Syysrieha

 Ollaan koirien kanssa vietelty tää viikko syyslomaa. Koirat on päässy pitkille lenkeille ja hyvän sään sattuessa ollaan käyty mökillä peuhaamassa. Tahvon koipi on parantunut siihen kuntoon että se pystyy elämään sen kanssa. Remuta se ei enää sais mutta mitenkäs tuota energistä duracell pupua estät.

Akun kanssa käytiin muutama viikko sitten Hämmäauteen suolla vähän rälläämässä. Mukaan lähtivät Akun kaverit, Helmi ja Lake. Lähettiin jo hyvissä ajoin matkaan ettei olisi koko Lappeenranta samaan aikaan suolla. Ajatuksena oli pitää koiria vapaana, mutta se ei ainankaan Akun osalta olisi onnistunut jos kokoajan olisi tullut ihmisiä vastaan. Aku olisi varmaan kaatanut vastaantulijat suohon rakkauden osoituksillaan.

Matka pitkospuota pitkin laavulle oli hyvin lyhyt, vajaa kilometri. Muistelin että matka olisi ollut pidempikin kun pienenä täällä käytiin. Nyt matka kuitenkin taittui verkkaisesti ja päästiin hyvissä ajoin makkaran paistoon. Onneksi sattui tulentekovehkeet mukaan että saatiin makkarat lämpimäksi. Hiilloksen teon aikana kuvailtiin koiria milloin missäkin ja kenenkin kanssa. Ennen makkaran paistoa otettiin koirien kanssa pieni leikki metsässä. Myö Katariinan ja Maisan kanssa mentiin vuorotellen metsään piiloon ja koirat saivat etsiä. Vähänkö koirilla oli hauskaa, ainankin Akulla. Se viiletti petsässä ilman päämäärää ja kun sai näköyhteyden ihmiseen, se juoksi pusikoiden läpi suoraan luokse. Tätä taidetaan ruveta Akun kanssa enemmänkin harrastamaan.

Makkaranpaiston ajan koirat sai levätä (tai oikeastaan kerjätä). Aku otti rennosti mustikkamättään päällä ja nautti suunnattomasti kun pääsi kerrankin ilman ärsyttävää pikkuveljeä reissaamaan. Akun mielestä Lake ja Helmi olivat ihan kivoja kavereita kun ne eivät roikkuneet niskassa kiinni. Kotimatkalle koirat tankkasivat pienet palat makkaraa ja juotavaa. Paluumatkalla koko suo oli täynnä karpaloita kerääviä ihmisiä ja pitkospuolla tuli vastaan useampikin perhe. Oltiin siis erittäin hyvään aikaan liikenteessä kun ei ollut laavullakaan ruuhkaa.

Viime viikoloppuna käytiin mökillä vartavasten Tahvoa liikuttamassa. Tarkoitus oli että koirat pääsevät sänkipellolle juoksentelemaan yksitellen ettei Tahvo rieku Akun kanssa liikaa. Tahvo juoksi pellolla minkä kintuistaan pääsi, eikä lonkka tuntunut haittaavan koiraa ollenkaan. Akukin jakoi hetken juoksennella mutta löysi kuitenkin ihanampaa tekemistä, villisian jätökset.

Eihän noita koiria voinut pitää erossa toisistaan ja tässä lopputulos: 

 Lopuksi Aku päätti ottaa itseensä villisian jätösten hajut. Sen oli autokin hajuinen kun koirat sinne joutuivat. Aku pääsi kunnon pesulle mökkireissun jälkeen.

Täytyy myös tunnustaa että olen syksyn kunniaksi alkanut taas lukea. Kävin kirjastossa lainaamassa lääkiksen pääsykoetehtäviä ja samalla reissulla mukaan tarttui koiraosastolta vähän muutakin.

psssst. Jos joku kertois miulle kuin nuo pystysuorat kuvat saa yhtä leveiks kun nää vaakasuorat :))