Testissä Back on Track

Päästiin Hurttahuoneen kautta tutustumaan Faunattaren lähettämään Back on Trackin matkapetiin. Nivelvikaiselle koiralle entuudestaan tuttuja Botin tuotteista ovat toppaloimi ja ruusunmarjarouhe, mutta matkapeti on aivan uusi tuttavuus. Henkilökohtaisesti en edes tiennyt että Bot valmistaa koirille petejä, joten tuote otetaan innolla vastaan.

Jos jollekin Back on Trackin tuotteet ovat tuntemattomia niin niihin pääsee tutustumaan Botin omilla sivuilla. Tuotteita löytyy niin koirille, hevosille kuin ihmisillekin. Tuotteiden toimivuus perustuu Welltex nimiseen keraamiseen kankaaseen, joka heijastaa käyttäjänsä ruumiinlämpöä takaisin pitkäaaltoisena infrapunasäteilynä. Tutkimusten mukaan pitkäaaltoinen lämpösäteily kiihdyttää verenkiertoa joka puolestaan laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Vilkastunut verenkierto myös vahvistaa elimistön omaa tulehdusten lievennyskykyä, minkä takia tuotteita voidaan käyttää myös tulehdusperäisten oireiden lievittämiseen, esim. nivelkipuihin.


Meille paketti saapui Faunattarelta parisen viikkoa sitten ja se otettiin heti innolla käyttöön. Tällä hetkellä meidän koirilla ei ole omia henkilökohtaisia petejä, vaan lattialla on yksi ohut halppis koirapatja. Aku ei ole koskaan edes vaivautunut pedille vaan nukkuu mielummin kovalla lattialla tai sohvalla. Tahvo käy välillä patjalla nukkumassa mutta ei viihdy siinä pitkiä aikoja. Tin taitaa olla ainut joka viihtyy yökyläreissuilla halppispatjalla. Tosin syy tähän saattaa olla myös se, ettei Tin useinkaan pääse sohvalle nukkumaan kun talon omat koirat ovat vallanneet sen. Käytännössä siis halppispatja on meillä käyttämätön ja sen takia en ole edes kaavaillut koirille omia petejä, kun ei ne niissä kuitenkaan nuku.

Nyt kun Bot:in matkapeti otettiin käyttöön ja Tahvo sen tajusi, se on nukkunut sen päällä lähes joka yö. Sijoitin matkapedin Tahvon lempipaikalle ja koira hakeutuu nykyisin sinne lähes poikkeuksetta. Ilmojen kylmetessä ja kosteuden lisääntyessä Tahvolla alkaa ilmetä lonkkavaivoja, joten peti pitää koiran lämpimänä ja hoitaa kipeitä lonkkia. Näin lyhyen kokeiluajan jälkeen en vielä voi muita kokemuksia jakaa kuin että koira ainakin pitää pedistä.

Sitten plussat ja miinukset:

 

+ kätevän kokoinen ja soveltuu myös vaellusreissuille

+ Säilytyspussi, johon pedin saa rullattua (vrt. makuupussi)

+ Materiaaliltaan miellyttävää eikä tee koirasta sähköistä

+ Pedin alapuoli on likaa hylkivää materiaalia

+ Pedin pohjassa on liukuesteet, jotka pitävät patjan paikoillaan

+ Hoitaa niveliä ja pitää koiran lämpimänä

+ Matkapediksi todella muhkea ja pehmoinen

- Karva tarttuu kankaaseen tosi voimakkaasti

- Pohjan liukuesteisiin tarttuu lika ja pöly helposti, jolloin liukumeste heikkenee

- Hinta

 

Onko teillä käytössä minkälaisia Back on Trackin tuotteita?

 Onko matkapeti teille tuttu tuote?

Patukkapalkka

Meillä sujuu Tinin kanssa agility loistavasti. Koira on saanut kesän aikana paaaaaljon lisää itsevarmuutta ja sen myötä nopeutta esteiden suorittamiseen. Enää mun ei täydy juosta koiran vieressä jokaiselle esteelle saakka, vaan koiran voi/uskaltaa jo lähettää suorittamaan estettä itsenäisesti. Enää ontuu kontaktit ja niistäkin vain ylösmenokontaktit. Niitä päästään hiomaan uudessa treeniryhmässä, joka starttaa lokakuun puolella.
Yksi syy meidän kehittymiseen agilitykentillä on kunnon palkka. Tin on dalmisten tapaan ahne ruoalle ja sille maistuu kaikki ruoka mitä tarjotaan. Kertaakaan en ole nähnyt että se jättäisi jotain kuppiinsa. Agilitykentillä ruokapalkka vaan ei toimi. Tin kyllä syö palkan kentällä, mutta se ei ole sille se THE PALKKA. Parasta mitä Tin tietää on tissikumi, minkä vuoksi se kiipeäisi vaikka puuhun tai tekisi kaikki maailman temput. Sille riittää kun tissikumi lentää ja se saa juosta lujaa patukan perässä ja noutaa sen takaisin heittäjälle. Tätä koira jaksaisi tehdä niin kauan kuin heittäjällä riittää voimia heittokädessä.

Saatiin Jokkelta testiin kahdella kädensijalla varustettu patukka. Otin tuotteen heti käyttöön treeneihin ja huomasin että Tin on todella innoissaan uudesta palkasta. Se riepottelee, heittelee, jahtaa, vetää, pureskelee, pyörii ja sekoaa patukan kanssa. Miulle itelle tuo käsisijoilla oleva patukka on parempi vaihtoehto kun siitä saa hyvin kiinni ja voi vetää lelua paremmin koiran kanssa. Tuo ei myöskään kuolaannu niin helposti kun muovinen tissikumi. Olin hieman skeptinen patukan keston suhteen kun sen postista hain, mutta yllätyin positiivisesti kuinka kestävää kangasta patukka oikeasti on. Aku, Tahvo ja Tin, kaikki kolme koiraa, ovat purreet ja nakertaneet patukkaa ja se ei ole mennyt rikki. Kädensijatkin on kestäny hyvin paikoillaan, vaikka myö Tinin kanssa välillä riepotellaan lelua kovastikin. Ainut huono puoli patukassa on se, ettei se taivu treenitaskuun yhtä kätevästi kuin tissikumi. Ehkäpä tämä on uuden treenitaskun oston paikka ;)

Rallia ilman jarruja

Koirilla on  nyt kesäloma virallisesti ohi, kun aloitettiin tällä viikolla treenikausi. Molemmat koirat on päässyt taas työntouhuun ja huomaa kyllä että tauko on tehnyt terää niin koirille kuin minullekin. Tänään treenattiin rally-tokoa. En ole rallitellut koirien kanssa varmaan vuoteen. Jotenkin on tuntunut kamalan vaivalloiselta lähteä kylttien, törpelöiden ja koirien kanssa kentälle treenaamaan. En ole jaksanut etsiä valmiita ratapohjia, niin helppoa kuin se onkin. En vain ole ollut innostunut rallittelusta vaikka aikoinaan kävin Tahvon kanssa rally-tokon alkeet-kurssin ja silloin into oli suuri. Agility on vain vienyt suurimman osan treeniajasta.


Hurttahuoneen 4. kuukausihaaste

Nyt kuitenkin hurttahuoneen mainion kuukausihaasteen innoittamana kaivoin rally-tokon kyltit kaapin perältä ja suuntasin treenireppu täytenä läheiselle kentälle. En mielelläni treenaa koirien kanssa omalla pihalla monestakin syystä, joten tämä kenttä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Saatiin kentälle myös seuraa, kun pikkupinserit sattuivat olemaan jo kentällä ja ystäväni saapui hurjaharjisten kanssa hauskuuttamaan meitä. Kentällä oli siis seitsemän koiraa yhtä aikaa, eli häiriötreenit oli taattu. Koirat sai rellestää sillä aikaa kun rakensin meille hurttahuoneen 4. kuukausihaasteen mukaista rataa.



Rata ei ollut meille ihan helpoimmasta päästä. Tahvon kanssa ollaan aikoinaan treenattu rally-tokossa vain nopeuden vaihdoksia ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Liikkeestä istumista, eteen tuloa taikka täyskäännöksiä ei olla juurikaan harjoiteltu. Aku puolestaan ei ole koskaan ollut järin kiinnostunut tokosta, joten sen tekemiselle en asettanut mitään kriteerejä. Kunhan koirilla ja minulla olisi hauskaa.

Siis wautsi! Ihan mahtava fiilis rallytreenien jälkeen. Ja koirat tykitti ihan täysiä. Hieman pitkä treenitauko näkyi Tahvon liikkeissä, mutta hauskaa sillä oli. Ja Aku, se ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään tokohömpötyksestä, ja nyt se teki töitä kuin olisi enemmänkin treenannut. Yllätyin kuinka hyvin Tahvo käytti takapäätä täyskäännöksessä, ja ylipäänsä koko radan ajan. Hassultahan tuo Tahvon vaappuminen näyttää, mutta ei se kipeä ole koska se tekee niin innolla kaiken. Vuosi sitten Tahvo tarjosi kaikesta liikkeen muutoksesta ja hidastumisesta istumista. Tosi iso WAU tuolta peitsaavalta lonkkavika-duracellilta. Myös liikkestä istumiset onnistu yllättävän hyvin, mitä nyt välillä istui hieman vinoon, mutta ei kuitenkaan tarjonnut maahan menoa, mitä ollaan tokon puolella jankattu enemmän. Hankalinta Tahvon mielestä oli eteen tulot. Koira tarjosi todella vinoa eteen tuloa ja ei meinannut millään tajuta että siinä edessäkin saa istua eikä tarvitse olla perusasennossa. Lisää treeniä niin hyvä tulee. Aku oli oma perus itsensä radalla ja laahusti vieressä hieman pakotetun oloisena. Pieniä ilonpilkahduksia kuitenkin nähtiin kun herra näki namin kädessäni. Yllätyin kuitenkin kuinka kivasti Aku teki töitä vanhasta iästä ja kokemattomuudesta riippumatta. Se ei haistellut maata taikka lähtenyt omille teilleen. Kaiken kaikkiaan molemmat koirat yllättivät omalla tekemisen ilolla ja keskittymisellä. Kumpaakaan koiraa ei häirinnyt muut kentällä juoksentelevat koirat ja tekemisen ilo säilyi koko radan ajan.

 

Aiemmista rallytreeneistä oli jäänyt mieleen kylttien hankala sijoittaminen, joten kyhäsin vanhoista raejuustopurkeista pidikkeet kylteille. Ne menee kätevästi sisäkkäin ja ei vie liikaa tilaa treenirepussa.

Arvatkaapa kuinka innostuin taas rally-tokosta. Jos haluat itse testata kuinka rallittelu onnistuu teiltä hurttahuoneen radan mukaan, kannattaa samalla klikata hurttahuoneen omille sivuille. Siellä sinä voit osallistua peten koiratarvikelahjakortin arvontaan postaamalla teidän suorituksesta 15.9 mennessä. Aikaa ei siis ole enää paljon!

Home Made Studio

Kuvausinspiraation saattelemana päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ottaa koirista kotitekoisia studiokuvia. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan kuin olin ajatellut. Ensin piti löytää sopiva oviaukko missä kuvata ja sitten saada huone taustalle riittävän pimeäksi. Tällä kertaa hyödynnettiin vain luonnon valoa, mutta joskus kyllä pitää kokeilla ulkoisen salamankin kanssa. Tahvon kuvaaminen oli todella hankalaa jo sen takia ettei koira tahtonut olla kuvattavana. Aku puolestaan poseerasi kuin vanha tekijä ja muistikortti täyttyikin Akun kuvista. Nyt täytyy hieman opiskella aihetta ja sitten uusia kuvia kehiin.

syksy saapuu

On kai se pakko uskoa että syksy tekee väistämättä tuloaan. Saatiinhan siitä kunnon lämpimästä kesäjaksosta nauttia sentään parin viikon ajan. Toisaalta, en valita! Olen saanut viileän kesän aikana harrastaa ja touhuta koirien kanssa hurjan paljon ilman suurempaa läkähtymistä. Kulunut kesähän on ollut vain asennekysymys! Meille kesä sopi tällaisenakin ihan hyvin, tykkäsin.

Koska koko kesä on mennyt töissä puurtaessa ja agilitya harrastaessa Tinin kanssa niin halusin pitkästä aikaa lähteä omien koirien kanssa viettämään laatuaikaa. Viikolla ei kovin pitkälle reissulle viitsi lähteä kun pimeäkin tulee jo melko aikaisin, joten suunnattiin läheiselle patikkapaikalle, Hämmäauteensuolle, jossa on mukavat pitkospuut, luonnonrauhaa ja reitin päässä laavu. Syksy oli suolla jo tosi pitkällä ja maisemat värittyi syksyn värein. Voi kuinka mie rrrrakastankaan syksyä ja ihania syksyn värejä. Sateella ja kylmällä ilmalla ei ole väliä, sää on vain pukeutumiskysymys!

Mein mukaan lähti kääkkäpari Helmi ja Wii omistajineen. Tahvo sai kulkea alkumatkan hihnassa kun varmistettiin ettei vastaan tule muita ihmisiä tai koiria. Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään ja muutenkin paikka vaikutti hiljaiselta joten Tahvo pääsi vapaaksi kirmaamaan muiden kanssa suolle. Ihana nähdä onnellisia koiria toteuttamassa itseään. Tahvokin on ollut koko kesän kivuton ja sen huomasi suolla rälläävästä koirasta. En ole nähnyt Akunkaan juoksevan noin innoissaan koko kesänä mitä se nyt suolla juoksi koirakavereidensa kanssa.

Suosamoilun jälkeen käytiin paistamassa makkaraa ja suunniteltiin hakutreenejä laavun takaiseen metsään mutta idea jäi ajatustasolle pikaisen metsässä pyörähtämisen jälkeen. Löysin itsestäni valehtelematta SATA hirvikärpästä. Katariinahan oli ihan kauhuissaan ja hermona näiden viheliäisten mönkijöiden takia mutta ite vaan tapoin ötökät ja matka jatkui takaisin autolle. Vaikka en itse ole hermona hirvikärpästen vuoksi niin ei sitä kuitenkaan tehnyt mieli jäädä metsään pidemmäksi aikaa. Suolla oli "turvallisempaa".

Kunhan nuo hirvikärpäset taas kuolee ensimmäisiin yöpakkasiin niin täytyy lähteä koirien kanssa käymään Repoveden kansallispuistossa. Ennen sitä täytyy hankkia kunnon vaelluskengät, molemmille koirille mukavat valjaat ja itselle juoksu-/talutusvyö. Lappiinkin tekisi mieli lähteä mutta taitaa jäädä ensi vuoden suunnitelmaksi.

Minkälaisissa paikoissa olette käyneet koirienne kanssa vaeltamassa?

 Minne kannattaisi lähteä?