Yhdeksän ihanaa vuotta

Yhdeksän vuotta sitten syntyi maailmaan kultaisennoutajan pentue. Yksi niistä pienistä ihmeistä oli Aku, jonka saimme omaksemme reilun kahden vuoden iässä. Nyt poika on jo yhdeksän vuotias ja edelleen elämäniloa täynnä. Toivottavasti saamme viettää herran kanssa vielä monta vuotta yhdessä.

PALJON ONNEA AKU!

Käytiin Akun kanssa kuluneella viikolla eläinlääkärissä ottamassa taas kolmeksi vuodeksi rokotukset. Samalla tehtiin koiralle vuosihuolto. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, tarkisti hampaat, korvat ja silmät ja totesi Akun olevat erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Aku sai kehuja mm. hyvästä ja siististä purukalustosta ja painosta. Aku on pysynyt Tahvon juoksutuksen ja sopivan ravinnon ansiosta solakassa kunnossa, vaikka herra onkin leikattu. Aku on painanut pahimpina vuosina 45 kiloa, joka ollaan onneksi saatu karistettua herran vyötäröltä pois. Tällä hetkellä Aku painoi 34 kiloa. Aku sai rokotusten lisäksi mukaansa silmävoiteen, jonka pitäisi rauhoittaa rähmiviä silmiä. Akulla rähmii silmät melko voimakkaasti keväisin ja kesäisin siitepölyn ja katupölyn vuoksi. Nyt silmävoiteen aikana ähmintä on vähentynyt.

Käytiin myös perjantaina pyörähtämässä Akun ja Tahvon kanssa mätsärissä. Mätsärin järjesti Lappeenrannan uusi koirayhdistys KnowHau Ry. Osallistuin Akun kanssa veteraaneihin ja Tahvon kanssa isoihin koiriin. Onneksi olin ennakkoilmottautunut niin päästiin melko alkupuolella kehään. Tahvon kanssa ei olla pitkään aikaan käyty kehässä tai edes treenattu seisomista. Nyt kun mätsäri oli hiekkakentällä niin uskalsin ottaa Tahvonkin mukaan. Mitään tuloksia ei taaskaan lähdetty hakemaan vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja ihmisiä ja koiria. Tahvo löysi koirapaljoudesta viime vuotisen ihastuksensa englanninsetterin ja herra oli taas myyty. Tahvo vinkui, liehitteli, nyki hihnaa, kieri maassa ja teki kaikki osaamansa temput jotta olisi päässyt sussunsa luokse, mutta inhottava hihnanjatke ei päästänyt. Sain myös kokeilla kehäilyä uuden tuttavuuden, pk collie Zorron kanssa. Herra vaikutti mukavalle ja reippaalle koiralle.

Akun kanssa päästiin heti veteraanikehään mätsäreiden alettua johon tuli kaikki muutkin 5 veteraania. Meidät juoksutettiin yhdessä muutaman kerran ympäri ja sen jälkeen yksittäin. Veteraaneja ei jaettu nauhakehiin vaan palkittiin suoraan. Aku oli veteraanien 5 ja sai Hau Hau Championin koiramakkarapötkön palkinnoksi. Tahvon vuorolla isojen kehässä tuomari kutsui kaksi koiraa kehään ja katsoi koirien ilmeen ja juoksutti kerran suoralla ja sen jälkeen sijoitti koirat sinisiin ja punaisiin. Nauhakehässä tuomari juoksutti kaksi kertaa kaikki kehän ympäri ja sen jälkeen poimi kuusi jatkoon päässyttä. Nyt täytyy kyllä sanoa etten saanut rahoilleni vastinetta, en yhtään! Tuomari ei käyttänyt aikaa koiran kopelointiin tai silmämääräiseen tarkasteluun. Koiria ei edes ehtinyt laittaa seisomaan kun hän jo oli seuraavan koiran luona. Mikä idea se tälläisissä mätsäreissä on missä ei saa sitä haluamaansa kopelointitreeniä ja sosiaalistamista? Jäi vähän huono maku isojen kehästä ja kyseisestä tuomarista. No mutta aina ei voi kaikkia miellyttää.