänyt aikaa koiran kopelointiin tai silmämääräiseen tarkasteluun. Koiria ei edes ehtinyt laittaa seisomaan kun hän jo oli seuraavan koiran luona. Mikä idea se tälläisissä mätsäreissä on missä ei saa sitä haluamaansa kopelointitreeniä ja sosiaalistamista? Jäi vähän huono maku isojen kehästä ja kyseisestä tuomarista. No mutta aina ei voi kaikkia miellyttää.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pääsykoelukemisia



Ensi kuun 20 päivä on Helsingissä eläinlääketieteellisen tiedekunnan pääsykoe. Eli siis kuukausi aikaa sisäistää opeteltavat asiat pääsykokeeseen. Ja olenko lukenut? NO EN! Tänään taas havahduin kuinka vähän aikaa on jäljellä siihen nähden kuinka paljon pitäisi lukea ja osata asioita. Kaivoin kaikki luettavat kirjat, vihkot ja vanhat muistiinpanot kirjoituspöydälle. Apua, niitä on lähemmäs 20 kirjaa ja muistiinpanot vielä päälle. Eli luettavaksi kirja per päivä.

No mitä sitä sitten pitäis lukea? Eläinlääketieteellisen pääsykoe perustuu lukion biologian, fysiikan ja kemian oppimäärään. Aiemmin pääsykokeeseen oli ihan oma kirjansa, Galenos, mutta se on onneksi ja harmiksi korvattu lukion oppimäärällä. Olen galenoksen muutaman kerran lainannut kirjastosta eläinlääkiksen pääsykokeet tähtäimessä, mutta en ole sitä koskaan selailuja enempää lukenut. Mitään kevyttä iltalukemista se ei ollut. Koe on eläinlääkis puolella sama kuin normaalin lääkiksen pääsykoe, joten tehtävät eivät ole pelkästään eläimiin liittyviä. Toisaalta, eipä se ihmisen ja eläimen elimet sun muut eroa kovinkaan paljon toisistaan. Samaan aikaan ei myöskään voi hakea eläinlääkäriksi, hammaslääkäriksi ja ihmislääkäriksi, koska kaikkien alojen pääsykokeet järjestetään samana päivänä ja samalla pääsykokeella. Harmi.


Biologiasta, fysiikasta ja kemiasta itselle se mieluisin on ehdottomasti biologia. Fysiikka puolestaan on vaikeinta ja sen takia tylsintä luettavaa. Lukion käyneet varmasti tietävät että näissä jokaisessa lukuaineessa on pakollisia kursseja ja syventäviä sekä koulukohtaisia kursseja. Itse olen onneksi käynyt jokaisesta aineesta pakollisten lisäksi syventävät kurssit, joten pääsykoekirjat löytyvät jo ennestään kotoa.

Biologiasta pääsykokeisiin opeteltavia asioita on kuuden kirjan verran. Kirjoista löytyy niin eliömaailmaan, soluun ja perinnöllisyyteen kuin ympäristöekologiaan liittyviä asioita. Ehdottomasti mielenkiintoisinta luettavaa ovat perinnöllisyyteen ja ihmisen biologiaan liittyvät asiat. Olen ollut aina kiinnostunut miten ja miksi jokin asia periytyy. Ehkä tämän takia biologia on ollut koulussakin se mielenkiintoisin ja helpoin aine. Olen myös ottanut selvää etenkin koirien ja gerbiilien genetiikasta ja periytymisestä, koska ne ovat kiinnostavia aiheita.

Fysiikka ja kemia ovat puolestaan olleet jotenkin hankalia ja vaikeasti ymmärrettäviä aineita koulussa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö osaisi laskea tarvittavia asioita, vaan siitä etten pysty muistamaan kaikkia tarvittavia kaavoja ja sääntöjä ulkoa. Lukiossa vielä selvisin ilman että opettelin jokaisen kaavan ulkoa ja keksin sille muistisäännön, koska kirjoituksissa sai käyttää kaavakirjaa. Nyt pääsykokeessa on kuitenkin toinen tilanne ja tarvittavat kaavat ja säännöt pitäisi muistaa ilman apuja. Jos fysiikka ja kemia olisi pelkkää avaruuteen ja tähtiin liittyvää oppia, se olisi mielenkiintoista, mutta kyseisillä opeilla ei taida eläinlääkikseen päästä. Valitettavasti tätä ulkoa opeteltavaa kaavioviidakkoa on 13 kirjan verran. Välillä mietin mihin lääkiksessä tarvitsee tietoa siitä miten maapallo pyörii, mutta pidemmälle ajatellessa kaikkea kyllä tarvitsee myös siellä lääkiksessä, kunhan osaa soveltaa.

Vaikka luettavaa on paljon, motivaationi on kuitenkin sen verran korkea ja intohimo päästä opiskelemaan suuri, uskon pääseväni vielä eläinlääketieteelliseen opiskelemaan. En ehkä tänä vuonna tai edes vielä ensi vuonna mutta sitkeällä yrittämisellä ja valmennuskurssille osallistumalla tulen pääsemään kouluun.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Tuplatreenit

Olen vihdoin päässyt alottamaan työt virallisena lähihoitajana, joten rahaa alkaa pikkuhiljaa taas olla koiraharrastuksiinkin. IHANAA! Nämä muutamat viimekuukaudet on rehellisesti sanottuna vedetty kitumalla. Mitään ylimääräistä ei ole voinut ostaa, joten koiraharrastaminenkin on jäänyt melko agilitypainotteiseksi. Onneksi treenimaksut on kolmelta kuukaudelta maksettu kerralla niin ei ole niihin mennyt rahaa. Toisaalta, nyt kun ei ole ollut muuhun harrastukseen rahaa, ollaan agilitya treenattu toden teolla. Nappaan Tinin usein töiden jälkeen mukaan ja ajan suoraan hallille treenaamaan.
 
Viime viikolla treenit painottuivat omatoimiseen treenaamiseen, joten treenasin meille hankalia asioita esim. ohjauksia ja irtoamista. Tuli siinä treenattua vähän muutakin. Keskiviikkona (8.4) treenasin Katariinan kanssa hallilla valmiilla ratapohjalla. Rata oli Teemu Linnan koulutuksesta napattu suunnitelma. Harmitti todella paljon kun en päässyt osallistumaan itse koulutukseen, mutta onneksi pääsin sentään treenaamaan koulutuksessa olleita ratoja. Treenasin Tinin kanssa radan violetteja ympyröitä. Lisättiin rataan myös kepit 13 hypyn viereen, koska niitä ei olla Tinin kanssa paljon treenattu, varsinkaan hankalampaa puolta. Otin radan tarkoituksella pätkissä, vaikkakin pätkin vasta silloin kun alkoi mennä huonosti. Olisi kannattanut miettiä palkkauspaikka etukäteen. Erityisen iloinen olen meidän putkiongelman ratkeamisesta. Tin hakee nykyään tosi hyvin putkia kun en itse huido ja riehu putkelle lähetyksessä. Kun annan koiralle tilaa niin se kyllä tietää mihin mennä. Lopuksi otin radan kahdessa osassa ja sehän meni melko hyvin vaikka ei 8 putkelle hakeutunutkaan ja jouduin itse juoksemaan putken suulle saakka. Alla video treeneistä.
Torstaina treenattiin enemmän tekniikkaa. Keskityin nyt enenmmänkin ohjauksiin ja siihen että Tin seuraa ohjausta ja kääntyy esteillä. Treenasin myös keppejä molemmilta puolilta. Keppien vaikeempi puoli alkaa sujua jo melko hyvin vaikka Tin ei vielä sitä aina loppuun asti viekään. Keppikulmia pitäisi seuraavaksi alkaa treenata. Etenkin oikealta puolelta suorassa kulmassa tultaessa koira ajautuu lähes poikkeuksetta väärään keppiväliin. Suoraan kepeille tullessa Tin osaa mennä oikeaan väliin.  Treenasin keppien lisäksi kolmen rinnakkaisen esteen ohjausta monella tapaa. Miulle saapi kertoa mielipiteitä meidän kehityksestä agilityn parissa tai jos huomaa videoissa jotakin ihan älytöntä. Itse kun ei huomaa niitä kaikkia virheitä vaikka videota katsookin.

Tänään kävin seuran virallisissa kisoissa talkoilemassa. Nyt oli 3lk maksi koirien vuoro kisata ja oli ihana päästä katsomaan taitavien koirakoiden menoa. Taas iski se suunnaton kisakuume. Onneksi ensi kuulle on kalenteri buukattu täyteen agikisoja ympäri eteläsuomea. Ihanasti iski samalla kamala pentukuume kun katseli erään rodun edustusta agikisoissa. Asialle on varmaan pakko tehdä jotakin tulevaisuudessa. Arvaatteko mistä rodusta on kyse?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Erinomaisia koiria

Vietin pääsiäisviikonlopun hyvässä seurassa Lappeenrannan kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Totta puhuen en ole koskaan käyny koiranäyttelyssä kunnolla, eli nämä kaksi päivää olivat jotain ihan uutta. Olin varannut varta vasten aikaa pääsiäiseksi, jotta pääsin katsomaan ja ihailemaan haaveissa olevia koirarotuja. Kuvia tuli otettua lempiroduista ja vähän muistakin yli tuhat kappaletta. Pakolliset koirien tuliaisetkin tuli hankittua näyttelyistä, Tahvo ja Aku sai kaksi vesilelua kesäksi ja narupallon. Pieni näyttelykärpänen pääsi puremaan kahden päivän aikana ja toivottavasti minut nähdään tulevaisuudessa kehienkin puolella enemmänkin.
En ole koskaan kokenut tarvetta selvittää koiranäyttelyiden kulkua tai ylipäänsä mitä näyttelyissä tapahtuu. Enhän ole koskaan omistanut näyttelykelpoista koiraa. Akukin oli menettänyt miehisyytensä ennen kuin se meille muutti. Nyt aihe on kuitenkin alkanut kiinnostaa todella paljon. Tulevan koirani kanssa tulen todennäköisesti myös kiertämään näyttelyissä. Koiralliset ja näyttelyissä kiertävät ystäväni toimivat tutoreina pääsiäisen alla. Netistä löytyi niin paljon tietoa etten jaksanut suodattaa kaikkea tärkeää vähemmän tärkeästä tiedosta. Ystävät tiivistivät näyttelyiden idean ja näyttelypäivän kulun. Pääsin näin paljon helpommalla.

Näyttelyt oli viimevuotiseen tapaan Imatralla Aviasport areenalla.  Olen joskus pienenä käynyt Lappeenrannan pääsiäsinäyttelyssä pyörähtämässä, mutta mieleen on jäänyt että jäähallissa oli hankala liikkua ja kehät oli melko hankalasti sijoiteltu näyttelypaikalle. Kehiä oli myös useammassa eri hallissa sekä pihalla, joten kehiä piti kiertää ympäriinsä ihmispaljouden seassa. Muistikuvat Lappeenrannan pääsiäisnäyttelystä eivät olleet kovin positiiviset, vaikka silloinkin siellä oli ihania koiria, jotka veivät suurimman huomion koiraa haaveilevan nuoren tytön ajasta. Nyt lähdin Imatralle ihan toisella mielellä kun tiesin että kehät olivat yhdessä ja samassa hallissa ja pääsin kiertämään kehiä helpommin. Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin kehät oli järjestetty näyttelypaikalle ja kehien ympärillekin jäi kävelytilaa, vaikka häkkejä ja koiria oli paljon. Harmi vain että hallin pohja oli keinonurmi johon jäi kaikki koiran trimmatut ja harjatut karvat kiinni ja pissajäljet oli hankalasti puhdistettavissa.
Yksi suurimmista koiriin liittyvistä haaveista toteutui myös kyseisessä näyttelyssä. Pääsin nimittäin pyörähtämään ensimmäistä kertaa koiran kanssa kehässä. Ja vielä maailman ihanimman täplikkään koiran kanssa. Tinin omistaja uskaltautui antamaan koiransa minun esitettäväksi. En uskaltanut edes kuvitella tilannetta ennen pääsiäisviikon torstaita kun pääsin testaamaan Tinin esittämistä agilityhallin pihalla. Sunnuntaina hieman ennen dallukehää ei ihme kyllä jännittänyt yhtään. Menin kehään rennolla mielellä ja kehäkäytännötkin sujuivat kuin itsestään. Tosin suurin kiitos kuuluu tästäkin ihanille ihmisille jotka selittivät minulle kehäkäyttäytymistä.
Tin osallistui Avoimiin narttuihin jossa oli vain kaksi koiraa alkuperäisen neljän koiran sijaan. Tuomarina oli Unto Timonen, oikein mukava tuomari. Tin ei kuulemma viihdy näyttelyissä ja kyllähän sen huomasi koirasta että nyt ei olla yhtä kivan asian parissa kuin agility. Sain kuitenkin koiran esitettyä hyvin ja tyttö myös seisoi mallikkaasti koko tuomarin arvostelun ajan. Tin oli Avo eri2. Tinin arvostelu oli mielestäni tosi hyvä, kehuja tuli muun muassa liikkeistä. Olen kyllä ylpeä pienestä suuresta opettajastani jonka kanssa oon saanu jo kolmen kuukauden aikana kokea paljon.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Treenikatsaus

Eilen pääsin treenaamaan agilityä pitkästä aikaa Kiitorekulle. Miulla ja Tinillä oli agilitystä juoksujen mittainen tauko. Juoksut tuli todella hyvään aikaan, koska itse olin lomailemassa, joten treenit olisi jäänyt joka tapauksessa väliin. Nyt juoksujen jälkeen lähdettiin ihan uudella puhdilla ja innolla treeneihin. Oli ihana päästä pitkästä aikaa treenaamaan toisen kouluttajan oppiin. Itseasiassa Sampo oli nähnyt meidät viimeeksi kun aloitin Tinin kanssa treenaamisen, eli noin kolme kuukautta sitten. Sain paljon kehuja meidän yhteistyöstä ja nopeasta kehittymisestä. Myös tauko oli tehnyt hyvää. Koira suorastaan lensi esteiden yli ja pysyi todella hyvin kuulolla. Koira myös vastaanotti ohjauksiani, mistä yllätyin.

Treenattiin tällä kertaa rataa. Rata oli meille passeli, melko suoraviivainen mutta ei liian helppo. Sampon opissa sain neuvoja vaihtoehto-ohjauksiin, mitä myös kokeilin treenien aikana. Vaikka rata ei ollut kovinkaan vaikea tai pitkä, otin sen silti pätkissä. Mielummin palkkaan koiraa treeneissä usein ettei Tinin mielenkiinto mene. Tein treeneissä tarkoituksellisesti kontaktit juoksukontakteina hieman kontaktille hidastaen. Tein näitä ihan testimielessä, mutta se näytti myös toimivan. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen treeneihin ja koiran motivaatioon. Omassa ohjauksien suunnittelussa ja rataan tutustumisessa on kuitenkin paljon parannettavaa. Olen huomannut, että käyn yleensä rataantutustumisessa radan läpi vain 2-3 kertaa ja en juurikaan ajattele vaihtoehtoisia ohjauksia. Näissäkin treeneissä huomasin että vaihtoehtoisista suunnitelluista ohjauksista olisi ollut apua. Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota.

Treenin jälkeen testasin Tinin seisottamista ja esittämistä hallin pihalla. Tarkoitus oli että minä esitän Tinin pääsiäisnäyttelyssä jos seisottaminen ja esittäminen onnistui hallin pihalla. Ja sehän onnistui. Näillä puheilla minä esitän Tinin sunnuntaina kehässä. Olen todella innoissani. Nämä näyttelyt on ensimmäiset missä käyn ja myös ensimmäiset missä esitän koiran. Saa pitää peukkuja ja tulla moikkaamaan jos Imatralle ja dallukehän laidalle eksyy sunnuntaina.



Tänään käytiin vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Akun kanssa. Vietin Akun kanssa tänään laatuaikaa. Tuntuu että Tahvo on aina mukana kun jotankin tapahtuu ja Aku jää taka-alalle. Huomasin Akusta että se nautti kun sai kaiken huomion itseensä, eikä joutunut jakamaan sitä Tahvon kanssa. Huomasin myös, että oli paljon mukavampi hallita yksi sinkoileva ja kaikesta innostuva koira kahden sijaan. Tahvo on alkanut oireilla taas ilmeisesti lonkkiaan, minkä takia en halunnut tuoda sitä mätsäriin juoksemaan kovalle asfaltille.


Mätsärit järjestettiin Saimaan Pelastuskoira Ry:n toimesta. Treeni tuli oivaan saumaan Imatralla järjestettäviä pääsiäsinäyttelyitä silmällä pitäen. Ja sen kyllä huomasi, osallistujia oli kiitettävästi. Pisteet kuitenkin isojen koirien tuomarille joka ei käyttänyt turhan paljon aikaa koiran tutkimiseen ja juoksuttamiseen, mutta kopeloi kuitenkin koirat ammattimaisesti.  Jokainen koira sai varmasti tarvitsemaansa treeniä.

Myö Akun kanssa vietettiin lähinnä laatuaikaa. Aku oli taivaissa kun sai nameja ja rapsutuksia. Seisominen onnistui tosi hyvin vaikka mätsäreistä onkin aikaa jo puoli vuotta. Tuomari kehui Akun hampaita ja kuntoa. Aku on kuulemma hyvässä kunnossa ikäisekseen. Akuhan täyttää tässä kuussa jo 9 vuotta. Saatiin punainen nauha, mutta sen suurempia sijoituksia ei saatu. Eikä lähdetty edes hakemaan. Pääasia oli että meillä oli hauskaa ja koira nautti. Mätsäreiden päätteeksi käytiin Akun kanssa mummolassa pääsiäisaterialla. Sinne Tahvokin pääsi mukaan.

KUVAT © KATARIINA

Oletko tulossa Imatralla järjestettävään pääsiäsinäyttelyyn 5.-6.4?