Treenirintamalla on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Uudessa ryhmässä treenaaminen sujuu mainiosti ja suurempi jännityskin on selätetty. Itseasiassa en edes tiedä mikä uudessa ryhmässä aloittamisessa oli taas olevinaan niin jännää. Sitä piti kuitenkin jännittää. Jännityksen piikkiin pistettiin muutamat huonosti menneet treenitkin. Koko harrastaminen oli silloin lopetusuhan alla. Otti niin kovin päähän kun itse möhlin ja koira otti siitä itseensä. Nyt kun jännitys on hävinnyt, treenitkin sujuvat mainiosti.
Meillä on vuoroviikoin ratatreeniä ja tekniikkatreeniä. Eli joka toinen viikko pääsemme hiomaan jotakin uutta tekniikkaa tai muistuttelemaan vanhoja mieleen, ja seuraavalla viikolla pääsemme mahdollisesti hyödyntämään niitä ratatreenien muodossa. Mielestäni melko toimiva tekniikka. Nyt helmikuun aikana ollaan treenattu valssia, persjättöä, takaaleikkausta ja takaakiertoja eri tekniikoilla. Eli perusohjauksia muistuteltiin mieleen. Ja joo, luulin että osaisin nämä edes jotenkin mutta olin näköjään väärässä. Oma ajoitus on pielessä ja liikkuminen jähmeää. Kahden peräkkäisen, eri suuntaan pyörivän valssin yhdistäminen oli ylitse pääsemättömän vaikeaa.
Ratatreeneissä pääsin testaamaan opittuja asioita. Jo heti toisella esteellä oli takaakierto jossa itse olin myöhässä joten koira oli ampaista suoraan putkeen. Keppikulma oli haastava joten toisella kierroksella ohjasinkin kepeille putken toiselta puolelta. Edelleen koira ampaisi toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Vinkkinä: anna koiralle tilaa ja aikaa suorittaa ensimmäinen keppiväli. Kun jäin hieman jälkeen niin johan koira tajusi mennä oikeaan väliin. Kontaktit ihan ok alastullessa. Ylösmenoissa vielä paljon hiottavaa. Punaisen putken jälkeinen 12-15 pyöritys ekalla kerralla aivan kamala, ajatus ja toteutus eivät kohdanneet. Seuraavilla kerroilla parempi. Loppurata ihan hyvä. Näistä treeneistä jäi todella hyvä mieli ja saatiin superpaljon hyviä vinkkejä itsenäiseen treenaamiseen.
Seuraavalla viikolla oli taas tekniikkatreeniä, tällä kertaa lyhyen radan muodossa. Treenattiin putkijarrua ja jo opittuja ohjauksia. Ensimmäinen kierros meni melko roiskien. Ei olla treenattu koiran kanssa putkijarruja joten oma luotto koiraan oli heikko ja eipä tuossa omassakaan tekemisessä ollut kehumista. Koira kuitenkin osoitti osaavansa homman joten työnteko alkoi sujua. Koira irtosi tosi hyvin hypyille ja oli muutenkin tosi kivalla tuulella. Loppua kohden oma tossu alkoi painaa ja keskittyminen herpaantua joten omia ohjausvirheitä alkoi tulla. Koira käytti tottakai tilanteen hyödyksi ja rallatteli putkiin. Putkijarruissa en oikein tajunnut tekniikkaa ja se kyllä näkyy. Tekniikka oli enemmänkin putkeen keilaamista kuin kunnon putkijarrua. Onneksi video tuli taas kuvattua ja huomattua virheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti