Laskiaisrieha

Startattiin Akun ja Tahvon kanssa tämän vuoden ensimmäiset hiihdot. Lappeenrannassa ei oikein ole koirahiihdolle mahdollisuuksia kun latuviha iskee samantien päälle jos kanssahiihtäjät näkevät koiran. Tämän vuoksi uskaltauduin vihdoin jäälle. Leidon talven vuoksi en ole uskaltanut sinne aiemmin mennä mutta kerta muutkin siellä nyt hiihtelevät niin kyllä se minutkin kestää. Suunnattiin siis laskiaistiistain kunniaksi Saimaan jäälle. Tämä on paikka missä en usko kenenkään välittävän koirista sillä tilaa kyllä löytyy missä hiihdellä. Sää oli mitä ihanin ja kanssahiihtäjiä ei jäällä ruuhkaksi asti ollut, joten saatiin hiihdellä ja nauttia ihan omassa rauhassa.

Tahvo ei viime vuonna päässyt osallistumaan koirahiihtoon, koska herra satutti tassunsa ja poti poistettua kynttä koko kauniin kevään. Tänä vuonna mietin että onko Tahvon edes hyvä lähteä hiiholenkille mukaan, koska lonkat eivät varmasti pidä vedosta. Tein kuitenkin päätöksen että otan koiran tämän kerran mukaan ja tarkkailen tilannetta. Sillähän se sitten selviää, sopiiko laji koiralle vai ei. Tahvo jaksoi viilettää suksien edellä vaikka kuinka hyvin. En kuitenkaan antanut herran vetää vaan passitin koiran jolkottelemaan rauhallisesti suksien edessä. Akukin nautti päästessään kerrankin juoksemaan riittävän lujaa ilman jarruttavaa hihnan jatketta.Vetoon tarkoitettuja valjaita koirilla ei tällä hetkellä ole, ennen kuin saan niitä hieman pienennettyä. Aku oli kesän aikana mystisesti kutistunut, joten valjaat olivat auttamatta liian suuret. Tahvon kanssa ei vetoa ole edes koskaan tarkoitus alkaa harrastamaan terveyden vuoksi.

Hiihdettiin hyvässä säässä yhteensä 6,5km. Hyvä alku näin ensimmäiselle kerralle. Pysähdyttiin menomatkalla hetkeksi pienelle saarelle nauttimaan auringosta. Samalla haukattiin pientä välipalaa ja koirat saivat juotavaa. Takaisin tullessa pysähdyttiin toisella saarella ja napsittiin hieman enemmän kuvia.

Koirat pääsivät myös rellestämään vapaina sopivan aukean kohdan löydyttyä. Asetelma oli pitkälti "Tahvo juoksee Akua pakoon henkensä edestä". Hauskahan noiden menoa oli seurata kun niin kovin nauttivat.

Hiihtolenkin jälkeen seurasin Tahvon eleitä mahdollisten kipujen ja jäykkyyden vuoksi. Niitä ei kuitenkaan koko iltana ilmennyt vaan koira oli rennon letkeä koko loppupäivän. Ilmeisesti BOT:in loimi toimii Tahvolla sen verran hyvin että pitää kivut poissa. Virtaakin löytyi jostakin jemmasta iltapuuhien aikaan. Hyvillä mielin voin ottaa Tahvon vastedeskin mukaan hiihtolenkeille.