Agilitto

Treenit 5.2

Käytiin meidän treeniryhmän kanssa treenaamassa omatoimisesti kouluttajan suunnittelemaa tekniikkapätkää. Kouluttaja itse oli lomailemassa, joten saatiin muiden treenajien kanssa lyödä viisaat päämme yhteen. Ensimmäisenä treeninä (videon valkoiset numerot) otettiin takaakiertoja.Takaakierrot eivät ole koiralle vielä kovinkaan tuttuja, ainankaan minun ohjaustyylillä. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia joista pääsin palkkaamaan koiraa.

Toinen treeni (videon mustat numerot) oli ensimmäistä hieman helpomman oloinen. Koira kääntyi hyvin putken jälkeen 2 ja 3 esteelle ja sen jälkeen takaisin putkeen. Loppuun asti ei tätä harjoitusta edes tehty, kun itse aloin sekoilla 7 putken jälkeen. Lopetettiin treenit siihen, koska koiralta tuli kuitenkin puhdas, nopea ja onnistunut suoritus. Palkkasin koiran pitkällä leikillä ja kehuilla.

Muiden treenatessa tekniikkapätkää, otettiin Tinin kanssa vielä keppejä ihan ohjureiden kanssa. Toiseen suuntaan kepit ovat todella vahvat ja etäisyyttäkin voi ottaa, mutta toinen suunta on huomattavasti heikompi. Koira lähtee kepeille, mutta pudottaa pujottelun jo toisen keppivälin kohdalla. Otin ihan tarkoituksella vain neljän kepin sarjaa, jotta saisin palkattua koiraa onnistuneesta suorituksesta. Lopuksi otettiin vielä kokopitkät kepit helpommalta puolelta ja paljon palkkausta.Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan erttäin hyvä mieli.

Treenit 12.2

Nämä olivat aivan järkyttävät treenit. Itse olin koko viikon ollut pienessä flunssassa, minkä vuoksi en ollut kunnolla nukkunut moneen yöhön. Myös koulustressi oli saanut minut valvomaan. Lähdin treeneihin kuitenkin hyvillä mielin ja toiveikkaana edellisviikon treenien vuoksi. Kävin Tinin kanssa 10.2 treenaamassa omatoimivuorolla ja jo silloin koira oli hieman omissa oloissaan oleva. Tultiin koiran omistajan kanssa kuitenkin siihen tulokseen että koiralla korvassa oleva kutiava rupi häiritsi koiraa sen verran, että keskittyminen ei ollut täysin kohdillaan. Korva ei ollut kuitenkaan häirinnyt koiraa enään treenien jälkeen, joten uskoin että ongelma jäi niihin treeneihin.

Tämän kerran treeneissä oli ison puolen ratatreenit. Vieläkään meillä ei ollut kouluttajaa, joten olimme omillamme. Tinin omistaja tuli hallin kahvioon katsomaan meidän treenaamista. Koira ei tiennyt että omistaja oli siellä, koska kahvio on suljettu tila ja erillään treenitilasta. Ensimmäinen murheenkryyni kehkeytyi, kun koira ei malttanut seisoa paikoillaan lähdössä. Sain otettua muutaman metrin etumatkaa ja sen jälkeen koira hiipi ja alkoi haistella maata. Maan haisteluun löytyi syy, nimittäin radalle oli kylvetty yllättävän paljon nameja. Tämähän ei jäänyt hyvän hajuaistin omaavalta koiralta huomaamatta ja näin koira palkkasi itse itseään. Kolmas ongelma treeneissä kehkeytyi kun koira ei syystä tai toisesta suostunut suorittamaan puomia. Koira lähestyi puomia aivan kuten ennenkoin, mutta väisti kuitenkin ennen puomia. Yritin houkutella koiraa namien voimalla puomille mutta sekin oli työn ja tuskan takana. Lopulta sain koiran puomille ja sen jälkeen otettiin se vielä uudestaan ilman mitään ongelmia. Tarkentaakseni vielä, koira osaa puomin hyvin, se on mennyt kyseistä puomia aiemmin ongelmitta ja puomilla ei ole koskaan sattunut koiralle mitään ikävää. Tinin mielestä puomi ei vain ollut tämän kerran kohokohta. Aloin itsekin jo hieman menettää kiinnostustani tämän kerran treeneihin. Olin väsynyt, mikä voi olla osasyy treenien huonoon menestykseen, ja tiesin että meitä seurataan kahviosta. En kuitenkaan tietoisesti jännittänyt tilannetta, vaan se oli enemmänkin "nyt minä näytän mitä osaamme"-tilanne. Pieni epätoivon kipinäkin kuitenkin kipusi mieleen. Nämä treenit palautti minut takaisin maan pinnalle ja ajatus ensimmäisistä virallisista kisoista maaliskuussa kaikkosi. Myöhemmin seuraavalla viikolla selvisi että Tinillä oli korvissa hiiva, joka todennäköisesti häiritsi koiran menoa ja keskittymistä.

Treenit 19.2

Nyt päästiin pitkästä aikaa kouluttajan valvovan silmän alle. Tälle kerralle oli taas tekniikkatreeniä hallin pienemmällä puollla. Treenattiin puomille ohjausta hieman hankalammista kulmista. Ensimmäisellä kierroksella puomille tultiin 90 asteen kulmasta heti hypyn jälkeen. Hypyn jälkeen piti käydä tekemässä pieni vekkaus jotta puomille saatiin parempi linja. Itse olin aivan liian myöhässä ohjauksen kanssa, mutta ei onneksi törmätty koiran kanssa. Koirakin otti puomin alussa kontaktin, vaikka normaalisti sillä on tapana hypätä kontaktin yli. Muuten ensimmäisen kierroksen rataan olen tyytyväinen. Keltaiselta putkelta tultaessa Tin lähti hyvin hypylle, mutta jäi oman ohjauksen takia selän taakse ja sen takia koira ei kääntynyt riittävän jyrkästi ennen keppejä. Tämän takia koira ajautui keppien väliin, mutta ohjautui kuitenkin renkaalle. Kepit olivat muutenkin turhaan radalla ja turhan lähellä hyppyä. Koira oli kuitenkin huomattavasti pirteämpi kuin edellisellä treenikerralla. Tin jopa vinkui jotta pääsisi kentälle tekemään rataa. Koira myös seurasi ensimmäistä kertaa meidän treenihistorian aikana minun kättä ja ohjauksia.

Toiselle kierrokselle otettiin sama pätkä, mutta käänteisessä järjestyksessä. Tällä kertaa puomille tultiin puomin alla olevasta putkesta, 180 asteen kulmassa. Tin haki puomille tosi hyvin. Myös kontaktit olivat ensikertaa melko näyttäviä. Vielä ei etäisyyttä uskalla ottaa, mutta koira kuitenkin kysähtyy kontaktille. 2on 2off asetelma ei kuitenkaan ole vielä puhdas. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Renkaalta tultiin suoraan hypylle, joka piti suorittaa takaa kierrolla ja sen jälkeen keltaiseen putkeen. Takaa kierrossa oli hieman hankaluuksia. En uskaltanut ohjata tarpeeksi voimakkaasti takaakiertoon, koska pelkäsin koiran karkaavan putkeen. Olisi pitänyt vaan luottaa koiraan enemmän.