Kakkosluokka korkattu

Kuten otsikko kuuluu, kävin korkkaamassa viime viikon perjantaina agilityn kakkosluokan. Tosin tällä kertaa ohjattavana oli aivan toinen koira kuin Tin, nimittäin nahkakollie Ventus. Ventus on aivan ihana collietyttö ja lähti niin ihanasti vieraan ihmisen matkaan. Ehdinkin käydä Ventuksen kanssa treenaamassa kolme kertaa ennen kisoja, joten yhteistyö ei ihan parhaimmasta päästä ollut kisoissa. Oli kuitenkin mahtava päästä kokeilemaan vierasta koiraa treeneissä ja kisoissa, koska Ventus on niin erilainen ohjata Tiniin verrattuna. Opin taas paljon ohjaamisesta.

Ensimmäisissä treeneissä meillä oli pientä keskustelua yhteisestä sävelestä, mutta äkkiä opin miten tämän koiran kohdalla kannattaa ohjata. Aluksi olin hieman arka käskyttämään koiraa esim. haukkumisen lopettamiseksi. Ihan selvää on ettei ensimmäisellä treenikerralla yhteinen sävel löydy kokonaan, mutta yllätyksekseni pieniä onnistumisen pilkahduksia kuitenkin oli. Tin ja Ventus ovat keskenään melko erilaisia koiria agissa. Ruumiinrakenteeltaan ja luonteeltaan ne ovat tosi lähellä toisia mutta kun niiden kanssa juoksee radalla niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Vaikka Tin on kohtuu nopea koira, on Ventus kaksi kertaa niin nopea. Voitte vaan arvata kuinka jouduin juoksemaan ennen kuin tajusin että koiraanhan voi jättää hieman etäisyyttä. Ventus myös irtoaa paremmin kuin Tin. Tin puolestaan lukee esteitä hieman paremmin ja suorittaa esteet mukisematta. Ventuksen kohdalla etenkin kepit ja vinot hypyt olivat haastavia ja koira tahtoi juosta ennemmin hypyn ali tai keppien ohi. Ventus on kuitenkin mainio agilitykaveri.



Ventuken kanssa oli myös päästävä kisaamaan, koska Tin ei juoksujen takia päässyt ja lähellä sattui olemaan iltakisat. Perjantaina suunnattiin Imatralle Aviasport areenalle jossa Wuoks järjesti kahden startin kisat per luokka. Tuomarina oli Hannele Lummeranta, joka oli miulle ihan uusi tuttavuus. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä tuomarista enkä tiennyt ollenkaan minkälaisia ratoja hän harrastaa. Ihan kivat radat sieltä kuitenkin tuli eikä todellakaan liian vaikeat kakkosluokan radoiksi, vaikkakaan tuloksilla ei juuri kukaan päässyt juhlimaan.

Ekalla radalla koira ja ohjaaja olivat "hieman" jäässä. Yhteistyö ei tuntunut luonnistuvan ja ohjausvalinnat olivat hieman roiskittuja. Sieltä tulikin heti toiselta esteeltä hylky vaan se ei jäänyt ainoaksi virheeksi radalla. Koira juoksi mm. A:lta alas ennen sen suorittamista ja keskusteltiin muutenkin hyppyjen hyppäämisistä. Toisella radalla fiilis ja tsemppi oli jo parempi ja se näkyikin tekemisessä. Radalta 10 ja pari sekuntia yliaikaa. Muuten tosi tiukat ihanneajat oli tuomari laatinut. Vaan eipä tullut B-radalta kuin kaksi tulosta joten oltiin Ventuksen kanssa palkintopallilla kakkossijalla. Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja kivat radat sekä superisti uutta oppia. Vielä ainankin yhden kerran pääsen Ventuksen kanssa treenaamaan ryhmätreeneihin kouluttajan valvovan silmän alle.

A-agilityrata:


B-agilityrata:

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt käyntiin hyvin. Työpäivien ajaksi on koiralle saatu järjestettyä hoitaja ettei pennun tarvitse ihan vielä jäädä pitkäksi aikaa yksin (Akun ja Tahvon kanssa). Pikkuhiljaa opetellaan yksinoloa ja nyt näyttääkin että suuremmilta itkuilta on vältytty kauppareissujen ja lyhyiden yksinoloharjoituksien aikaan. Muutenkin Aku ja Tahvo ovat ottaneet pennun niin hyvin vastaan etten edes uskaltanut toivoa. Pentuarki siis rullaa kaikilta osin mainiosti.

Pentu täyttää nyt torstaina 11 viikkoa ja pitäisi alkaa miettiä rokotusaikaa ja eläinlääkäriä kenelle viedä pentu rokotettavaksi. Täällä Lappeenrannassa on ihan kiitettävästi eläinlääkäreitä joilta hoituu rokottaminen mutta hintahaitari on aika moinen. Eläinklinikka jolla ollaan käyty aina Akun tulosta lähtien on nykyään osa isoa eläinlääkäriketjua ja hinnatkin ovat nousseet paljon. Olen ollut aina tyytyväinen saamaamme palveluun ja koirien kohteluun mutta nyt ollaan luultavasti siinä tilanteessa että tästä paikasta ei tule pennun eläinlääkäriä. Haluan kuitenkin asioida mahdollisimman paljon samalla eläinlääkärillä koko koiran elinajan.
Tulevasta näyttelykoirasta haaveillessani Pentu on saanut aimoannoksen seisontatreeniä 8 viikkoisesta asti. 8,9 ja 10 viikkoiskuvissa pentu seisoo välillä kolmella jalalla, välillä selkä kyyryssä ja välillä keinuhevosena. Nyt seisontatreenit alkavat tuottaa tulosta ja pentu seisoo jo sadasosasekuntin paikoillaan, JIPII! Juurikaan muuta ei olla vielä pennun kanssa harjoiteltu. En siis tarkoita etteikö pennun kanssa olisi touhuttu ja rellestetty, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi opettaa pennulle vielä mitään suurempia temppuja yms. Ihan perus arkirutiinien ja hihnakäyttäytymisen kanssa ollaan vielä puljattu. Nyt kun olen kipeänä on hyvää aikaa alkaa ehdollistamaan pentua naksuttimeen jotta saan palkkaukseen lisää tehokkuutta.
Autoilu sujuu nykyisin todella hyvin etujalkatilassa. Sera nukkuu ajomatkan ja alkaa jo itsenäisesti hypätä autoon herkun perässä. Viikonlopun näyttelystä olisi tarkoitus hankkia kevytmetallihäkki näyttelyitä ja muita harrastuksia varten joten se siirretään myös takakonttiin ja pentu saa opetella siellä matkustamista. Uskon että huuto voi olla taas kova kun Sera joutuu takakonttiin. Hihnassa kävelykin sujuu nykyisin hyvin, tosin pentu on oppinut vetämään joten tästä yritetään opetella pois. Luoksetulo on vielä hataraa mutta pikkuhiljaa sekin alkaa vahvistua. Sera on päässyt juoksentelemaan muiden pentujen ja aikuisten koirien kanssa jäälle ja pelloille missä luoksetuloa harjoitellaan, kotonahan pentu tottelee jo ihan kiitettävästi.

1. viikko

Yhteen viikkoon saa mahdutettua yllättävän paljon sisältöä kun oikein haluaa. Työt ja pentuarki tuovat toki pienen haasteen menojen suunnitteluun, mutta näköjään niistäkin selviää. Pennun osalta ensimmäinen viikko uudessa kodissa on ollut jännittävä. Pentu on päässyt tutustumaan muutamaan uuteen koirakaveriin, käyty uusissa paikoissa ja totuteltu autoiluun. Ensimmäiset päivät sai sentään huilailla rauhassa kotona ja tutustua Akuun ja Tahvoon.

Maanantaina pentu joutui ensimmäistä kertaa hoitoon, kun itse menin töihin. Katariina lupasi ottaa pennun hoitoon ja hauskaahan heillä taisi olla. Pentu pääsi käymään Katariinalla ja taisi se samalla hurmata myös talouden muut henkilöt. Vieraskorea pentu oli ollut nätisti koko pitkän päivän ja oli odottamassa Katariinan kanssa meillä kun tulin töistä.

Tiistain pentu vietti jälleen hoidossa Katariinalla. Kääpiökaksikolla ja pennulla oli ollut hauska päivä ja vauhtia oli riittänyt. Töiden jälkeen leikkasin pennulta ensimmäistä kertaa kynnet. Ei niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella: pentu selälleen jalkojen päälle ja kynsien leikkuu kynsisaksilla. Samalla harjasin pennun ensimmäistä kertaa. Tästäkään se ei välittänyt, mitä nyt ei meinannut pysyä paikoillaan. Illalla lähdin pennun kanssa agilitytreeneihin, tai siis pentu pääsi painimaan pienen dalmistytön kanssa siksi aikaa kun itse olin Tinin kanssa treenaamasssa. Automatka meni huutaen, mutta eipä pennulta muutakaan voi vielä odottaa. Pentupainin jälkeen Sera oli sopivan väsynyt joten loppuilta meni rauhallisissa merkeissä.

Keskiviikkona Sera sai taas autoilutreeniä kun se pääsi ystävälleni hoitoon. Sera oli ensimmäistä kertaa kerrostalossa, jossa se pääsi tutustumaan hissiin. Hississä oli kuulemma ollut kaikkein rankinta ylittää hissin ja lattian välinen kynnys. Hississä matkustaminen sen sijaan ei ollut pentua juurikaan hetkauttanut. Liukkaat lattiatkin saivat pennun hämmentymään mutta äkkiä se niihinkin tottui. Pentu sai myös ensimmäisen lapsivieraan jonka se oli ottanut kuulemma hyvin vastaan. Illalla pentu pääsi taas autoilemaan kun kävin hakemassa pennun kotiin hoidosta. Nyt automatka meni ehkä hieman aiempaa paremmin.

Torstaina suunnattiin Katariinan ja nuorison kanssa Rahulan Rehuun. Sera-pieni oli kovin reipas vaikka välillä hieman jännittikin uusi ja ihmeellinen paikka. Rahulassa kierreltiin kauppaa ja ostettiin vähän ruokaa koirille. Rahulan jälkeen käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa nameja. Sera sai siellä valtavan ihanan vastaanoton kun myyjät tulivat paijaamaan pientä koiranalkua. Tavattiinpa samalla komea pinserineitokin. Kauppareissun ohella pentu sai aimoannoksen autoilua. Se ei tosin ihan vielä ole pennun mielestä parasta puuhaa. Kotona pentu sai hetken levähtää ja sen jälkeen meno jatkui metsäpoluilla. Sera juoksi ja riekkui kahden kääpiötytön kanssa. Hauskaa näytti olevan kun ovat vielä saman kokoisia. Loppupäivän pentu olikin niin väsynyt että se ei jaksanut kiinnostua edes vierailevasta ihmisestä.

Perjantaina käytiin pennun kanssa ensimmäistä kertaa "lenkkeilemässä", kierrettiin nimittäin meidän kortteli. Hihnassa kulkeminen on vielä aika uutta, koska ollaan pääsääntöisesti kuljettu omalla pihalla ja metsissä ilman pantaa. Korttelilla on pituutta noin 500metriä, jonka pentu jaksoi kävellä hyvin. Välillä piti jäädä rapsuttelemaan pantaa ja välillä ihmeteltiin autoja ja uusia tuoksuja. Autot osoittautuivat hieman pelottaviksi mutta namin voimalla ohittaminen onnistui ongelmitta. Pentu jäi myös ensimmäistä kertaa hetkeksi yksin (tai siis Akun ja Tahvon kanssa) kotiin sen ajaksi kun kävin nopeasti kaupassa. Pentu vaikutti rauhalliselta kun tultiin kotiin joten eipä suurempia paniikkeja ole tainnut olla. Kamera oli kuvaamassa sen aikaa kun oltiin pois mutta vielä en ole ehtinyt tallennetta katsomaan. Sieltähän se totuus selviää.

Jäärinsessa

Perjantaina koitti se päivä, mitä olin pitkään odottanut ja mistä olin haaveillut. Ajettuja kilometrejä kertyi 850km, istuttuja tunteja puolen vuorokauden verran ja mitä saatiin palkaksi tästä uurastuksesta? Maailman suloisin ja reippain bordercollietyttö. Pentu sai nimekseen Sera. Haaveista tuli siis vihdoin totta!

Kuvat muokkaamattomia ja suoraan kamerasta, pahoitteluni

Tervetuloa laumaamme Amazeme Instant Affection, tuttavallisemmin Sera.

Pentue syntyi 7.1.2016 ihanalle Lissu-mammalle. Pentueeseen syntyi 6 tervettä ja elinvoimaista pentua, 3 urosta ja 3 narttua. Olin ollut kasvattajan kanssa yhteyksissä pentueen tiimoilta jo hyvissä ajoin, mutta mitään varmuutta ei ollut, olisiko tästä pentueesta minulle koiraa. Halusin narttupennun, joten "vain" kolmen nartun syntyminen lisäsi jännitystä. Kasvattaja ilmoitti minulle kuukauden ikäisistä pennuista ilouutisen, minulla siis todellakin olisi mahdollisuus saada tästä pentueesta yksi pentu. Ja mikä parasta, pentu sattui olemaan juuri se johon oli ihastunut pentueen synnyttyä. En voinut aluksi uskoa tätä todeksi. Nyt pentu tuhisee jaloissa keräten voimia seuraavaan riekkumispyrähdykseen ja unelma alkaa tuntua todelta. Rakastun pentuun päivä päivältä enemmän.

Lähdettiin hakemaan pentua perjantaina, 7viikon ja 1 päivän ikäisenä. Edellisenä päivänä yksi pennuista oli ehtinyt lähteä omaan kotiin ja nyt oli Seran vuoro. Lähdettiin Lappeenrannasta jo aamulla klo 3:00 ajamaan kohti Poria. Tarkoitus oli olla perillä aamulla yhdeksän maissa, jotta ehdittäisiin ajaa takaisin kotia valoisan aikaan. Ajosää sattui olemaan tällä kertaa ihan hyvä, joten suurempia viivytyksiä ei ollut ja oltiin perillä sovittuun aikaan. Perillä palluteltiin pentuja hetken aikaa jonka jälkeen käytiin paperit läpi ja allekirjoitin kauppasopimuksen. Tämän jälkeen otettiin vielä kuva ja päästiin lähtemään kotiin.

c. Jaana P.

Paluumatka alkoi kamalan, korvia raastavan kiljumisen ja huutamisen saattelemana. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä että hän on aivan väärässä paikassa. Ensimmäiset 50 kilometriä menivät siis korvia pidellessä. Lopulta tyttö antautui ja otti mikrounet auton hyrrätessä. Pienten energiankeruunokosten jälkeen sama huuto jatkui. Itkua kuuntelimme noin tunnin verran jonka jälkeen pentu oli täysin poikki ja antautui nukkumaan. Pentu nukkuikin tämän jälkeen lähes koko loppumatkan Lappeenrantaan saakka. Muutaman kerran pysähdyimme tankkaamaan ja jalottelemaan. Samalla pentu pääsi pienelle happihyppelylle. Suuri maailma kuitenkin pelotti pienokaista, joten visiitti jäivät lyhyiksi. Tarpeet saatiin kuitenkin suoritettua ulos joten auton peti säästyi kuivana.

c. Jaana P.

Kotona oltiin jo neljältä iltapäivällä. Pistäydyttiin matkalla myös nopeasti molempien mummojen luona näyttämässä pentua ja sen jälkeen päästiin kunnolla kotiin. Pennun tutustuttaminen Akuun ja Tahvoon sujui ongelmitta. Tahvo otti pennun heti hyvin vastaan ja Akusta nyt ei ollut edes epäilystä. Tänään Tahvo jopa pyysi pentua ensimmäistä kertaa leikkimään, ja mikäs sen parempi paikka olisi kuin minun sänky.

Treenikatsaus

Treenirintamalla on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Uudessa ryhmässä treenaaminen sujuu mainiosti ja suurempi jännityskin on selätetty. Itseasiassa en edes tiedä mikä uudessa ryhmässä aloittamisessa oli taas olevinaan niin jännää. Sitä piti kuitenkin jännittää. Jännityksen piikkiin pistettiin muutamat huonosti menneet treenitkin. Koko harrastaminen oli silloin lopetusuhan alla. Otti niin kovin päähän kun itse möhlin ja koira otti siitä itseensä. Nyt kun jännitys on hävinnyt, treenitkin sujuvat mainiosti.

Meillä on vuoroviikoin ratatreeniä ja tekniikkatreeniä. Eli joka toinen viikko pääsemme hiomaan jotakin uutta tekniikkaa tai muistuttelemaan vanhoja mieleen, ja seuraavalla viikolla pääsemme mahdollisesti hyödyntämään niitä ratatreenien muodossa. Mielestäni melko toimiva tekniikka. Nyt helmikuun aikana ollaan treenattu valssia, persjättöä, takaaleikkausta ja takaakiertoja eri tekniikoilla. Eli perusohjauksia muistuteltiin mieleen. Ja joo, luulin että osaisin nämä edes jotenkin mutta olin näköjään väärässä. Oma ajoitus on pielessä ja liikkuminen jähmeää. Kahden peräkkäisen, eri suuntaan pyörivän valssin yhdistäminen oli ylitse pääsemättömän vaikeaa.

Ratatreeneissä pääsin testaamaan opittuja asioita. Jo heti toisella esteellä oli takaakierto jossa itse olin myöhässä joten koira oli ampaista suoraan putkeen. Keppikulma oli haastava joten toisella kierroksella ohjasinkin kepeille putken toiselta puolelta. Edelleen koira ampaisi toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Vinkkinä: anna koiralle tilaa ja aikaa suorittaa ensimmäinen keppiväli. Kun jäin hieman jälkeen niin johan koira tajusi mennä oikeaan väliin. Kontaktit ihan ok alastullessa. Ylösmenoissa vielä paljon hiottavaa. Punaisen putken jälkeinen 12-15 pyöritys ekalla kerralla aivan kamala, ajatus ja toteutus eivät kohdanneet. Seuraavilla kerroilla parempi. Loppurata ihan hyvä. Näistä treeneistä jäi todella hyvä mieli ja saatiin superpaljon hyviä vinkkejä itsenäiseen treenaamiseen.



Seuraavalla viikolla oli taas tekniikkatreeniä, tällä kertaa lyhyen radan muodossa. Treenattiin putkijarrua ja jo opittuja ohjauksia. Ensimmäinen kierros meni melko roiskien. Ei olla treenattu koiran kanssa putkijarruja joten oma luotto koiraan oli heikko ja eipä tuossa omassakaan tekemisessä ollut kehumista. Koira kuitenkin osoitti osaavansa homman joten työnteko alkoi sujua. Koira irtosi tosi hyvin hypyille ja oli muutenkin tosi kivalla tuulella. Loppua kohden oma tossu alkoi painaa ja keskittyminen herpaantua joten omia ohjausvirheitä alkoi tulla. Koira käytti tottakai tilanteen hyödyksi ja rallatteli putkiin. Putkijarruissa en oikein tajunnut tekniikkaa ja se kyllä näkyy. Tekniikka oli enemmänkin putkeen keilaamista kuin kunnon putkijarrua. Onneksi video tuli taas kuvattua ja huomattua virheet.

Pakkaspäivien pelastus

Pahimmat pakkaset ovat tältä erää loppuneet myös meidän kulmilta, onneksi ja harmiksi. Voin kertoa että vihaan nyt virallisesti loskapaskakelejä, nimimerkillä mälläsin autoni toissapäivänä sohjoliirron seurauksena. Roikkuessani pää alaspäin, auto katollaan ojan pohjalla aamulla kello 6, täysin pimeällä tiellä, kävi mielessä että lopetan autoilun kokonaan. Sen jälkeen kävi mielessä kaikki kauhuskenaariot kyydissä mahdollisesti olevista koirista. Onneksi pääsin kömpimään autosta ulos lähes ehjin nahoin ja sain pysäytettyä ohikulkeneen auton. Säikähdyksellä selvittiin, mutta lompakko koki kovan kolauksen kun täytyi hankkia uusi auto. Eikä tuo autoilu nyt niin kamalalta tuntunut seuraavana päivänä samaan aikaan samassa paikassa.

Mutta nyt asiasta aiheeseen. Pakkaskelejä jouduttiin pakoilemaan koirien kanssa sisätiloissa sillä Tahvolla todettiin virtsatulehdus ja eläinlääkäri kehotti pysymään lämpimänä. Toisaalta, eivät nuo edes viihtyneet ulkona vaikka sinne pääsivätkin. Nopeat pissa-kakka-ulkoilut hoidettiin takapihalla ja energian purku hoidettiin sisällä riekkuen ja aivopähkinäpelejä pelaten. Meillä ei kovin kummoisia aivopähkinäpelejä ole, joten jouduin hieman soveltamaan. Omasta takaa löytyy kaksi kaupasta ostettua lautapeliä, mutta niiden ratkaisu tuntuu hoitujan sadasosasekunnissa kun tekniikka on opittu, varsinkin Tahvolla. Akun kohdalla kärsivällisyys ei ehkä ole ihan sitä luokkaa mikä Tahvolla on, mutta kyllä molemmat osasivat ratkaista pulmatehtäviä.

Kahden lautapelin lisäksi kyhäsin pyyhkeestä rullan, jonka sisään olin laittanut nameja. Sen jälkeen laitoin rullan solmuun. Koiran oli tarkoitus saada rulla auki ja rullan sisältä namit. Kongiakin käytin muutaman kerran. Täytin sen jääkaapista löytyvillä herkuilla, kuten maksamakkaralla ja juustolla. Tämän tyhjentämiseen meni ehkä vartti, jonka jälkeen koira oli kyttäämässä lisää. Tosin koirat kyllä rauhottuivat näiden aivopelien jälkeen. Ilmeisesti ne joutuivat sen verran käyttämään päätään.

 

Mitenkäs teillä vietettiin pakkaskelejä? Kävittekö normaaliin tapaan ulkoilemassa vai keksittekö muita aktiviteetteja?

Kuinka kiltti olit?

Nyt kun joulusta on kulunut hyvä tovi ja jokainen on saanut nauttia pukin tuliaisista, on mukava taas palata jouluaattoon. Aluksi meinasin etten tätä postausta edes kirjoita, sillä eihän meidän joululahjat edes olleet kovin kummoiset eivätkä runsaat. Mutta koska olin ahkera ja tein itse muille joululahjoja, haluan niitä täällä teille esitellä, joten voinhan samalla mainita omat lahjanikin. Voihan niitä vaikka vertailla joulupukille lähettämääni kirjeeseen joka nyt ei virallisesti toiminut toivelistana.

Tosiaan itselläni ei ollut tänä jouluna lahjatoiveita. En vain keksinyt mitään mitä tarvitsin joten sanoin kaikille ettei minulle tarvitse ostaa mitään. Sain kuitenkin uusia vaatteita, joita voin käyttää mm. koiranäyttelyissä, lahjakortteja jotta voin ostaa mitä haluan, makeisia, arpoja, ASB-lehden määräaikaistilauksen ja terveystyynyn tukemaan kipeytyvää niskaa. Koirat saivat aivan tavallisia lahjoja. Käytiin hieman ennen joulua Ikeassa josta tarttui kaksi possupehmolelua ja yksi rotta. Lisäksi koirat saivat herkkuja ja luut. Hyvin perinteisen lahjat mutta koirat tykkäsivät.
Tänä vuonna annoin tavalliseen tapaan muille lahjoja. Onhan se yksi joulun syvimmistä tarkoituksista. Tämän vuoden lahjoissa poikkeuksena oli, että lähes kaikki oli minun itse tekemiäni. Vaikka tämä blogi ei olekaan mikään käsityöblogi, haluan silti jakaa tekeleet teidän kanssa. Osa lahjoista liittyy jopa koiriin. Itse olen lahjoihin enemmän kuin tyytyväinen ja lahjoitin ne hyvillä mielin uusiin koteihin käytettäväksi.


Ensimmäisenä joululahjoista valmistui Tinin omistajalle näyttelykärryt vanhoista kaljakärryistä. Marraskuun pentunäyttelyreissulla Helsingissä meillä oli kaksi metallihäkkiä mukana. Minun piti ottaa meidän kaljakärryt mukaan, jotta saisimme häkit kivuttomasti näyttelypaikalle. Minua oli jopa muistutettu useampaan otteeseen. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kärryt jäivät oven pieleen nojaamaan joten meillä ei ollut minun lahopäisyyteni takia kärryjä häkeille ja jouduimme raahaamaan ne näyttelypaikalle käsin. Tästä viisastuneena päätin tuunata vanhoista kaljakärryistä uniikit kaljakärryt dalmiskasvattajalle. Työtä kärryjen kanssa riitti, sillä ne olivat täysin ruosteessa, maalittomat ja muutenkin huonossa kunnossa. Hiomisen, hiomisen ja hiomisen jälkeen sain ruosteet pois, maalin pintaan ja täplät kohdilleen, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Samaan pakettiin kärryjen kanssa lähti kolme puolikuristavaa täpläpantaa. Kaksi mustapilkkuista ja yksi ruskeapilkkuinen. Noita pantoja on niin ihana tehdä!
Isomummolle kasvattelin viikon verran suolaa pilttipurkeissa takan päällä. Idea lähti hyvin leudosta ja ennen kaikkea lumettomasta alkutalvesta. Näytti myös ettei jouluksikaan tulisi lunta tai pakkasta, joten halusin ilahduttaa mummoa huurrepurkeilla. Ideana siis oli että merisuola-vesiseos reagoisi lämmön kanssa ja huurruttaisi lasipurkin sisäpinnan suolalla, aivan kuin purkki olisi jäähuurteessa. Alkuun näytti että suola kasvaa hyvin purkin pintaan, mutta en tajunnut että lämpö myös haihduttaa vettä purkista pois, joten suola ehti muutamaan otteeseen kuivaa. Ei muuta kuin uudet vesitipat purkkeihin ja kasvatuksen jatkaminen. Näistäkin tuli tosi kivat, vaikka itse sanonkin.
Äiti ja sisko saivat lahjaksi puhelin/tablettitelakat vaikka yöpöydälle. Näin pinterestissä ihanan ohjeen tablettitelakasta. Sisko ja äiti katsovat puhelimista ja tableteilta videoita, tv-sarjoja ja elokuvia, joten tällainen telakka on varmasti hyvä. Ei ainakaan tarvitse pitää laitetta käsissä. Ompelin telakkaan myös pienen silmukan johon voi pujottaa laturin piuhan ettei sitäkään tarvitse aina kaivaa yöpöydän takaa. Kuulin äidiltä jälkikäteen että hän oli aluksi luullut telakkaa ovistoppariksi, mutta pienen ohjeistuksen jälkeen lahja oli oikeassa käytössä. Näiden tekeminen oli hauskaa eikä aikaa kulunut kuin muutama tunti. Helppoa ja yksinkertaista.
Sisko sai myös toivomansa kauratyynyn. Hän oli valinnut kankaaksi vanhan pantterikuvioisen yöpaitansa, joka tosin oli hieman jo laskenut väriä. Tein kauratyynyn samalla ohjeella, millä tein keväällä Tahvollekin vastaavan. Tällä kertaa kuviokangas oli hieman haastavampaa ommella, koska kyseessä oli joustava materiaali. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä hain, juurikin kankaan venymisen vuoksi, mutta lahjan saaja oli kuitenkin tyytyväinen ja halusi heti päästä testaamaan kauratyynyä. Tein siskolle vielä narupallo valosarjan hänen uuteen kotiinsa. Hänellä ei uudessa kodissaan ollut juurikaan jouluvaloja joten näille tulee varmasti käyttöä. Joskus siskoni vihjasi että haluaisi valkoiset pallo pienellä blingblingillä koristettuna, joten sellaiset minä hänelle tein. Kaupasta nimittäin sattui löytymään valkoista ohutta villalankaa jossa meni hopeinen koristerihma. Täydellinen löytö.
Myös äiti sai toisen lahjan. Se oli ehkä tämän joulun pitkätöisin lahjan ja vaati tekijältäkin uuden opettelua. Tämänkin idea lähti pinterestistä, mistä löysin ihanan HOME-taulun. Päätin tehdä äidille vastaavan, johon liimasin hänen sukunsa kuvia niin isovanhemmista kuin hänestä itsestään. Kirjaimet sahasin vannesahalla (tätä tein ensimmäistä kertaa elämässäni) ja maalasin hiomisen jälkeen mustaksi. Kahden maalikerroksen päälle tuli vielä mustavalkoiset kuvat. Lahjan saaja tykkäsi tästä todella paljon ja itsekin pidin tämän tekemisestä.

Teitkö sinä itse joululahjoja tänä jouluna? Entä saitko itsetehtyjä lahjoja?