Täplätreenit

Viime viikon teemana oli hauskanpito musta-valkoisten ystävien kanssa. Ihana virtaa täynnä oleva Tin tuli perjantai-iltana meille ja pääsi viikonlopuksi liitelemään agilitykentille treenien merkeissä. Tehotreenissä oli jälleen kontaktit ja etenkin puomin kontaktit. Tin paineistuu käskyttämisestä ja uuden opettelusta, joten pidettiin treenit lyhyinä ja leikittiin paljon toistojen välissä.

Aluksi toivoin koiran tarjoavan kontaktia itse, mutta koska dalmatialainen ei ole järin miellyttämisenhaluinen, ei Tin tarjonnut mitään toimintaa. Se seisoi puomin alastulopäädyssä kontaktin yläpuolella 10 minuuttia. Itse seisoin palkkausvalmiudessa koiran vierellä, mutta kärsivällisyys loppui kun ei mitään tapahtunut. Seisoisin varmaan vieläkin siellä puomin juurella jos en olisi vaihtanut treenitaktiikkaa. Mukaan pääsivät namialusta ja kasa herkkuja. Pyöräytin Tinin puomin alastulolle puomin laskun puolesta välistä ja aluksi ohjasin koiran kontaktille ja palkkasin puomin juuressa olevalle namialustalle. Pikku hiljaa vähensin käsiohjausta ja annoin koiran itse hakea palkan namialustalta. Toimi ja koira pysähtyi 2on-2off asentoon!
Kontaktin pysäytystä ollaan kuivaharjoiteltu jo kaksi viikkoa takaperin. Treenasin pysäytystä namialustan avulla rappusen juuressa. Pyöräytin koiran rapulta alas siten että etutassut oli eri tasolla kuin takatassut. Toimi ihan hyvin, mutta koira tarvitsi valtavasti apuja, jotta se tajusi mitä siltä pyydettiin. Eikä asiaa auttanut yhtään kun namipalkka ei ole koiran mielestä suurin palkka vaan lelu. Huomasin kuitenkin että kuivaharjottelu oli kannattanut. Puomilla koira ei tarvinnut enää niin paljon tukea.

Kävin myös seuraavana päivänä ottamassa Tinin kanssa muutamia kontaktitoistoja ja seuraamassa kaverin treenejä. Oltiin sovittu että tavataan hallilla ja treenataan jotakin yhdessä. Myöhäisen kesän vuoksi hallissa oli niin kuuma ettei siellä tehnyt mieli treenata mitään isompaa. Lopulta ajatukset ajautuivat siihen että rakennettaisiin ulos muutaman hypyn ja putken rata ja otettaisiin agikuvia aurinkoisessa säässä. Niinhän me teimme ja kuvia tuli räpsittyä todella paljon. Kaveri sai myös koittaa Tinin ohjausta samalla kun minä kuvasin. Yllätyin kuinka hyvin Tin lähti vieraan ihmisen matkaan. On se vaan pätevä eläin!

Sunnuntaina vein Tinin takaisin omaan kotiin. Siellä oli isosiskoa vastassa kolme pientä naskalihammasriiviötä. Naperoiden päänmenoksi on jo suunniteltu menoja syksyksi, minkä takia näyttelyseisotusta oli alettava treenata. Ei ihan helppo homma 10 viikkoisilta ikiliikkujilta. Sain kunnian olla hihnan toisessa päässä kun koirien omistaja yritti saada pentusista seisotuskuvia. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Kärsivällisyyden (jota en yleensä omista) ja tuurin voimin saimme pennuista kuvat ja seisotustreenit onnistuneesti päätökseen. Treenien päätteeksi pentuset pääsivät jatkamaan leikkiä Tinin kanssa ja lopuksi nukkumaan nurmikolle.