perjantai 4. huhtikuuta 2014

Geokoira

     Olen viettänyt nyt pari viikkoa hyvin tiivisti koulutehtävien parissa ja työharjoittelussa, joten aikaa ei ole oikein muuhun jäänyt. Nyt kun koulu taas on alkanut helpottaa, on aikaa jäänyt muuhunkin elämään. Muutama päivä sitten bongasin netistä uuden harrastuksen, nimittäin geokätköilyn. Minähän innostuin aiheesta kovasti ja otinkin heti selvää mistä ja miten kätköjä voidaan etsiä.

     Eilen lähdettiin Katan ja koirien kanssa koittamaan onneamme ja suuntasimme ensimmäiselle mahdolliselle kätköpaikalle. Siellä oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, eikä myö haluttu näyttää tyhmiltä pyöriessä ympyrää navigaattori kädessä, joten mentiinkin toiselle kätkölle kävellen.
Ensimmäinen kätkö.
     Ensimmäisellä kätköllä myö pyörittiin aika kauan. Ensinnäkään myö ei tiedetty miten navigaattoria ja kompassia käytetään ja toiseksi ei tiedetty yhtään minkälaisia kätköt voivat olla. Puhelin kourassa myö rämmittiin keskellä pusikkoa. Mikään ei näyttänyt sellaiselta paikalta, että siellä voisi mitään kätköjä olla, tai sitten ne olisi kaivettu maahan. Kun koordinaatit täsmäsivät navigaattorissa annettuihin koordinaatteihin, alkoi vimmattu etsiminen alueelta. Tovin myö siinä kierreltiin ja ihmeteltiin että missäs kummassa voisi kätkö olla. Eihän siinä kohdin ollut kuin katunut puu ja pusikkoa, sekä pätkä puun rungosta. Koiristakaan ei ollu apua, kun eiväthän ne tienny mitä etsiä. Satuin sorkkimaan puun runkopätkää ja sehän aukesikin. Siihen oli tehty kansi jota pyörittämällä löytyi meidän ensimmäinen kätkö. Kätkö sisälsi lokikirjan ja kynän. Voi sitä riemun määrää!! :) Tästä innostuneina päätettiin mennä tarkistamaan myös se aikaisemmin suunnittelemamme kätkö.
Aku toisen kätkön kanssa.
      Toisen kätkön luona oli edelleen ihmisiä koirineen. Ihmiset kuitenkin lähtivät melkein heti kun tulimme paikalle, liekkö säikähtäneet umpimetsästä tulleita kännykkää tuijottavia koirakoita. Tämänkin kätkön kohdalla etsittiin hetki. Kätkö oli hyvin pieni ja mahtui odottamattomaan paikkaan. Alunperin etsimme kätköä maasta "liukumiinojen" seasta. Kätkön vihje kuitenkin kuului: Todennäköisesti liukumiinoille altistuu jos menee sulan aikaan ja vielä entistä todennäköisemmin jos kulkee kätkölle aidan ulkopuolta seuraten. Aidan sisäpuolelta kulkiessa ei aivan hirmuisesti kikkareita löydy. Tästä viisastuneena tajusin että kätkö täytyy olla saavutettavissa niin aidan sisä- kuin ulkopuoleltakin. Niimpä kätkö löytyi. Jihuu!!
Helmikin sai osansa toisesta kätkölöydöstä.
     Kolmas kätkö sijaitsi Murheistenrannassa. Kätkö oli helppo löytää kunhan pääsi koordinaateille. Akukin nautti metsäilystä.
Alueen ensisilmäys.
Alueen tutkintaa
Aku pääsi käsiksi kätköön...

...Ja oli onnellinen sen löydyttyä

Tätä harrastusta täytyy kyllä jatkaa. Onko kukaan muu kokeillut kätköilyä koirien kanssa tai ilman? Jos kiinnostuit, käy tutustumassa geocache.fi.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Arvonta



Born to be Mirka-blogissa on arvonta, johon itse olen osallistunut. Nyt kannatta muidenkin liittyä lukijaksi ja osallistua. :)


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Missä kevät??

     Niin paljon kun toivoin jo kevään tulleen, ni eikös se lumi maahan taas satanut. Ihan kevyesti ketuttaa kun koko talveen ei ole ollut kunnon pakkasia ja lumia niin nyt se sit sataa ja pakastaa koko talven eestä. MISSÄ KEVÄT?? Ketä muuta inhottaa tää takatalvi?
     Jotain hyvää tästä takatalvesta kuitenkin on, koirat eivät ole kuraisia kun pääsevät ulos remuamaan. Lisäksi ulkona on niin kirkasta että joutuu aurinkolaseja käyttämään eikä illalla ole kovin pimeää.
     Käytiin Katariinan kanssa kuvaamassa linnoituksen valleilla koiria ilta-auringonlaskussa. Tahvoa taisi jännittää pieni Helmi-koira enemmän kuin Helmiä Tahvo. Kylmäkin tuli melko äkkiä.



Helmi
Aku pääsi juoksemaan vallin rinnettä ylös ja alas.




     Treeneissä meillä on menny aika hyvin nyt lähiaikoina. Kynsi on kokonaan parantunut eikä se enää koiraa vaivaa treeenatessa. Tahvo on saanut uuden vaihteen agilityssa. Enää se ei kyttää miuta että missä mennään vaan se irtoaa hyvin ja seuraa ohjauksia. Pieni tauko teki ihmeitä :) Saadaan myös agilityhallin avain joten nyt päästään omatoimisestikin treenailemaan ja saattaa jopa tulla enemmän treenivideoita ja kuvia.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pakettia postista

     Ensiksi, uusi ulkoasu on nyt jotakuinkin valmis vastaanottamaan kevät. Ulkoasun lisäksi muuttui nimikin, koska tuli huomattua että eräällä toisella blogilla oli sama nimi. Pieniä muutoksia saattaa vielä tulla ulkoasuun, mutta pääpiisteittäin se olisi nyt tässä.Kommenttia jaa ja kannatta antaa, vain siten voin muuttaa blogia parempaan suuntaan.
     Mutta asiaan, tällä viikolla tuli Katariinan kanssa tilattu paketti Antassulta. Viikon verran sitä olin odottanut ja vihdoin perjantaina se tuli. Tarkoituksena olisi tehdä Tahvolle panta, hihna, valjaat ja näyttelyhihna. Ite tilasin paracord-narua, pistolukon, polypropeeninauhoja ja liipasinlukkoja.

Antassun paketti ja kaksi helmilähetystä
Osa tavaroista on Katariinan

Pannan tein jo tilaamastani heijastavasta paracord narusta ja samasta narusta tulee hihna. Valjaita en ole vielä ehinyt aloittaa. Näyttelyhihnan tekoakin hidasti helmien puuttuminen tilauksesta. Olin siis tilannut helmiä mutta kaikki eivät tulleet perille. Maanantaina todennäköisesti tulee puuttuvatkin helmet.


Valmis panta
     Pannasta tuli mielestäni tosi kiva. Ensimmäiseksi pannaksi melko onnistunut tuotos. Nyt pitäisi vain keksiä kenelle teen seuraavat pannat, tämä kun on niin koukuttava harrastus :) Hihnaan ompelin ihan normaalista mustasta polypropeeninauhasta perustan jotta se kestäisi vetoa. Sen päälle punoin paracord narusta kuoren. Naru kuitenkin loppui kesken, joten ihan vielä hihna ei ole käyttövalmis.

 
Hihnan perusta
Puolivalmis hihna
      Helmien tulon jälkeen alan tehdä Tahvolle näyttelyhihnaa. Huhtikuussa onkin jo ensimmäiset match showt joihin olisi tarkoitus molempien koirien kanssa mennä. Siiheksi pitäisi hihna olla valmis.

Mitä piditte pannasta ja hihnasta?

perjantai 21. helmikuuta 2014

Päivitystä.

Blogin päivitys on pyörähtänyt käyntiin. Älkää siis ihmetelkö keskeneräistä kevät ulkoasua. Valmista tulee toivottavasti mahdollisimman pian :)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kuulumisia

Taas on päästy treenailu alottamaan. Kynsi on sen verran hyvässä kunnossa että agility onnistuu taas. Hieman täytyy kuitenkin vielä kynttä varoa ettei pääse ihan suoraan siihen mikään osumaan. Sen takia ollaan siinä vielä sidettä pidetty treenien aikana ja hypyt ollaan laskettu medeiksi sekä A-este kierretty. Kynsi on alkanut kasvaa vaikka aluksi näyttikin että ei meinaa lähteä paranemaan. Tässäkin tapauksessa paras hoito oli ilmahoito. Heti kun haava sai ilmaa alkoi parantua nopeesti. Virtaa herrassa kyllä on vaikka muille jakaa. Tahvo on kiusannu Akua niin että Akulla alka olla mitta täysi. Kokoajan saadaan olla Tahvoa kieltämässä. Jospa tää nyt rauhottuis kun Tahvo saa taas liikuntaa.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Uuden harrastuksen jäljillä

Nyt on ensimmäistä kertaa kokeiltu uutta lajia koiran kanssa, nimittäin koirahiihtoa. Sunnuntaina käytiin kahden kaverin kanssa hiihtelemässä Saimaan jäällä koirien kanssa. Aamulla lähdettiin jo hyvissä ajoin ennen 11. Suunnitelmissa oli mennä laavulle hiihtäen paistamaan makkaraa. Etsittiin kartalta sopivan kaukana oleva laavupaikka ja sen jälkeen vaan nokka kohti laavua.
     Aku pääsi tällä kertaa mukaan ilman Tahvoa. Akulle laitoin päälle tossut ja vetovaljaat. Herra oli onnensa kukkuloilla kun pääsi kavereiden (Helmin ja Marleyn) kanssa rallittamaan jäälle. Herra tykkäs myös vetää vaikkakaan ei sillä kunnon lihaksia vetoon ole.
     Sellaset pari tuntia hiihdettiin laavulle kartan ohjeiden mukaan. Alettiin kuitenkin ihmetellä kun ei siellä mitään laavua näkynyt. Selvisikin että oltiin menty puol kilsaa ohi laavusta. Ei muuta kun takasinpäin ja siellähän se laavu töröttikin. Takka tulille ja makkarat paistumaan. :))
     Räpsittiin vähän kuvia ennen kuin lähdettiin takaisin päin hiihtelemään. Aku ja Marley sai koittaa kimppavetoa. Onneks Marley jakso vetää niin hyvin että Akulla oli kevyempi taakka. Koirilla oli ainankin hauskaa :) Takasinpäin meno oli hyvin rauhallinen ainankin Akun osalta. Herra ei meinannut jaksaa enää kotia kävellä. Sitä piti vähän hoputtaa ettei jäänyt suksien alle. Koko päivä reissussa kyllä meni mut oli se sen arvoista. Uudestaan otetaan kunhan keretään :)

Marley ja Aku

Marley niin hienona :)