torstai 27. elokuuta 2015

"Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa"

Valopäitten joukkoon tähtäsin.minäkin,mut ei tuu mitään.
Meditaatioon ja ismeihin,sekosin,niinkuin pitää.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Tähtihetkeni mä kirjasin,mokatkin,mutt harvemmin.
Ne mä villaisella painelin,painelin,tietenkin.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Typeryyttään on niin vaikee myöntää,myönnän sen.

Tää ei oo ihan haudan vakavaa,muutkin mokaa.
Mua saa,mua täytyy valistaa,muutkin mokaa.

 
Pauli Hanhiniemi - muutkin osaa
 
_MG_9890_
Lauantai, elokuun 22 päivä koitti vihdoin. Vihdoinkin oli aika tosi koitoksen agilityrintamalla kun testattiin käytännössä uusia kontaktioppeja. Ollaan nyt  hiottu kontakteja kuukauden verran, mutta edistystä treeneissä ei ole tapahtunut siihen tahtiin kuin olisin halunnut. Ehkä vaadin liikaa? Ehkä olen malttamaton, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja samantien. Dalmatiankoira on kuitenkin hyvin erilainen kuin paimenkoira, se ei omaa yhtään miellyttämisenhalua, joten motivointikin on huomattavasti haastavampaa kuin paimenkoiran kanssa. Nyt ei kuitenkaan ollut aika haikailla vaan suunnattiin kohti Lappeenrannan agilityhallia ja Johanna Nybergin kisaratoja.
_MG_9928_
Luvassa oli kolme starttia, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Meillähän on jo hyppyradalta luva mutta osallistuin siihen oman seuran kannatuksen vuoksi. Kisat alkoivat kymmeneltä, joten aikaista herätystä ei tällä kertaa ollut. Nukuin hyvät yöunet ilman jännitystä tai stressiä. Mikkelin kisoista viisastuneena en asettanut meille suuria tavoitteita. Kisojen päätavoite oli saada kontaktit onnistumaan, mutta luotto koiran osaamiseen oli nollassa.  Aamulla ennen hallille lähtöä meinasi pieni ärsytyskin saada vallan ja mielessä pyöri vain harrastuksen tauolle laittaminen. Heti aamusta ei siis löytynyt kisafiilistä ja mietin jo että jätän koko kisat väliin. Onneksi kuitenkin lähdin hallille.

Ensimmäisenä oli A agilityrata, joka oli ensi silmäykseltä mukavan oloinen, mutta ei kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä 1luokan kisoissa. Rataan tutustumisen aikana kisafiilis löytyi ja olin jo innoissani menossa koiran kanssa radalle. Maksit aloitti kisaviikonlopun joten rataan tutustumisen jälkeen käytin koiran pienellä lenkillä ja innostin koiraa patukkaleikillä. Koira oli virkeällä mielellä lähdössä radalle, joten arvasin että vauhtia tulee löytymään. Juostiin rata sujuvasti läpi ilman erimielisyyksiä ja kerättiin kaikki kosketuksetkin kontakteihin. Maalissa fiilis oli mitä mahtavin. Taisin hyppiä ja hihkua onnesta. Tulos oli ajassa -3,68 5vp yhden pudonneen riman vuoksi. Ilma ei ollut vielä tukalan kuuma, joten hellekään ei verottanut suoritusta.
_MG_9852_
Toisella agilityradalla fiilis oli korkealla. Aurinko paistoi jo kuumasti, mutta varjossa oli mukava odottaa vuoroa. Tutustuin rataan nopeasti ja pänttäsin mieleen estejärjestystä. En miettinyt sen enempää eri ohjauksia vaan tutustuin rataan helpoimmalta tuntuvilla ohjauksilla. Tämä rata vaikutti edellistä vaikeammalta ja vauhdikkaammalta. Päätin että otan koiran kunnolla haltuun ennen kontakteja ja menemme yhtä matkaa ja hallitusti esteelle. No koirapa ei ollut samaa mieltä vaan vähät välitti haltuunottoyrityksistä ja juoksi suoraan kontaktille. Tin kyllä otti kontaktit esimerkillisen kauniisti niin ylös mentäessä kuin alas tultaessa, mutta muutama ärräpää siinä mielessä kävi kun koiralla oli suuremmat menohalut kuin keskittyminen ohjauksiin. Puomilla Tin hieman paineistu ja puomi tultiin toooooooodella hitaasti. Alastulokontaktikin otettiin hitaasti mutta varmasti. Loppurata saatiin rallatella maaliin vauhdilla. Tuloksena 1,47 sekuntia yliaikaa, mutta silti ratavirheetön suoritus. Yliajasta en voi syyttää muuta kuin itseäni. Hieman harmittaa että nousu kakkosiin oli sekuntin päässä. 
_MG_9857_
Kaikilla radoilla kepit oli todella hienot. En edes ole tajunnut että Tin osaa kepit noin hienosti. Hyppyradalla ohjasin itse kepeille hieman liian pitkälle, joten koira lähti minun ohjauksesta kiertämään ensimmäistä keppiä ja täten väärään keppiväliin. Muutenkin keppikulma oli 1 luokan radalle todella haastava, kun hypyltä tultaessa koiran tuli kääntyä 180 astetta kepeille. Hyppyradan tulos keppivirheen vuoksi oli 5 ajassa -5,41. Tällä irtosi kuitenkin toinen sija kun voittanut oli vajaa kaksi sekuntia nopeampi kuin Tin. Muuten hyppyrata oli mukava mutta ei liian helppo. Kaiken kaikkiaan Johanna Nybergin radat olivat minun makuun. Ensi viikon loppuna pääsen Mikkeliin samaisen tuomarin radoille, joten toivotaan että luvassa on yhtä vauhdikkaita ja mukavia ratoja. Treeni- ja kisafiilis löytyi taas. Tuomarin kommentti palkintojen jaossa kiteytti viikonloppuni: Luota koiraan!


tiistai 25. elokuuta 2015

Täplätreenit

Viime viikon teemana oli hauskanpito musta-valkoisten ystävien kanssa. Ihana virtaa täynnä oleva Tin tuli perjantai-iltana meille ja pääsi viikonlopuksi liitelemään agilitykentille treenien merkeissä. Tehotreenissä oli jälleen kontaktit ja etenkin puomin kontaktit. Tin paineistuu käskyttämisestä ja uuden opettelusta, joten pidettiin treenit lyhyinä ja leikittiin paljon toistojen välissä.
_MG_9809_
Aluksi toivoin koiran tarjoavan kontaktia itse, mutta koska dalmatialainen ei ole järin miellyttämisenhaluinen, ei Tin tarjonnut mitään toimintaa. Se seisoi puomin alastulopäädyssä kontaktin yläpuolella 10 minuuttia. Itse seisoin palkkausvalmiudessa koiran vierellä, mutta kärsivällisyys loppui kun ei mitään tapahtunut. Seisoisin varmaan vieläkin siellä puomin juurella jos en olisi vaihtanut treenitaktiikkaa. Mukaan pääsivät namialusta ja kasa herkkuja. Pyöräytin Tinin puomin alastulolle puomin laskun puolesta välistä ja aluksi ohjasin koiran kontaktille ja palkkasin puomin juuressa olevalle namialustalle. Pikku hiljaa vähensin käsiohjausta ja annoin koiran itse hakea palkan namialustalta. Toimi ja koira pysähtyi 2on-2off asentoon!
_MG_9694__MG_9706_Kontaktin pysäytystä ollaan kuivaharjoiteltu jo kaksi viikkoa takaperin. Treenasin pysäytystä namialustan avulla rappusen juuressa. Pyöräytin koiran rapulta alas siten että etutassut oli eri tasolla kuin takatassut. Toimi ihan hyvin, mutta koira tarvitsi valtavasti apuja, jotta se tajusi mitä siltä pyydettiin. Eikä asiaa auttanut yhtään kun namipalkka ei ole koiran mielestä suurin palkka vaan lelu. Huomasin kuitenkin että kuivaharjottelu oli kannattanut. Puomilla koira ei tarvinnut enää niin paljon tukea.
_MG_9685__MG_9686_
Kävin myös seuraavana päivänä ottamassa Tinin kanssa muutamia kontaktitoistoja ja seuraamassa kaverin treenejä. Oltiin sovittu että tavataan hallilla ja treenataan jotakin yhdessä. Myöhäisen kesän vuoksi hallissa oli niin kuuma ettei siellä tehnyt mieli treenata mitään isompaa. Lopulta ajatukset ajautuivat siihen että rakennettaisiin ulos muutaman hypyn ja putken rata ja otettaisiin agikuvia aurinkoisessa säässä. Niinhän me teimme ja kuvia tuli räpsittyä todella paljon. Kaveri sai myös koittaa Tinin ohjausta samalla kun minä kuvasin. Yllätyin kuinka hyvin Tin lähti vieraan ihmisen matkaan. On se vaan pätevä eläin!
_MG_9670_
Sunnuntaina vein Tinin takaisin omaan kotiin. Siellä oli isosiskoa vastassa kolme pientä naskalihammasriiviötä. Naperoiden päänmenoksi on jo suunniteltu menoja syksyksi, minkä takia näyttelyseisotusta oli alettava treenata. Ei ihan helppo homma 10 viikkoisilta ikiliikkujilta. Sain kunnian olla hihnan toisessa päässä kun koirien omistaja yritti saada pentusista seisotuskuvia. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Kärsivällisyyden (jota en yleensä omista) ja tuurin voimin saimme pennuista kuvat ja seisotustreenit onnistuneesti päätökseen. Treenien päätteeksi pentuset pääsivät jatkamaan leikkiä Tinin kanssa ja lopuksi nukkumaan nurmikolle.
_MG_9790_
_MG_9780_
_MG_9769_
_MG_9767_
_MG_9733_
_MG_9811_

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Näyttelyeläin vauhdissa

Yövuoron jälkeen kello soi jo yhdeksältä aamulla, sillä koiraharrastuksiin olisi taas lähdettävä. Univaje ei haittaa kun on kyse koirista ja koiriin liittyvistä menoista. Tällä kertaa suuntana oli match show. Eikä ihan mikä tahansa mätsäri, vaan Mr & Miss Show Hau kiertue. Odotukset olivat korkealla tapahtuman suhteen, sillä onhan kiertue koko Suomen laajuinen tapahtuma.
Akua en ottanut tällä kertaa mukaan, koska herra ei ole tällä hetkellä edustuskunnossa. Akulle ilmestyi hotspot kaulaan kuluneella viikolla ja sitä ollaan nyt paranneltu kotikonstein. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaulasta on jouduttu ajamaan kaikki karvat kokonaan pois isolta alueelta. Aku näyttää vähän puuteriharjikselta huonossa trimmissä. Vähän harmittaa kun Aku ei päässyt osallistumaan sen kerran kun mätsäreissä olisi ollut veteraanikehä. No, koiran terveys ja hyvinvointi on kuitenkin etusijalla, joten vain Tahvo sai osallistua kisaan.
Käytiin jo Tahvon kanssa harjottelemassa kehäkäytöstä muutama päivä aiemmin pelastuskoiraliiton mätsärissä. Hyvän sään sattuessa paikalla oli myös useita muita koiria, joten päivästä tuli jokseenkin pitkä. Tahvo osallistui isojen koirien kehään jossa kilpasisaria oli yhteensä hieman vajaa 50 koiraa. Kehät rullasivat kuitenkin hyvin, ja melko äkkiä ole meidän vuoro. Pikainen pönötys, tuomarin kopelointi ja muutama kierron kehän ympäri, ja meillä oli punainen nauha kourassa. Tämän jälkeen Tahvo pääsi huilimaan varjoon ja odotettiin että loput parit saatiin käytyä läpi. Punaisten kehässä tuomarilla oli kuulemma hankala tehtävä ja me pudottiin Tahvon kanssa pelistä pois viidenneksi parhaimpana. Ei huono näin suuren osallistujamäärän joukosta.
Show Hau:n mätsärissä odotin olevan paljon koiria, koska oli kaunis ja lämmin sää, sekä mätsärin yhteydessä oli valokuvausta ja ilmaisia koiranruokanäytteitä. Menin paikalle jo hyvissä ajoin ja olihan siellä jo koiria kytiksessä millon pääsee kuvauttamaan koiransa. Mätsärijono sen sijaan ei ollut pitkä, eikä suurin osa koiransa kuvauttaneista osallistunut mätsäriin. Harmi. Taidettiin olla Tahvon kanssa toisena parina kehässä ja meitä vastassa oli ihana pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Meille napsahti sininen nauha ja päästiin odottelemaan nauhakehiä.
Tuomari kehui Tahvon ulkonäköä ja kyseli paljon mitä rotuja koirassa on ja minkälainen luonne. Tuomari myös kopeloi ja pyysi esittämään koiraa siten, että sai parhaan mahdollisen treenin virallisia näyttelyitä silmällä pitäen. Varmasti rotukoirat saivat hyvää treeniä näyttelyihin. Nauhakehää saatiin odottaa jonkun aikaa. Sinisten kehässä Tahvo ylsi kirkkaimmalle sijalle ja ansaitsi itselleen paikan Bis-kehään. Sitä saatiin odottaa reilu kaksi tuntia!! Koiria ei ollut paljon, mutta koska aikataulu oli suunniteltu niin siitä tuli kuulemma pitää kiinni. Kehien väliin jäi usein yli puoli tuntia luppoaikaa, jolloin ei tapahtunut mitään. Kun vihdoin Bis-kehä alkoi, meitä oli sielä 8 koiraa. Kolme koiraa napsittiin jatkoon ja Tahvo oli yksi niistä. Lopullinen tulos oli Sin1 Bis3. Ei ollenkaan huono!
Kaiken kaikkiaan molemmista mätsäreistä jäi hyvä mieli eritoten Tahvon käytöksen vuoksi. Kun Aku ei ollut mukana, Tahvokin käyttäytyi mallikelposesti ilman ylimääräisiä örinoitä ja rähinöitä. Tahvo osoitti kiinnostusta muihin koiriin positiivisessa mielessä ja yritti jopa leikkiä muutaman koiran kanssa. Myös Tahvon suurin ongelma, LAPSET, sai parasta mahdollista treeniä, kun eräs pieni poika halusi vanhempineen tulla silittämään Tahvoa. Tahvo ei ollut moksiskaan kun silitin sitä päästä ja pieni poika selästä. Herra osasi myös rauhottua ihmis- ja koiravilinän keskellä, mikä on mahtavaa!
Ainiin, Tahvo on kuulemma laboratorin noutaja. Tämän minulle kertoi eräs puistokemisti mätsärikehän laidalla. Hän julisti kovaan ääneen että kyllä hän koirarodut tunnistaa. Samaan lauseeseen hän tokaisi että tuo on pinseri, ja osoitti kaverini kiinanharjakoiraa. Koirarodut olivat tosissaan hallussa tällä miehellä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Menneen kuukauden kuulumiset

Kulunut kuukausi on ollut jokseenkin työpainotteista aikaa. Työt ovat verottaneet vapaa-aikaani runsaasti aiempaan ainaisen vapaaseen verrattuna. Töiden lisäksi en ole juurikaan muuta ehtinyt tekemään, joten omat koiratkin ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Suotakoon niillekin kesäloma ja palataan niiden kanssa treenien pariin syksymmällä. Kuukauden temppukin sai olla tauolla, mutta kyllä se vielä palaa blogin puolelle.
_MG_9098_Blogi  Ainokaiset vapaapäivät töistä oli suunniteltu melko pitkälti koiramaisten menojen mukaan. Heinäkuun alussa käytiin Katariinan kanssa Mikkelissä matkailuautolla. Suuntana olivat KooKoo-99:n kaksipäiväiset agilitykisat ja kolme agilitystarttia. Kisoihin lähdettiin hyvillä mielin hakemaan sitä viimeistä ykkösluokan tulosta, mutta se antaa edelleen odottaa itseään. Startit olivat meidän osalta siistejä, mutta kontaktivirheiden vuoksi jäätiin ilman tuloksia. Tin on saanut ratoihin varmuutta ja vauhtia, joten enää kontaktit eivät vain osu kohdilleen. Ongelmia on sekä ylös että alas menoissa, joten treenattavaa riittää.
_MG_7758_Blogi
Mikkelin kisojen "innoittamana" Tinin kanssa on jankattu kontakteja. Aluksi ajattelin opettaa koiralle juoksukontaktit, kun hallilla on siihen soveltuva säädettävä puomi. Ensimmäinen ongelma ilmeni jo puomin siirrossa, kun meni yksin hallille treenaamaan. Eihän sitä painavaa puomia saanut säädettyä saatikka siirrettyä paikoilleen. Päätinpä ottaa suunnitelma B:n käyttöön ja treenata juoksukontakteja länkien ja kontaktiboksin avulla. Ei, ei ja ei, tämä ei toiminut meillä pätkääkään. Kouluttajan kanssa päädyttiin siihen tulokseen että opetan ensin pysäytyskontaktit ja sen kautta juoksukontaktit jos niitä vielä sitten halajan.

Nyt on pysäytyskontaktitreenejä takana kolmet, ja tuntuu ettei vieläkään edetä haluamaani suuntaan. Koira kyllä yrittää tajuta mitä siltä halutaan, mutta kun se ei osaa tarjota mitään toimintaa itse vaan jää tönöttämään puomille liikkumattomana. Palkalla houkuttelukaan ei ole hyvä idea, koska koira juoksee vain palkan perässä ilman että se tajuaa mistä sitä palkataan. Ehkäpä Tinille pitäisi opettaa naksutin ja käyttää sitä apuna treeneissä. Hermot on kuitenkin koetuksella, kun dalmatialaisen opettaminen on täysin erilaista kuin miellyttämiskuningas Tahvon.
_MG_9058_Blogi
Käytin Tahvon fysioterapeutilla menneellä viikolla. Halusin selvittää Tahvon liikkumista lonkkavikojen kanssa ja hierotuttaa lihasjumeja auki. Fyssarin mielestä Tahvolla liikkuminen on letkeää, mutta koira ei vie takaliikkeitä riittävän pitkälle, jotta se kehittäisi reisiin ja selkään lihasta. Ilmeisesti Tahvolle tuottaa kipua juurikin se jalan taakse ojentaminen, minkä vuoksi liikkeet ovat takaa vajaat. Jumeja koirasta löytyi todella paljon. Vasen puoli oli kuitenkin huomattavasti pahempi, joten varattiin saman tien seuraava aika viikon päähän, jotta saatiin loputkin jumit hierottua auki. Toisella fyssarikäynnillä Tahvo saatiin hierottua suhteellisen hyvin auki. Oikea takajalka on hieman vasenta heikompi ja koira ei laita painoa jalalle samalla tavalla kuin vasemmalle. Pitää nyt hetki seurata tilannetta ja käydä tarvittaessa eläinlääkäriltä hakemassa tulehduskipulääkekuuri.
_MG_7729_Blogi
Kaikki muu vapaa-aika on mennyt eläinlääkiksen pääsykokeisiin lukemisessa ja Tinin äidin pentuja tavatessa. Tein kuukausisuunnitelman pääsykoemateriaalilukemisista. Joka kuukausi pitäisi lukea 2-3 fysiikan, kemian tai biologian kirjaa, mutta jo nyt huomasin että yhdenkin kirjan lukemiseen ja ymmärtämiseen menee todella paljon aikaa. Olen jo nyt kaksi kirjaa jäljessä suunnitelmaani. Eikä luku-urakan purkamista yhtään auta se, että Tinin omistajalla on ihania pentuja talo täysi. Olen käynyt katsomassa niitä aina kun vain olen jostain aikaa löytänyt, ja on ne kyllä todella ihania menijöitä. PENTUKUUME KASVAAA!!
_MG_9038_Blogi