Erinomaisia koiria

Vietin pääsiäisviikonlopun hyvässä seurassa Lappeenrannan kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Totta puhuen en ole koskaan käyny koiranäyttelyssä kunnolla, eli nämä kaksi päivää olivat jotain ihan uutta. Olin varannut varta vasten aikaa pääsiäiseksi, jotta pääsin katsomaan ja ihailemaan haaveissa olevia koirarotuja. Kuvia tuli otettua lempiroduista ja vähän muistakin yli tuhat kappaletta. Pakolliset koirien tuliaisetkin tuli hankittua näyttelyistä, Tahvo ja Aku sai kaksi vesilelua kesäksi ja narupallon. Pieni näyttelykärpänen pääsi puremaan kahden päivän aikana ja toivottavasti minut nähdään tulevaisuudessa kehienkin puolella enemmänkin.

En ole koskaan kokenut tarvetta selvittää koiranäyttelyiden kulkua tai ylipäänsä mitä näyttelyissä tapahtuu. Enhän ole koskaan omistanut näyttelykelpoista koiraa. Akukin oli menettänyt miehisyytensä ennen kuin se meille muutti. Nyt aihe on kuitenkin alkanut kiinnostaa todella paljon. Tulevan koirani kanssa tulen todennäköisesti myös kiertämään näyttelyissä. Koiralliset ja näyttelyissä kiertävät ystäväni toimivat tutoreina pääsiäisen alla. Netistä löytyi niin paljon tietoa etten jaksanut suodattaa kaikkea tärkeää vähemmän tärkeästä tiedosta. Ystävät tiivistivät näyttelyiden idean ja näyttelypäivän kulun. Pääsin näin paljon helpommalla.

Näyttelyt oli viimevuotiseen tapaan Imatralla Aviasport areenalla.  Olen joskus pienenä käynyt Lappeenrannan pääsiäsinäyttelyssä pyörähtämässä, mutta mieleen on jäänyt että jäähallissa oli hankala liikkua ja kehät oli melko hankalasti sijoiteltu näyttelypaikalle. Kehiä oli myös useammassa eri hallissa sekä pihalla, joten kehiä piti kiertää ympäriinsä ihmispaljouden seassa. Muistikuvat Lappeenrannan pääsiäisnäyttelystä eivät olleet kovin positiiviset, vaikka silloinkin siellä oli ihania koiria, jotka veivät suurimman huomion koiraa haaveilevan nuoren tytön ajasta. Nyt lähdin Imatralle ihan toisella mielellä kun tiesin että kehät olivat yhdessä ja samassa hallissa ja pääsin kiertämään kehiä helpommin. Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin kehät oli järjestetty näyttelypaikalle ja kehien ympärillekin jäi kävelytilaa, vaikka häkkejä ja koiria oli paljon. Harmi vain että hallin pohja oli keinonurmi johon jäi kaikki koiran trimmatut ja harjatut karvat kiinni ja pissajäljet oli hankalasti puhdistettavissa.

Yksi suurimmista koiriin liittyvistä haaveista toteutui myös kyseisessä näyttelyssä. Pääsin nimittäin pyörähtämään ensimmäistä kertaa koiran kanssa kehässä. Ja vielä maailman ihanimman täplikkään koiran kanssa. Tinin omistaja uskaltautui antamaan koiransa minun esitettäväksi. En uskaltanut edes kuvitella tilannetta ennen pääsiäisviikon torstaita kun pääsin testaamaan Tinin esittämistä agilityhallin pihalla. Sunnuntaina hieman ennen dallukehää ei ihme kyllä jännittänyt yhtään. Menin kehään rennolla mielellä ja kehäkäytännötkin sujuivat kuin itsestään. Tosin suurin kiitos kuuluu tästäkin ihanille ihmisille jotka selittivät minulle kehäkäyttäytymistä.

Tin osallistui Avoimiin narttuihin jossa oli vain kaksi koiraa alkuperäisen neljän koiran sijaan. Tuomarina oli Unto Timonen, oikein mukava tuomari. Tin ei kuulemma viihdy näyttelyissä ja kyllähän sen huomasi koirasta että nyt ei olla yhtä kivan asian parissa kuin agility. Sain kuitenkin koiran esitettyä hyvin ja tyttö myös seisoi mallikkaasti koko tuomarin arvostelun ajan. Tin oli Avo eri2. Tinin arvostelu oli mielestäni tosi hyvä, kehuja tuli muun muassa liikkeistä. Olen kyllä ylpeä pienestä suuresta opettajastani jonka kanssa oon saanu jo kolmen kuukauden aikana kokea paljon.