Ensi kuun 20 päivä on Helsingissä eläinlääketieteellisen tiedekunnan pääsykoe. Eli siis kuukausi aikaa sisäistää opeteltavat asiat pääsykokeeseen. Ja olenko lukenut? NO EN! Tänään taas havahduin kuinka vähän aikaa on jäljellä siihen nähden kuinka paljon pitäisi lukea ja osata asioita. Kaivoin kaikki luettavat kirjat, vihkot ja vanhat muistiinpanot kirjoituspöydälle. Apua, niitä on lähemmäs 20 kirjaa ja muistiinpanot vielä päälle. Eli luettavaksi kirja per päivä.
No mitä sitä sitten pitäis lukea? Eläinlääketieteellisen pääsykoe perustuu lukion biologian, fysiikan ja kemian oppimäärään. Aiemmin pääsykokeeseen oli ihan oma kirjansa, Galenos, mutta se on onneksi ja harmiksi korvattu lukion oppimäärällä. Olen galenoksen muutaman kerran lainannut kirjastosta eläinlääkiksen pääsykokeet tähtäimessä, mutta en ole sitä koskaan selailuja enempää lukenut. Mitään kevyttä iltalukemista se ei ollut. Koe on eläinlääkis puolella sama kuin normaalin lääkiksen pääsykoe, joten tehtävät eivät ole pelkästään eläimiin liittyviä. Toisaalta, eipä se ihmisen ja eläimen elimet sun muut eroa kovinkaan paljon toisistaan. Samaan aikaan ei myöskään voi hakea eläinlääkäriksi, hammaslääkäriksi ja ihmislääkäriksi, koska kaikkien alojen pääsykokeet järjestetään samana päivänä ja samalla pääsykokeella. Harmi.
Biologiasta, fysiikasta ja kemiasta itselle se mieluisin on ehdottomasti biologia. Fysiikka puolestaan on vaikeinta ja sen takia tylsintä luettavaa. Lukion käyneet varmasti tietävät että näissä jokaisessa lukuaineessa on pakollisia kursseja ja syventäviä sekä koulukohtaisia kursseja. Itse olen onneksi käynyt jokaisesta aineesta pakollisten lisäksi syventävät kurssit, joten pääsykoekirjat löytyvät jo ennestään kotoa.
Biologiasta pääsykokeisiin opeteltavia asioita on kuuden kirjan verran. Kirjoista löytyy niin eliömaailmaan, soluun ja perinnöllisyyteen kuin ympäristöekologiaan liittyviä asioita. Ehdottomasti mielenkiintoisinta luettavaa ovat perinnöllisyyteen ja ihmisen biologiaan liittyvät asiat. Olen ollut aina kiinnostunut miten ja miksi jokin asia periytyy. Ehkä tämän takia biologia on ollut koulussakin se mielenkiintoisin ja helpoin aine. Olen myös ottanut selvää etenkin koirien ja gerbiilien genetiikasta ja periytymisestä, koska ne ovat kiinnostavia aiheita.
Fysiikka ja kemia ovat puolestaan olleet jotenkin hankalia ja vaikeasti ymmärrettäviä aineita koulussa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö osaisi laskea tarvittavia asioita, vaan siitä etten pysty muistamaan kaikkia tarvittavia kaavoja ja sääntöjä ulkoa. Lukiossa vielä selvisin ilman että opettelin jokaisen kaavan ulkoa ja keksin sille muistisäännön, koska kirjoituksissa sai käyttää kaavakirjaa. Nyt pääsykokeessa on kuitenkin toinen tilanne ja tarvittavat kaavat ja säännöt pitäisi muistaa ilman apuja. Jos fysiikka ja kemia olisi pelkkää avaruuteen ja tähtiin liittyvää oppia, se olisi mielenkiintoista, mutta kyseisillä opeilla ei taida eläinlääkikseen päästä. Valitettavasti tätä ulkoa opeteltavaa kaavioviidakkoa on 13 kirjan verran. Välillä mietin mihin lääkiksessä tarvitsee tietoa siitä miten maapallo pyörii, mutta pidemmälle ajatellessa kaikkea kyllä tarvitsee myös siellä lääkiksessä, kunhan osaa soveltaa.
Vaikka luettavaa on paljon, motivaationi on kuitenkin sen verran korkea ja intohimo päästä opiskelemaan suuri, uskon pääseväni vielä eläinlääketieteelliseen opiskelemaan. En ehkä tänä vuonna tai edes vielä ensi vuonna mutta sitkeällä yrittämisellä ja valmennuskurssille osallistumalla tulen pääsemään kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti