"Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa"

Valopäitten joukkoon tähtäsin.minäkin,mut ei tuu mitään.
Meditaatioon ja ismeihin,sekosin,niinkuin pitää.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Tähtihetkeni mä kirjasin,mokatkin,mutt harvemmin.
Ne mä villaisella painelin,painelin,tietenkin.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Typeryyttään on niin vaikee myöntää,myönnän sen.

Tää ei oo ihan haudan vakavaa,muutkin mokaa.
Mua saa,mua täytyy valistaa,muutkin mokaa.
 

Pauli Hanhiniemi - muutkin osaa

 

Lauantai, elokuun 22 päivä koitti vihdoin. Vihdoinkin oli aika tosi koitoksen agilityrintamalla kun testattiin käytännössä uusia kontaktioppeja. Ollaan nyt  hiottu kontakteja kuukauden verran, mutta edistystä treeneissä ei ole tapahtunut siihen tahtiin kuin olisin halunnut. Ehkä vaadin liikaa? Ehkä olen malttamaton, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja samantien. Dalmatiankoira on kuitenkin hyvin erilainen kuin paimenkoira, se ei omaa yhtään miellyttämisenhalua, joten motivointikin on huomattavasti haastavampaa kuin paimenkoiran kanssa. Nyt ei kuitenkaan ollut aika haikailla vaan suunnattiin kohti Lappeenrannan agilityhallia ja Johanna Nybergin kisaratoja.

Luvassa oli kolme starttia, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Meillähän on jo hyppyradalta luva mutta osallistuin siihen oman seuran kannatuksen vuoksi. Kisat alkoivat kymmeneltä, joten aikaista herätystä ei tällä kertaa ollut. Nukuin hyvät yöunet ilman jännitystä tai stressiä. Mikkelin kisoista viisastuneena en asettanut meille suuria tavoitteita. Kisojen päätavoite oli saada kontaktit onnistumaan, mutta luotto koiran osaamiseen oli nollassa.  Aamulla ennen hallille lähtöä meinasi pieni ärsytyskin saada vallan ja mielessä pyöri vain harrastuksen tauolle laittaminen. Heti aamusta ei siis löytynyt kisafiilistä ja mietin jo että jätän koko kisat väliin. Onneksi kuitenkin lähdin hallille.

Ensimmäisenä oli A agilityrata, joka oli ensi silmäykseltä mukavan oloinen, mutta ei kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä 1luokan kisoissa. Rataan tutustumisen aikana kisafiilis löytyi ja olin jo innoissani menossa koiran kanssa radalle. Maksit aloitti kisaviikonlopun joten rataan tutustumisen jälkeen käytin koiran pienellä lenkillä ja innostin koiraa patukkaleikillä. Koira oli virkeällä mielellä lähdössä radalle, joten arvasin että vauhtia tulee löytymään. Juostiin rata sujuvasti läpi ilman erimielisyyksiä ja kerättiin kaikki kosketuksetkin kontakteihin. Maalissa fiilis oli mitä mahtavin. Taisin hyppiä ja hihkua onnesta. Tulos oli ajassa -3,68 5vp yhden pudonneen riman vuoksi. Ilma ei ollut vielä tukalan kuuma, joten hellekään ei verottanut suoritusta.

Toisella agilityradalla fiilis oli korkealla. Aurinko paistoi jo kuumasti, mutta varjossa oli mukava odottaa vuoroa. Tutustuin rataan nopeasti ja pänttäsin mieleen estejärjestystä. En miettinyt sen enempää eri ohjauksia vaan tutustuin rataan helpoimmalta tuntuvilla ohjauksilla. Tämä rata vaikutti edellistä vaikeammalta ja vauhdikkaammalta. Päätin että otan koiran kunnolla haltuun ennen kontakteja ja menemme yhtä matkaa ja hallitusti esteelle. No koirapa ei ollut samaa mieltä vaan vähät välitti haltuunottoyrityksistä ja juoksi suoraan kontaktille. Tin kyllä otti kontaktit esimerkillisen kauniisti niin ylös mentäessä kuin alas tultaessa, mutta muutama ärräpää siinä mielessä kävi kun koiralla oli suuremmat menohalut kuin keskittyminen ohjauksiin. Puomilla Tin hieman paineistu ja puomi tultiin toooooooodella hitaasti. Alastulokontaktikin otettiin hitaasti mutta varmasti. Loppurata saatiin rallatella maaliin vauhdilla. Tuloksena 1,47 sekuntia yliaikaa, mutta silti ratavirheetön suoritus. Yliajasta en voi syyttää muuta kuin itseäni. Hieman harmittaa että nousu kakkosiin oli sekuntin päässä. 

Kaikilla radoilla kepit oli todella hienot. En edes ole tajunnut että Tin osaa kepit noin hienosti. Hyppyradalla ohjasin itse kepeille hieman liian pitkälle, joten koira lähti minun ohjauksesta kiertämään ensimmäistä keppiä ja täten väärään keppiväliin. Muutenkin keppikulma oli 1 luokan radalle todella haastava, kun hypyltä tultaessa koiran tuli kääntyä 180 astetta kepeille. Hyppyradan tulos keppivirheen vuoksi oli 5 ajassa -5,41. Tällä irtosi kuitenkin toinen sija kun voittanut oli vajaa kaksi sekuntia nopeampi kuin Tin. Muuten hyppyrata oli mukava mutta ei liian helppo. Kaiken kaikkiaan Johanna Nybergin radat olivat minun makuun. Ensi viikon loppuna pääsen Mikkeliin samaisen tuomarin radoille, joten toivotaan että luvassa on yhtä vauhdikkaita ja mukavia ratoja. Treeni- ja kisafiilis löytyi taas. Tuomarin kommentti palkintojen jaossa kiteytti viikonloppuni: Luota koiraan!