Simply the best

Kevään edetessä kohti kesää, kuvioihin on tullut taas liuta mätsäreitä. Tällä hetkellä Sera hyötyy kehissä pyörimisestä eniten joten sen kanssa olenkin käynyt jo niissä kiertelemässä. Aku ja Tahvo ovat saaneet sen aikaa viettää pentuvapaata koti-iltaa.

11 viikkoa

Lähiseuduilla on nyt ollut jo viidet mätsärit joissa olen Seran kanssa käynyt. Ensimmäisissä käytiin vain pyörähtämässä ja tutustumassa tunnelmaan treenien jälkeen. Sera oli hieman järkyttynyt ihmis ja koirapaljoudesta, mutta rentoutui äkkiä namien ja rapsutusten voimalla. Pari päivää ensimmäisestä mätsärikosketuksesta päätin mennä Seran kanssa uudestaan tutustumaan hälinään. Mutta tyttö olikin niin reipas että se oli kiinnostunut kaikista koirista ja vähän jo ihmisistäkin joten päätin ilmottaa sen kehään. Päivä oli kevään ensimmäisiä kuumia päiviä joten vietettiin suurin osa ajasta varjossa ja tyttö sai samalla opetella olemaan häkissä. Kaikki sujui jotenkin niin helposti. Häkkieläin oli omassa boksissaan hiljaa ja makoili ja tutki maailman menoa.

17 viikkoa

Itse kehässä Sera seisoi todella mallikkaasti. Ajattelin että uusi ympäristö saattaisi haihduttaa jo jotenkin opitun seisomisen, mutta ei, opit olivat kirkkaasti mielessä. Liikeosuus jännitti hieman itseäni koska en ollut koskaan aiemmin ravuuttanut Seraa näyttelyhihnassa. Tyttö liikkui nätisti vaikkakin hieman tahmeasti kuumuuden ja uuden tilanteen takia. Tuomarin kopelointikaan ei tuottanut ongelmia. Tyttö antoi katsoa hampaat ja kopeloida koko kropan eikä lähtenyt karkuun, eikä edes väistänyt. Koko mätsärin tulos oli Pentujen sin1 ja Bis 3.

18 viikkoa

Seuraavat kolme mätsäriä menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin. Tuloksia voi käydä kurkkimassa täältä. Mitä enemmän kokemusta kakaralle karttuu, sitä enemmän se alkaa sählätä ja pomppia ja muuten vain hyöriä. Tällä hetkellä ravi ei enää onnistu kun kaikki on niin ihanaa ja on ihan parasta juosta täysiä. Myös tuomarin luokse pitäisi päästä koko vartalo vatkaten. Sen takia ilmotin Seran näyttelytreenikurssille. Nyt ollaan käyty ensimmäinen kerta ja saatiin hyviä vinkkejä koiran seisottamiseen ja liikkeiden esittämiseen. Saatiin myös paljon kehuja tytön rauhallisuudesta ja pitkäjänteisyydestä.

Kaksin aina hauskempaa

Pentujengi Sera & Ronja on ollut taas vauhdissaan kun ovat päässeet useaan otteeseen painimaan keskenään. Tyttösillä ei tosiaan ole kuin muutama päivä ikäeroa ja sen kyllä huomaa. Tytöt viihtyvät todella hyvin keskenään ja vauhtia ei puutu kun nämä pääsevät vapaina kirmaamaan. Kuvista voi huomata sen ilon ja riemun kaverusten kesken!

Löytyikö kuvista suosikkikuvaa?

Huhtikuun kuulumisia

Kuten taas tulee huomattua, olen ollut laiska taikka kiireinen kun ei ole tullut huhtikuun aikana kirjoitettua tänne mitään. Huhtikuu toisaalta oli melko hiljainen, keskityin lukemaan pääsykokeisiin, tein töitä ja viihdytin pentua. Eli ei siis kovin tapahtumarikas kuukausi. Alkanut kuukausi sen sijaan vaikuttaa enemmän toiminnalliselta, jee!
Olen siis saanut taas tehdä töitä yllin kyllin. Siinä lomassa olen yrittänyt lukea eläinlääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelumateriaaliahan on hieman vajaa 20 kirjaa eli oletettavasti tämä kuukauden valmistautumisaika ei taaskaan tule riittämään, mutta näillä eväillä mennään. Käytännössähän aloitin lukemisen jo vuosi sitten mutta aina välillä se tärkeä asia unohtuu ja huomaa tekevänsä kaikkea muuta kuin oleellista. Nyt pennun tulon myötä lukeminen on ollut todella vaivalloista, ajatukset eivät millään tahdo pysyä opiskelussa vaan nappisilmä vie voiton. Sitten illalla on taas kamalan huono omatunto kun ei ole taaskaan tullut luettua. Onneksi materiaali on entuudestaan tuttua lukiosta joten ihan ummikkona ei tarvitse pääsykokeisiin mennä.

Seran kanssa on siis tullut touhuttua jonkin verran. Vielä ei olla mitään ihmeempiä opeteltu vaan käytetty aikaa ympäristöö, erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin tutustumiseen. Kävin kuun alussa työpaikallani tytön kanssa ja siellä se pääsi suureen suosioon niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin silmissä. Tyttö otti uuden tilanteen tosi hienosti vastaan ja uudet ihmisetkään eivät pientä pelottaneet. Hieman Sera ihmetteli liukasta heijastavaa lattiaa mutta sopeutui tilanteeseen alkuhämmästyksen jälkeen. Vielä ei tutustuttu pyörätuoliin tai rollaattoriin vaan haettiin rentoa ja uteliasta mieltä käynnillä. Ja sehän me saavutettiinkin.
Seran kanssa  olen osallistumassa pentukurssille nyt alkavalla viikolla. Itsenäisesti ollaan treenattu istumista ja sivulle tuloa. Leluleikki on pienen mielestä todella ihanaa, varsinkin kun saa vetää ja juosta lentävän lelun perässä. Vielä ei kuitenkaan olla saatu luotua sellaista mielentilaa koiralle että se palkkaisi itseään lelulla vielä sen lennettyä tai kun itse irrotan otteen. Sera ei siis jatka leikkiä kun sen kanssa ei leikitä. Namipalkkauksen kanssa olen hieman hakannut päätä seinään, tuntuu ettei ruoka ole pienelle mieluista, ei ruokakupista eikä kädestä tarjottuna. Menneen viikon Sera oli lähes syömättä kun se päätti ettei nappula maistu. Tähän leikkiinhän en lähtenyt mukaan vaan kuppi lähti pois jos ruoka ei maistunut. Nyt pentu on huomannut että on parempi syödä kun ruokaa tarjotaan. Tosin paino on junnannut pari viikkoa paikoillaan mutta ruuan määrää ei uskalla nostaa koska selvästi pentu on täysi.

14vk 1pv

Namipalkkauksessa on ollut hieman soveltamista. Ollaan yritetty opetella naksutinta ja tarjoamista mutta ilman superherkkuja tuloksia ei synny toivottuun tapaan. Tyttö kyllä syö kädestä namin mutta selvästi se ei ole sen lempiherkkua. Olen tarjonnut niin eläinkaupan herkkuja kuin tavan kaupan lihapullia ja kaikilla sama vaikutus. Luulisi nyt että edes lihapullat saisivat pienen sekoamaan ja yrittämään herkun luokse hinnalla millä hyvänsä, mutta ei, pentu vaan käy makaamaan ja haistelee maata yms. Jättiherkun metsästys siis jatkuu.

Aku ja Tahvo ovat ottaneet pennun hyvin vastaan. Akukin on alkanut leikkiä Seran kanssa ja nyt niillä onkin välillä niin kovat menot päällä että ihan pitää toppuutella ettei mitään satu. Tahvon lonkat ovat nyt kipeytyneet pennun kanssa riekkumisesta ja olenkin viemässä sitä eläinlääkärille alkavalla viikolla. Tarkoitus olisi saada taas kipulääke- ja cartrophen-kuuri. Toivottavasti auttavat tai sitten on aika miettiä seuraavaa siirtoa.

Olenhan minäkin söpö?!

Agilityn saralla ei mitään suuria muutoksia. Tin palasi takaisin treenikentille juoksutauolta mutta ensimmäisissä treeneissä tytöllä ei oikein ollut sama draivi kuin ennen taukoa. Viimeisimmissä treeneissä oli taas vauhtia normaaliin tapaan eli ehkä se oli pientä muistuttelua vain niin koiralla kuin ohjaajallakin. Nyt olisi tarkoitus osallistua seuran agikisoihin 7.5. Siellä taas puntaroidaan opitut asiat.

Eräs oli sitä mieltä että ei kiinnosta olla kuvattavana!

Kakkosluokka korkattu

Kuten otsikko kuuluu, kävin korkkaamassa viime viikon perjantaina agilityn kakkosluokan. Tosin tällä kertaa ohjattavana oli aivan toinen koira kuin Tin, nimittäin nahkakollie Ventus. Ventus on aivan ihana collietyttö ja lähti niin ihanasti vieraan ihmisen matkaan. Ehdinkin käydä Ventuksen kanssa treenaamassa kolme kertaa ennen kisoja, joten yhteistyö ei ihan parhaimmasta päästä ollut kisoissa. Oli kuitenkin mahtava päästä kokeilemaan vierasta koiraa treeneissä ja kisoissa, koska Ventus on niin erilainen ohjata Tiniin verrattuna. Opin taas paljon ohjaamisesta.

Ensimmäisissä treeneissä meillä oli pientä keskustelua yhteisestä sävelestä, mutta äkkiä opin miten tämän koiran kohdalla kannattaa ohjata. Aluksi olin hieman arka käskyttämään koiraa esim. haukkumisen lopettamiseksi. Ihan selvää on ettei ensimmäisellä treenikerralla yhteinen sävel löydy kokonaan, mutta yllätyksekseni pieniä onnistumisen pilkahduksia kuitenkin oli. Tin ja Ventus ovat keskenään melko erilaisia koiria agissa. Ruumiinrakenteeltaan ja luonteeltaan ne ovat tosi lähellä toisia mutta kun niiden kanssa juoksee radalla niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Vaikka Tin on kohtuu nopea koira, on Ventus kaksi kertaa niin nopea. Voitte vaan arvata kuinka jouduin juoksemaan ennen kuin tajusin että koiraanhan voi jättää hieman etäisyyttä. Ventus myös irtoaa paremmin kuin Tin. Tin puolestaan lukee esteitä hieman paremmin ja suorittaa esteet mukisematta. Ventuksen kohdalla etenkin kepit ja vinot hypyt olivat haastavia ja koira tahtoi juosta ennemmin hypyn ali tai keppien ohi. Ventus on kuitenkin mainio agilitykaveri.



Ventuken kanssa oli myös päästävä kisaamaan, koska Tin ei juoksujen takia päässyt ja lähellä sattui olemaan iltakisat. Perjantaina suunnattiin Imatralle Aviasport areenalle jossa Wuoks järjesti kahden startin kisat per luokka. Tuomarina oli Hannele Lummeranta, joka oli miulle ihan uusi tuttavuus. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä tuomarista enkä tiennyt ollenkaan minkälaisia ratoja hän harrastaa. Ihan kivat radat sieltä kuitenkin tuli eikä todellakaan liian vaikeat kakkosluokan radoiksi, vaikkakaan tuloksilla ei juuri kukaan päässyt juhlimaan.

Ekalla radalla koira ja ohjaaja olivat "hieman" jäässä. Yhteistyö ei tuntunut luonnistuvan ja ohjausvalinnat olivat hieman roiskittuja. Sieltä tulikin heti toiselta esteeltä hylky vaan se ei jäänyt ainoaksi virheeksi radalla. Koira juoksi mm. A:lta alas ennen sen suorittamista ja keskusteltiin muutenkin hyppyjen hyppäämisistä. Toisella radalla fiilis ja tsemppi oli jo parempi ja se näkyikin tekemisessä. Radalta 10 ja pari sekuntia yliaikaa. Muuten tosi tiukat ihanneajat oli tuomari laatinut. Vaan eipä tullut B-radalta kuin kaksi tulosta joten oltiin Ventuksen kanssa palkintopallilla kakkossijalla. Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja kivat radat sekä superisti uutta oppia. Vielä ainankin yhden kerran pääsen Ventuksen kanssa treenaamaan ryhmätreeneihin kouluttajan valvovan silmän alle.

A-agilityrata:


B-agilityrata:

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt käyntiin hyvin. Työpäivien ajaksi on koiralle saatu järjestettyä hoitaja ettei pennun tarvitse ihan vielä jäädä pitkäksi aikaa yksin (Akun ja Tahvon kanssa). Pikkuhiljaa opetellaan yksinoloa ja nyt näyttääkin että suuremmilta itkuilta on vältytty kauppareissujen ja lyhyiden yksinoloharjoituksien aikaan. Muutenkin Aku ja Tahvo ovat ottaneet pennun niin hyvin vastaan etten edes uskaltanut toivoa. Pentuarki siis rullaa kaikilta osin mainiosti.

Pentu täyttää nyt torstaina 11 viikkoa ja pitäisi alkaa miettiä rokotusaikaa ja eläinlääkäriä kenelle viedä pentu rokotettavaksi. Täällä Lappeenrannassa on ihan kiitettävästi eläinlääkäreitä joilta hoituu rokottaminen mutta hintahaitari on aika moinen. Eläinklinikka jolla ollaan käyty aina Akun tulosta lähtien on nykyään osa isoa eläinlääkäriketjua ja hinnatkin ovat nousseet paljon. Olen ollut aina tyytyväinen saamaamme palveluun ja koirien kohteluun mutta nyt ollaan luultavasti siinä tilanteessa että tästä paikasta ei tule pennun eläinlääkäriä. Haluan kuitenkin asioida mahdollisimman paljon samalla eläinlääkärillä koko koiran elinajan.
Tulevasta näyttelykoirasta haaveillessani Pentu on saanut aimoannoksen seisontatreeniä 8 viikkoisesta asti. 8,9 ja 10 viikkoiskuvissa pentu seisoo välillä kolmella jalalla, välillä selkä kyyryssä ja välillä keinuhevosena. Nyt seisontatreenit alkavat tuottaa tulosta ja pentu seisoo jo sadasosasekuntin paikoillaan, JIPII! Juurikaan muuta ei olla vielä pennun kanssa harjoiteltu. En siis tarkoita etteikö pennun kanssa olisi touhuttu ja rellestetty, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi opettaa pennulle vielä mitään suurempia temppuja yms. Ihan perus arkirutiinien ja hihnakäyttäytymisen kanssa ollaan vielä puljattu. Nyt kun olen kipeänä on hyvää aikaa alkaa ehdollistamaan pentua naksuttimeen jotta saan palkkaukseen lisää tehokkuutta.
Autoilu sujuu nykyisin todella hyvin etujalkatilassa. Sera nukkuu ajomatkan ja alkaa jo itsenäisesti hypätä autoon herkun perässä. Viikonlopun näyttelystä olisi tarkoitus hankkia kevytmetallihäkki näyttelyitä ja muita harrastuksia varten joten se siirretään myös takakonttiin ja pentu saa opetella siellä matkustamista. Uskon että huuto voi olla taas kova kun Sera joutuu takakonttiin. Hihnassa kävelykin sujuu nykyisin hyvin, tosin pentu on oppinut vetämään joten tästä yritetään opetella pois. Luoksetulo on vielä hataraa mutta pikkuhiljaa sekin alkaa vahvistua. Sera on päässyt juoksentelemaan muiden pentujen ja aikuisten koirien kanssa jäälle ja pelloille missä luoksetuloa harjoitellaan, kotonahan pentu tottelee jo ihan kiitettävästi.

1. viikko

Yhteen viikkoon saa mahdutettua yllättävän paljon sisältöä kun oikein haluaa. Työt ja pentuarki tuovat toki pienen haasteen menojen suunnitteluun, mutta näköjään niistäkin selviää. Pennun osalta ensimmäinen viikko uudessa kodissa on ollut jännittävä. Pentu on päässyt tutustumaan muutamaan uuteen koirakaveriin, käyty uusissa paikoissa ja totuteltu autoiluun. Ensimmäiset päivät sai sentään huilailla rauhassa kotona ja tutustua Akuun ja Tahvoon.

Maanantaina pentu joutui ensimmäistä kertaa hoitoon, kun itse menin töihin. Katariina lupasi ottaa pennun hoitoon ja hauskaahan heillä taisi olla. Pentu pääsi käymään Katariinalla ja taisi se samalla hurmata myös talouden muut henkilöt. Vieraskorea pentu oli ollut nätisti koko pitkän päivän ja oli odottamassa Katariinan kanssa meillä kun tulin töistä.

Tiistain pentu vietti jälleen hoidossa Katariinalla. Kääpiökaksikolla ja pennulla oli ollut hauska päivä ja vauhtia oli riittänyt. Töiden jälkeen leikkasin pennulta ensimmäistä kertaa kynnet. Ei niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella: pentu selälleen jalkojen päälle ja kynsien leikkuu kynsisaksilla. Samalla harjasin pennun ensimmäistä kertaa. Tästäkään se ei välittänyt, mitä nyt ei meinannut pysyä paikoillaan. Illalla lähdin pennun kanssa agilitytreeneihin, tai siis pentu pääsi painimaan pienen dalmistytön kanssa siksi aikaa kun itse olin Tinin kanssa treenaamasssa. Automatka meni huutaen, mutta eipä pennulta muutakaan voi vielä odottaa. Pentupainin jälkeen Sera oli sopivan väsynyt joten loppuilta meni rauhallisissa merkeissä.

Keskiviikkona Sera sai taas autoilutreeniä kun se pääsi ystävälleni hoitoon. Sera oli ensimmäistä kertaa kerrostalossa, jossa se pääsi tutustumaan hissiin. Hississä oli kuulemma ollut kaikkein rankinta ylittää hissin ja lattian välinen kynnys. Hississä matkustaminen sen sijaan ei ollut pentua juurikaan hetkauttanut. Liukkaat lattiatkin saivat pennun hämmentymään mutta äkkiä se niihinkin tottui. Pentu sai myös ensimmäisen lapsivieraan jonka se oli ottanut kuulemma hyvin vastaan. Illalla pentu pääsi taas autoilemaan kun kävin hakemassa pennun kotiin hoidosta. Nyt automatka meni ehkä hieman aiempaa paremmin.

Torstaina suunnattiin Katariinan ja nuorison kanssa Rahulan Rehuun. Sera-pieni oli kovin reipas vaikka välillä hieman jännittikin uusi ja ihmeellinen paikka. Rahulassa kierreltiin kauppaa ja ostettiin vähän ruokaa koirille. Rahulan jälkeen käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa nameja. Sera sai siellä valtavan ihanan vastaanoton kun myyjät tulivat paijaamaan pientä koiranalkua. Tavattiinpa samalla komea pinserineitokin. Kauppareissun ohella pentu sai aimoannoksen autoilua. Se ei tosin ihan vielä ole pennun mielestä parasta puuhaa. Kotona pentu sai hetken levähtää ja sen jälkeen meno jatkui metsäpoluilla. Sera juoksi ja riekkui kahden kääpiötytön kanssa. Hauskaa näytti olevan kun ovat vielä saman kokoisia. Loppupäivän pentu olikin niin väsynyt että se ei jaksanut kiinnostua edes vierailevasta ihmisestä.

Perjantaina käytiin pennun kanssa ensimmäistä kertaa "lenkkeilemässä", kierrettiin nimittäin meidän kortteli. Hihnassa kulkeminen on vielä aika uutta, koska ollaan pääsääntöisesti kuljettu omalla pihalla ja metsissä ilman pantaa. Korttelilla on pituutta noin 500metriä, jonka pentu jaksoi kävellä hyvin. Välillä piti jäädä rapsuttelemaan pantaa ja välillä ihmeteltiin autoja ja uusia tuoksuja. Autot osoittautuivat hieman pelottaviksi mutta namin voimalla ohittaminen onnistui ongelmitta. Pentu jäi myös ensimmäistä kertaa hetkeksi yksin (tai siis Akun ja Tahvon kanssa) kotiin sen ajaksi kun kävin nopeasti kaupassa. Pentu vaikutti rauhalliselta kun tultiin kotiin joten eipä suurempia paniikkeja ole tainnut olla. Kamera oli kuvaamassa sen aikaa kun oltiin pois mutta vielä en ole ehtinyt tallennetta katsomaan. Sieltähän se totuus selviää.

Jäärinsessa

Perjantaina koitti se päivä, mitä olin pitkään odottanut ja mistä olin haaveillut. Ajettuja kilometrejä kertyi 850km, istuttuja tunteja puolen vuorokauden verran ja mitä saatiin palkaksi tästä uurastuksesta? Maailman suloisin ja reippain bordercollietyttö. Pentu sai nimekseen Sera. Haaveista tuli siis vihdoin totta!

Kuvat muokkaamattomia ja suoraan kamerasta, pahoitteluni

Tervetuloa laumaamme Amazeme Instant Affection, tuttavallisemmin Sera.

Pentue syntyi 7.1.2016 ihanalle Lissu-mammalle. Pentueeseen syntyi 6 tervettä ja elinvoimaista pentua, 3 urosta ja 3 narttua. Olin ollut kasvattajan kanssa yhteyksissä pentueen tiimoilta jo hyvissä ajoin, mutta mitään varmuutta ei ollut, olisiko tästä pentueesta minulle koiraa. Halusin narttupennun, joten "vain" kolmen nartun syntyminen lisäsi jännitystä. Kasvattaja ilmoitti minulle kuukauden ikäisistä pennuista ilouutisen, minulla siis todellakin olisi mahdollisuus saada tästä pentueesta yksi pentu. Ja mikä parasta, pentu sattui olemaan juuri se johon oli ihastunut pentueen synnyttyä. En voinut aluksi uskoa tätä todeksi. Nyt pentu tuhisee jaloissa keräten voimia seuraavaan riekkumispyrähdykseen ja unelma alkaa tuntua todelta. Rakastun pentuun päivä päivältä enemmän.

Lähdettiin hakemaan pentua perjantaina, 7viikon ja 1 päivän ikäisenä. Edellisenä päivänä yksi pennuista oli ehtinyt lähteä omaan kotiin ja nyt oli Seran vuoro. Lähdettiin Lappeenrannasta jo aamulla klo 3:00 ajamaan kohti Poria. Tarkoitus oli olla perillä aamulla yhdeksän maissa, jotta ehdittäisiin ajaa takaisin kotia valoisan aikaan. Ajosää sattui olemaan tällä kertaa ihan hyvä, joten suurempia viivytyksiä ei ollut ja oltiin perillä sovittuun aikaan. Perillä palluteltiin pentuja hetken aikaa jonka jälkeen käytiin paperit läpi ja allekirjoitin kauppasopimuksen. Tämän jälkeen otettiin vielä kuva ja päästiin lähtemään kotiin.

c. Jaana P.

Paluumatka alkoi kamalan, korvia raastavan kiljumisen ja huutamisen saattelemana. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä että hän on aivan väärässä paikassa. Ensimmäiset 50 kilometriä menivät siis korvia pidellessä. Lopulta tyttö antautui ja otti mikrounet auton hyrrätessä. Pienten energiankeruunokosten jälkeen sama huuto jatkui. Itkua kuuntelimme noin tunnin verran jonka jälkeen pentu oli täysin poikki ja antautui nukkumaan. Pentu nukkuikin tämän jälkeen lähes koko loppumatkan Lappeenrantaan saakka. Muutaman kerran pysähdyimme tankkaamaan ja jalottelemaan. Samalla pentu pääsi pienelle happihyppelylle. Suuri maailma kuitenkin pelotti pienokaista, joten visiitti jäivät lyhyiksi. Tarpeet saatiin kuitenkin suoritettua ulos joten auton peti säästyi kuivana.

c. Jaana P.

Kotona oltiin jo neljältä iltapäivällä. Pistäydyttiin matkalla myös nopeasti molempien mummojen luona näyttämässä pentua ja sen jälkeen päästiin kunnolla kotiin. Pennun tutustuttaminen Akuun ja Tahvoon sujui ongelmitta. Tahvo otti pennun heti hyvin vastaan ja Akusta nyt ei ollut edes epäilystä. Tänään Tahvo jopa pyysi pentua ensimmäistä kertaa leikkimään, ja mikäs sen parempi paikka olisi kuin minun sänky.