Käytiin koirien kanssa talvitauon jälkeen muistuttelemassa mieleen jäljestyksen saloja. Suunnattiin koirakaravaanilla taajaman ulkopuolelle syvälle metsään, pois ihmisten ja ylimääräisten häiriötekijöiden luota. Tarkoituksena oli muistuttaa Tahvolle nenätyöskentelyä lyhyillä ja helpoilla makkarajäljillä. Aku pääsi toteuttamaan hakuilijan lahjojaan etsimällä piiloutuneita ihmisiä metsästä. Samalla koirat pääsivät viettämään aikaa metsässä ilman pelkoa, että joku tulee vastaan tai koirat juoksevat auton alle.
Tein metsässä Tahvolle ensimmäisenä lyhyen ja suoran makkarajäljen, jolla oli pituutta varmaan joku viitisen metriä. Annoin jäljen vanhentua Akun työskentelyn ajan. Aku pääsi siis ensimmäisenä tositoimiin. Ei muuta kuin koira kaverille kiinni "silmät sidottuina" ja itse lompsin metsään kameran kainalossa. Tein muutamia siksakkeja ennen kuin menin kuusen taakse kyyhöttämään. Pieni vihjesana kaverille ja Aku pääsi jäljelle. Herra taisi juosta aluksi vain siihen suuntaan mistä kuuli äänen, mutta kun ei heti löytänyt kohdetta, se alkoi käyttää nenäänsä. Hetken kuluttua se jo näkikin minut kuusen takana ja riemulla ei ollut rajaa, kun valkoinen herra juoksi luokse pusuttelemaan. Superkehut koiralle ja takaisin lähtöpisteeseen.
Seuraavaksi otin Tahvon hieman vanhentuneelle makkarajäljelle. Näytin lähtökohdan herralle, josta se saikin äkkiä kiinni. Herkut maistui hyvin ja jäljen mukaisesti siirryttiin eteenpäin. Ensimmäisellä jäljellä ei tullut mitään jäljeltä poikkeamia taikka keskittymisen herpaantumisia. Melko pätevä poika, vaikka taukoa on ollut luvattoman pitkään. Jäljen lopussa odotti taas superpalkka, hurja määrä lihapullia. Jäljeltä lähdettiin reippaasti odottamaan taas omaa vuoroa. Teimpä onnistuneen jäljen kunniaksi Tahvolle toisen jäljen, joka sai vanhentua taas Akun vuoron ajan, noin puoli tuntia.
Akun kanssa toteutettiin samat kuviot kuin aiemmalla kerralla. Tämäkään etsintä ei poikennut aiemmasta juurikaan, vaan Aku porskutti menemään enemmänkin silmiensä ja kuulonsa pohjalta. Hyvin kohde kuitenkin löytyi ja koira sai palkkansa. Tahvo odotti vuoroaan haukkuen ja ilmeisesti oli hädissään, että hänet on jätetty puuhun kiinni ja vielä yksin. Hetken haukunnan jälkeen Tahvokin pääsi taas töihin. Näytin taas koiralle jäljen lähtökohdan ja alku sujui taas mallikkaasti. Tämä jälki oli kuitenkin hieman haastavampi koiralle, koska se sisälsi kaksi 45 asteen käännöstä. Ensimmäisellä kulmalla Tahvo kadotti hetkeksi jäljen mutta löysi sen äkkiä takaisin. Toinen käännös meni edellistä mallikkaammin. Jälki loppuun ja molemmille koirille vielä palkat.
Jäljestys ei ole koiralle mitään kovin kevyttä työtä, vaikka koira ei jäljellä välttämättä fyysisesti liiku paljonkaan. Jäljellä koira käyttää kuitenkin suuren määrän energiaa nuuskutteluun ja jäljellä pysymiseen, mikä onkin erittäin hyvää ja luonnollista väsytystä koiralle. Meillä koirat eivät väsy pelkistä hihnalenkeistä, vaan tuplasti tehokkaampaa energian purkua on aivo- ja nenätyöskentely. Tälläkin kertaa muutama toisto riitti väsyttämään koirat siihen kuntoon, ettei niiden tarvinnut enää kotona remuta keskenään. Myös tällaisessa nenätyöskentelyssä koen aiheelliseksi alku- ja loppuverkat, nesteytyksen ja palautuksen. Jälkimmäisten virkaa meillä toimitti FitDogin Energy + Rehydrate sekä Recovery potato. TOIMII! Kokemuksista tarkemmin myöhemmin.
 |
| Kultsu drinksujen toivossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti