Patukkapalkka

Meillä sujuu Tinin kanssa agility loistavasti. Koira on saanut kesän aikana paaaaaljon lisää itsevarmuutta ja sen myötä nopeutta esteiden suorittamiseen. Enää mun ei täydy juosta koiran vieressä jokaiselle esteelle saakka, vaan koiran voi/uskaltaa jo lähettää suorittamaan estettä itsenäisesti. Enää ontuu kontaktit ja niistäkin vain ylösmenokontaktit. Niitä päästään hiomaan uudessa treeniryhmässä, joka starttaa lokakuun puolella.
Yksi syy meidän kehittymiseen agilitykentillä on kunnon palkka. Tin on dalmisten tapaan ahne ruoalle ja sille maistuu kaikki ruoka mitä tarjotaan. Kertaakaan en ole nähnyt että se jättäisi jotain kuppiinsa. Agilitykentillä ruokapalkka vaan ei toimi. Tin kyllä syö palkan kentällä, mutta se ei ole sille se THE PALKKA. Parasta mitä Tin tietää on tissikumi, minkä vuoksi se kiipeäisi vaikka puuhun tai tekisi kaikki maailman temput. Sille riittää kun tissikumi lentää ja se saa juosta lujaa patukan perässä ja noutaa sen takaisin heittäjälle. Tätä koira jaksaisi tehdä niin kauan kuin heittäjällä riittää voimia heittokädessä.

Saatiin Jokkelta testiin kahdella kädensijalla varustettu patukka. Otin tuotteen heti käyttöön treeneihin ja huomasin että Tin on todella innoissaan uudesta palkasta. Se riepottelee, heittelee, jahtaa, vetää, pureskelee, pyörii ja sekoaa patukan kanssa. Miulle itelle tuo käsisijoilla oleva patukka on parempi vaihtoehto kun siitä saa hyvin kiinni ja voi vetää lelua paremmin koiran kanssa. Tuo ei myöskään kuolaannu niin helposti kun muovinen tissikumi. Olin hieman skeptinen patukan keston suhteen kun sen postista hain, mutta yllätyin positiivisesti kuinka kestävää kangasta patukka oikeasti on. Aku, Tahvo ja Tin, kaikki kolme koiraa, ovat purreet ja nakertaneet patukkaa ja se ei ole mennyt rikki. Kädensijatkin on kestäny hyvin paikoillaan, vaikka myö Tinin kanssa välillä riepotellaan lelua kovastikin. Ainut huono puoli patukassa on se, ettei se taivu treenitaskuun yhtä kätevästi kuin tissikumi. Ehkäpä tämä on uuden treenitaskun oston paikka ;)