Viikko sitten kaikki oli vielä toisin

(Ihan ensimmäisekis pahoittelen vähäkuvaista postausta, toivottavasti ymmärrätte.)

Edellisessä postauksessa kerroin että Tahvon oikea takajalka on alkanut ihmeellisesti oireilla. Se huutaa kivusta kun jalka menee tiettyyn asentoon, esim. kun jalka ojennetaan voimakkaasti taaksepäin ruopiessa. Koira ei kuitenkaan ontunut jalkaa eikä muutenkaan suurempia oireita ollut, vain se hetkellinen kipukohtaus ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Netistä googlettamalla oireet viittasivat vahvasti polven patellaluksaatioon.

Maanantaina kuitenkin soitin heti aamusta eläinlääkäriasemalle ja kysyin heidän mielipidettä mikä jalassa voisi olla. Puhelimessa oli kuitenkin hirmu hankala oireiden perusteella antaa mitään selvää diagnoosia joten varasin ajan jo samalle päivälle klo 10.40. Oma mieli kun ei kuitenkaan anna mielenrauhaa ennen kuin tiedän mistä moinen johtuu. Ja olihan se hyvä tarkistaa mahdollisimman pian ettei agilitykentillä tulisi vastaavaa kipukohtausta kesken radan.

Olin itse aamusta koulussa ja jännitin eläinlääkärille menoa kovasti. Vastaanotolla lääkäri tutki anturat ja koko koiven. Polven kohdalla Tahvo reagoi kipuun hieman. Lääkäri veikkasi että polvesta olisi kierukka revennyt, koska selvästi koira reagoi polven kopelointiin mutta lumpio ja ristisiteet tuntuivat hyvin napakoilta ja terveiltä. Lääkäri kuitenkin ehdotti että polvi kuvattaisiin ja suljettaisiin pois kasvaimet ja irtopalat sun muut. Olin aikaa varatessa toivonut että Tahvolta kuvattaisiin samalla rauhoituksella myös selkä ja lonkat jos koiran polvi jouduttaisiin kuvauttamaan. Olinhan sitä jo pitkään agilityn takia suunnitellut.

Tahvo sai kevyen rauhoitteen ja sen jälkeen koira kiikutettiin röntgeniin. Ensin kuvattiin alaselkä, sitten lonkat ja sen jälkeen oikea polvi. Kuvat tuli tosi nopeasti ja lääkäri kutsuikin meidät kuulemaan lausunnon. Selkä oli erittäin hyvä ja laikki nikamavälit olivat oikein kehittyneet. Polvikin oli siisti eikä siinä mitään vikaa näkynyt. Viimeisenä lääkäri näytti meille Tahvon lonkat ja totesi että "aivan kamalat lonkat". Tahvon molemmat lonkat on huonossa kunnossa. Kennelliiton suosituksiin verrattavaa lausuntoa ei kuitenkaan saatu, mutta omaan silmään lonkat näyttivät D:n tai E:n lonkilta. Lonkkien takia koira siis oireili polven kopelointiin. Tämän koiran agilityura tuli siis päätökseen ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan. Huonoista lonkista ei voi varmasti syyttää ketään mutta suuri epäilys on että vanhemmilla on ollut huonot lonkat ja siihen päälle vielä laiminlyöty ensimmäiset puolivuotta koiran elämästä.

Tätä tulee ikävä :´( © Kata

© Kata

Itse yritin olla eläinlääkärissä rauhallinen ja asiallinen vaikka omat tunteet myllersivätkin heti totuuden kuultua. Toivoin vain että päästäisiin äkkiä pois ja pääsisin autoon koiran kanssa. Koko hoidolle tuli lääkkeineen päivineen hintaa 267 euroa. Tahvo sai cartrophen kuurin ja tulehduskipulääkekuurin. Lisäksi saatiin paljon hyviä neuvoja miten nivelrikkoista koiraa hoidettaisiin. Suurin osa ohjeista kuitenkin unohtui samantien kun ne kuulin, olin vaan niin järkyttynyt. Eihän vähän vajaa 3 vuotiaalla koiralla voi olla noin huonoja lonkkia kuin Tahvolla on. Joku korkeampi taho oli kuitenkin tälläkertaa päättänyt toisin.

Kun pääsin autoon en voinut enää pidätellä itkua. Tiesin että minun pitäisi mennä takaisin kouluun ja iskä veisi koiran kotiin heräilemään rauhoituksesta. Olin kuitenkin lähemmäs puoli tuntia omassa autossa eläinlääkärin pihalla. En vain voinut ajaa autolla. Miulla oli paha olo, päätä koski ja itketti. Itkin koiran takia ja itkin kaikkien ihanien toteuttamatta jäävien tulevaisuuden suunnitelmien takia. Tsemppasin itseni kuntoon ennen kuin menin kouluun. Kouluun meno oli kuitenkin virhe. Ensimmäinen tapaamani kaveri sattui kysymään mitä lääkärissä selvisi, jolloin pillahdin taas itkuun. Kaverit sai kuitenkin miut hetkeksi unohtamaan surun ja pystyin edes jotenkin keskittyä opiskeluun.

Kotona minua odotti nukkuva koira. Tahvo ei siis saanut herätettä kun rauhoite oli niin kevyt. Koira kuitenkin nukkui koko päivän ilta 8 saakka. Helmi koira kävi katsomassa Tahvoa samana päivänä mutta Tahvo ei tunnistanut kaveriaan vaan yritti heiveröisesti murista, mutta jatkoi sitten taas unia. Koko loppupäivä meni minun osaltani itkiessä ja murehtiessa. Fiilis oli aivan kuin Tahvo olisi kuollut.

Jako avata silmät vain silloin kun tulin kotiin. Kovasti yritti myös häntää heilutella.

Nyt viikon päästä olen alkanut päästä asiasta yli. Ollaan nyt käyty koirien kanssa säännöllisesti lenkeillä ja siellä ei ole ollut mitään ongelmaa Tahvon liikkumisessa. Olen miettinyt mitä Tahvon kanssa voisi tulevaisuudessa harrastaa ja varteenotettavia vaihtoehtoja ovat mm jäljestys, rallytoko ja aivotyöskentely. Nyt vaan ensin syödään lääkekuurit loppuun ja katsotaan sitten mitä aletaan tehdä.

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista

"Kesästä jäljellä on pelkkä muisto,
keltaisen viitan saanut myös puisto.
Syyskuun illoiksi riittää huvia,
muistellaan lomaa ja katsellaan kuvia"

Ihanaa, syksy on saapunut. Mie niin rakastan syksyä kun luonto on niin kauniin värinen. Tästä johtuen käytiin eilen Katariinan ja Helmin kanssa kuvaamassa koiria syksyisessä luonnossa. Lappeenrannassa oli ilmainen bussimatka -kamppanja joten lähdettiin ihan linja-autolla kaupungille. Käytiin siinä samalla myös muutamat keppikeppostelut ja leikkisessiot ottamassa agilityhallilla kun kerta ilmaiseki linja-autolla pääsi. Akun jätin suosiolla kotiin kun en ollut ikinä koirien kanssa (taikka muutenkaan) liikkunut paikallisbussilla niin oli helpompi kontrolloida yhtä koiraa kahden sijaan. Tahvoa kyllä jännitti aika lailla bussikyyti kun ei ollu paikkaa mihin nojata jarrutuksissa ja käännöksissä. Kuitenkin perille päästiin ja koira käyttäyty mallikkaasti. Olen tosi yllättynyt miten hyvin Tahvo tällä kertaa käyttäytyi keskustassa ihmispaljouden keskellä. Koiraa ei kiinnostanut yksikään ihminen tai koira, se vaan käveli vierellä ja haisteli uusia hajuja. Olen kyllä aika ylpeä omasta pikku possusta.

© Kata

Akukin on päässyt pitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja rapsuteltavaksi. Käytiin nimittäin Akun kanssa menneellä viikolla eräässä palvelukodissa mummojen ja pappojen rapsuteltavana. Aku oli innoissaan uusista ihmisistä, mutta osas rauhottua kun sitä rapsutettiin. Aku otti erään herran "rapsutusorjakseen" käymällä aina välillä tökkäämässä tätä masuun. Niin kauan oli hyvä kun herra jaksoi rapsuttaa, mutta kun rapsutus loppui, Aku tökkäsi taas tätä herraa. Mutta kyllä huomasi että koiran läsnäolo oli enemmän kuin tervetullutta. Asukkaiden koko olemus kirkastui kun elävä eläin tuli huoneeseen ja se oli aidosti iloinen saadessaan rapsutuksia ja paijauksia. Tästä on hyvä Akun kanssa jatkaa vaikka ihan kaverikoiratoimintaan saakka. 

© Kata

 Sitten vähän ikävämpään asiaan jonka kanssa olen joutunut tämän viikonlopun murehtimaan. Tahvo satutti jalkansa jossakin/jotenkin perjantaina. Se kävi merkkaamassa puskassa ja sen jälkeen ruopi rajusti päälle. Tällöin kuitenkin koira alkoi huutaa kamalasti ja sen jälkeen ei laskenut toista takajalkaa maahan. Ensimminen ajatus kolmella jalalla könkkäävästä koirasta oli että nyt se viilsi jalkansa johonkin lasinsiruun tai sitä puri käärme. Heti tutkin jalan mutta sieltä ei mitään löytynyt, ei haavoja eikä kyyn hampaan jälkiä. Koiran temmeltäminenkin jatkui ihan normaalisti neljällä koivella tämän jälkeen. Päätin kuitenkin ottaa sen päivän hieman rauhallisemmin ja seurata tilannetta turvotuksen ja kuumotusten varalta. Mitään ei kuitenkaan ilmennyt joten seuraavana päivänä normaalille lenkille koiran kanssa. Tällä lenkillä sama kuitenkin toistui, taas ruopimisen yhteydessä kauhea huuto päälle ja kolmella jalalla könkkääminen. Tällöinkin oireet meni hetkessä ohi mutta nyt miulla nousi kova huoli tuosta koirasta. Ja taas tavalliseen tapaan kaikki sattuu viikonloppuna ettei vahingossakaan saa apua/tietoa samantien. Nyt on odoteltava vielä huomiseen että pääsee soittamaan eläinlääkärille. Pahin pelko tällä hetkellä on patellaluksaatio eli polvilumpion paikoiltaan meno. Tämä tietäisi meidän agilityuralle päätöstä. Elättelen kuitenkin toiveita että tuo olisi jotakin paljon vaarattomampaa mikä menisi levolla ohi eikä tulisi enää ikinä takaisin.

Paluu arkeen

Nyt on kesälomilta palattu arkeen ja kouluun. Koirilla on alkanut taas "opettelu" yksinoloon työ- ja koulupäivien ajaksi. Myös normaaliin rytmiin ollaan palattu harrastusten parissa. Agilitya ollaan nyt jatkettu omalla treenipaikalla aina torstaisin. Hellekin on hellittänyt ja on tullut jopa melkein kylmä kun lämpötilat ovat tippuneet yli 10 astetta.

Agilityn treeniryhmä meillä nyt hieman muuttuu, kun treenaajat hakivat uusiin ryhmiin. Nyt meidän alkavassa ryhmässä on 6 koirakkoa kaikiasta säkäluokista. Vähän on mietityttänyt miten saadaan kaikki tasapuolisesti treeniaikaa kun vanhassakaan ryhmässä sitä ei jäänyt kuin 5-10 min ja meitä oli vain 2-4 koirakkoa kahdesta säkäluokasta. No mutta onneksi on mahdollisuus käydä omatoimisesti harjoittelemassa treenien kuvioita.

Osallistuin Tahvon kanssa onnistuneiden treenien innoittamana seuran omiin epävirallisiin agilitykisoihin. Treenit olivat menneet todella hyvin hellejakson jälkeen joten päätin rohkaistua ja startata ensimmäisissä epiksissä pitkästä aikaa. Jännitys oli aikamoinen, lähes yhtä kamala kuin noin vuosi sitten ihan ensimmäisissä epiksissä startattuani. Olin kuitenkin päättänyt että nyt mennään eikä meinata kun kerta kaverikin uskaltaa osallistua. Pelasin kuitenkin varman päälle ja osallistuin mölliradalle ihan vain sen takia ettei olisi keppejä.



Yllätyin positiivisesti kuinka Tahvo ampaisi radalla ja kuunteli ohjauksiani. Koira oli selvästi liekeissä. Radalta tuli kuitenkin kolme virhettä, 25 virhepistettä, ihan omasta syystä. Ensimmäisen virheen kohdalla Tahvo tuli putkesta ja jäi selkäni taakse ja hyppäsi väärän hypyn. Toinen ja kolmas virhe tulivat harmillisesti viimeiseltä esteeltä kun koira tuli pussista ja pyöri pussin jälkeen suuntaa kysellessään. Viimene hyppy juostiin siis ohi ja hypättiin oman ohjausmokani takia väärältä puolelta. Tulos oli 25 ja sija 5/9. Radalta jäi kuitenkin voittajafiilis ja nyt tahto on kova päästä seuraaviin epiksiin.

Arkeen paluun myötä ovat myös match show:t tulleet kuvioihin. Syksyn ensimmäiset mätsärit järjestettiin Imatralla johon osallistuin molempien koirien voimin. Kun saavuttiin tapahtuma paikalle, valtasi mieleni epätoivo. Koiria oli aivan mielettömästi. Itse sain numerot 153 ja 157. Ei paljon naurattanut kun laput sain käteeni, mutta onneksi isojen koirien numerot alkoivat sadasta. Isoja koiria oli n. 60. Kehän laidalla vierähti tunti jos toinenkin ennen kuin päästiin omalla vuorolla kisaamaan. Ensin kisasi Aku saaden punaisen nauhan ja sen jälkeen Tahvo, joka sai sinisen nauhan. Nauhakehissä Aku sijoittu 6 parhaan joukkoon mutta putosi mittelöstä ennen palkintoja. Tahvo puolestaan piti kiinni palkintosijasta ja sijoittuin sinisten 1. Bis kehä oli vain punaisille joten päästiin vihdoin pitkän päivän jälkeen kotiin. Palkintona oli mm. koiran ruokaa, kahvia, panta ja hihna sekä nameja.

Tahvo sinisten kehässä © Katariina K.

Aku punasten kehässä © Katariina K.

Tahvo sin 1 © Katariina K.

Virallinen palkinto kuva

Tänään lähdin Taipalsaarelle molempien koirien ja kaverin kanssa puolikuntoisena. Itse olen keuhkoputken tulehduksesta vasta toipumassa ja kaveri oli flunssassa. Kehään oli kuitenkin päästävä. Tällä kertaa ilmoitin Akun veteraaneihin, kun kerta sellainen kehä järjestettiin. Tahvo osallistui vanhaan tapaan isoihin koiriin. Aku pääsi melkein heti kehien alettua itsekin pyörähtämään kehässä ja nappasi punaisen nauhan ja nauhakehässä 1 palkinnon. Tahvon kehää odotettiin jonkin aikaa. Kehässä pyörähdettiin ja hyvin äkkiä kävi selväksi ettei tuomari Tahvon esiintymisestä oikein piitannut. Tuloksena sin-. Poika kuitenkin esiintyi mallikkaasti vaikka tyttöjen hajut meinasivat hullaannuttaa ukkelin kokonaan. Taisi Tahvo myös iskeä silmänsä tuttuni englannin setterin hulmuavaan ulkomuotoon, ainankin vikinä oli sen mukainen.

© Pinja K.

© Pinja K.

© Pinja K.

© Pinja K.

Akun kanssa jäätiin odottamaan Best in show -kehää. Siinä oli tavalliseen tapaan 8 koiraa. Aku pääsi 3 muun kanssa kisaamaan palkinnoista. Suureksi yllätyksekseni Aku sijoittui 1 vaikka Tahvon rakkaus kisasi meitä vastaan sijoittuen 2. Erittäin hyvä mieli jäi tämän päivän mätsäristä niin järjestelyjen kuin palkintojenkin puolesta. Palkinnoksi saatiin mm. koiran valokuvaus miljöössä, 60 euron keraaminen kulho, kahvikuppisarja, koiran ruokaa ja koirille herkkuja.

Bis 1, © Pinja K.

Virallinen palkinto kuva

Koiran viilennysniksit testissä

Huh hellettä. Nyt on kyllä pitänyt sellasia helteitä että on pitänyt oikein keksimällä keksiä miten koiria saapi viilennettyä. Alko jo ahdistus tulla kun ajatteli miten koirat pärjäävät kuumassa ilmassa kun itsellänikin oli kuuma, vaikka ei turkkia ollutkaan päällä. Koirat läähättävät pienimmästäkin peuhaamisesta tai juoksuaskeleesta vaikka saivat olla sisällä "viileässä" (+28c). Onneksi nyt alkaa kuulopuheiden mukaan hieman viilentyä nämä kelit. Päätin kasata meidän viilennysvinkit yhteen postaukseen jotta ensi kesänä on vinkit yhdessä paikassa.

Uiminen

Uittaminenhan on ehkä paras tapa viilentää koiraa. Ongelmana vain ainankin meillä on että koirat eivät kamalasti tykkää vedestä. Aku kyllä ui kannustuksen voimalla hyvin ja mielellään uivan ihmisen perässä. Tahvoa ei kuitenkaan saa veteen muuta kuin kahlaamaan. Niin kauan on kaikki hyvin kun masu ei kastu. Masun kastuttua alkaa armoton pinkominen rantaan ja jos koira on hihnassa kiinni eikä pääse rantaan, heitästään mahalleen kaikki jalat ilmaan -asentoon. Tahvolle tulee ikäänkuin paniikki kun se joutuu uimaan rannasta pois päin. Tahvoa olen nyt kovasti yrittänyt opettaa uimaan ja pientä edistystä onkin havaittavissa. Tahvo nimittäin hyppää laiturilta kannustuksen voimalla ja ui hyvin rantaan. Pienin askelin tästä eteenpäin ja ehkä ensivuonna jo mennään rannastakin uimaan.

Suihku

Uimiselle vaihtoehtoinen kastelumenetelmä on suihkulla tai puutarhaletkulla kasteleminen. Aina ei jaksa lähteä koirien kanssa uimaan kun auto on tuli kuuma eikä siinä ole ilmastointia. Uimarantakaan ei ole ihan vieressä joten aikaa pitäisi viettää autossa jonniin aikaa. Nopeampi tapa onkin käyttää koira haaleassa suihkussa. Suurimman hyödyn saa kun kastelee koiran mahan ja jalkojen sisäpinnat. Toki voi koko koirankin kastella mutta esim. meidän Akun kokonaan kastelu ei ole päivittäin suotavaa kun karva kuivaa hyvin hitaasti.

Toki sillä puutarhaletkulla voi leikkiäkin.

Viilennysmantteli

Meillä on käytössä treeneissä ja kuumilla automatkoilla Hurtan Cooling coat. Pääsääntöisesti se on Tahvon käytössä kun uskon sen toimivan sillä paremmin. Akun pitkä ja tuuhea karva ja märkä mantteli siihen päälle ei tunnu kovin hyvältä ratkaisulta, varsinkaan kun Akulla on taipumus iho-ongelmiin kastuessaan. Itse olen ollut tyytyväinen Tahvon viilennysmantteliin. Ainut huono puoli on että viitan helmoista valuu runsaasti vettä eikä sitä sen takia viitsi käyttää sisällä. 

Jäädykkeet

Internetissä on nyt kuluneen heinäkuun aikana tullu luettua useammasta eri lähteestä koiran jäätelöistä. Päätinkin testata myös meillä jäätelöiden vaikutusta. Jo tekovaiheessa koirat olivat kokoajan kyttäämässä ja nuuskimassa kokkailujani, mutta koirien harmiksi keitos päätyi pakastimeen. Käytin laktoositonta maustamatonta jugurttia ja vettä jäätelön pohjana. Jugurtti-vesiseokseen lisäsin koirien märkäruokaa, nameja ja nappulaa. Ei muuta kuin litku pakastepurkkiin ja pakkaseen. Koirille maistui jäätelö mahdottoman hyvin. Tahvo tapansa mukaan juoksi taas karkuun herkun kanssa kun yritin sitä kuvata. Aku ei paljon nautiskellut vaan pureskeli isoja palasia jäisestä herkusta. Kestihän sitä viilennystä kuitenkin kymmenisen minuuttia.

Olen myös tarjonnut koirille jäisiä kalkkunan kauloja ja kanan siipiä. Koira saa hyvin tekemistä kun kaluaa jäistä herkkua ja samalla viilentyy.

Tuuletin

Sisällä meillä on pörrännyt tuuletin hyvin paljon. Tuuletin on asetettu välillä siten, että se tuulettaa suoraan koiraan. Meillä ainankin Aku viihtyy tuulessa mutta Tahvo ei kovasti välitä tuulettimista. Karvat kuitenkin pöllyää niin pahasti tuulettimen avulla että muita viilennysvaihtoehtoja käytetään enemmän.

Viilennyspatja

Netissä on tarjolla monia koirille tarkoitettuja viilentäviä patjoja. Meille nämä patjat ovat olleet turhan kalliita joten olen kehittänyt oman version kotikonstein. Kaupasta saa melko halvalla isojakin kylmäkalleja. Olen laittanut niitä koiran pedin alle iltaisin josta se sitten hohkaa hieman viileyttä koiralle kun se nukkuu. Nopeastihan ne kylmäkallet sulavat tälläisillä helteillä vaikka olisikin patjan alla, mutta toivottavasti edes vähän koiria helpottaa.

Raikas vesi

Olen huolehtinut että koirilla on raikasta vettä tarjolla koko ajan näillä helteillä. Toki sitä on tarjolla myös viileämpinä päivinä mutta eritoten olen nyt kiinnittänyt huomiota veden vaihtoon. Olen myös välillä lisännyt jäitä veteen, mikä ainankin meidän koirilla motivoi juomaan. Samalla pysyy vesi viileänä pidempää.

Miten teillä on koirat jaksaneet näillä keleillä? Onko viilennyskeinoista ollyt teillä hyötyä?

Saluti da Italia

- eli Terveiset Italiasta.

Kävästiin äitin kanssa Italian Milanossa kolmen yön minilomalla. Alunperin tarkoituksena oli mennä jonnekin mistä näkisi Alpit kunnolla, mutta äkkilähdöissä ei ollut kovin paljon valinnan varaa kun kaikki oli huonon alkukesän takia varattu. Milanon matkakin oli monen mutkan takana, mutta loppujen lopuksi saatiin lentoliput ja mahtavalta paikalta hotellihuone. Vuoriakin päästiin ihailemaan Bergamon lentokentältä vaikka ilma oli pilvinen ja sateinen.

Ainut kosketus vuoriin Milanon reissulla

Milano oli aivan ihana paikka. Rakennukset olivat korkeita ja koristeellisia, vieri viereen rakennettuja. Kaupat olivat pieniä merkkiliikkeitä ja paikalliset ihmiset ystävällisiä. Yhtäkään suurta kauppakeskusta en nähnyt reissun aikana, vaan kaikki olivat tiettyyn merkkiin tai tuotteeseen keskittyneitä liikkeitä. Hinnat olivat lähes samat kuin Suomessa, ainankin tunnetuissa merkkiliikkeissä. Ruokakin oli taivaallisen hyvää niin hotellin aamupalalla kuin ravintolassakin.

Kanasämpylä

Älyttömän sitkeä lintunen joka tahtoi sipsin (jonka saikin loppujen lopuksi)

Arkkitehtuuria

Hotellin ikkunasta, VIA TORINO

Kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä kävellen ja jo ensimmäisen päivän jälkeen oli jalat rakkuloilla. Ei muuta kuin kenkäostoksille ja lenkkareilla jatkettiin nähtävyyskierrosta seuraavana päivänä. Käytiin Cimitero Monumentale kirkkoalueella missä oli valtava hautausmaa-alue, Duomon kirkossa, Vittorio Emmanuele galleriassa ja monessa muussa mähtävyydessä. Kävellen liikuttaessa nähtiin paljon muutakin, esim. patsaita ja pienet talojen parvekkeet täynnä kasveja ja puita.

Duomo

Navigli

Porta sempione

Jottei tämä postaus menisi aivan blogin aiheen vierestä tuli reissussa seurattua paikallisia koiria. Suurin osa koirista oli kultaisianoutajia tai labradorinnoutajia. Pienistä koirista edustettuina olivat silkkiterrierit ja westie. Koirat käyttäytyivät mielestäni tosi hyvin, suuren kaupungin meluihin tottuneina ja rauhallisina ihmisvilinän keskellä. Ei meidän koirat vaan sellaisessa paikassa pärjäisi vaan pitäisi aina käydä vastaantulijaa moikkaamassa, ainankaan ensialkuun.

Kierreltiin myös Milanon puistoalueilla. Siellä eivät koirat saaneet aivan joka paikkaan mennäkään vaan koirille oli osoitettu omat ulkoilualueet. "Koirapuistot" olivat suuria viheralueita keskellä puistoa ilman aitoja. Koirat leikkivät keskenään ja pysyivät omistajiensa lähettyvillä. Puiston laitamilla oli myös muutamia vesipisteitä joissa vesi juoksi kokoajan. En sitten tiedä oliko vesipisteet tarkoitettu koirien juoma-automaateiksi vai ihan ihmisille.

Koira-alue

Juoksevaa vettä

Käytiin myös paikallisessa eläinliikkeessä siinä toivossa että koirille saisi tuotua jotain tuliaisia. Sisälle päästyäni huomasin että eläinliikkeen tarjonta oli pääpiirteittäin aivan samaa kuin Suomen mustissa ja mirrissä tai faunattaressa Samat koiran kuivaruoat, lelut ja varusteet olivat valikoimassa kuin Suomessakin. Ja kaiken kukkuraksi hinnat olivat samat kuin täällä, sen takia en koirille tuliaisia tuonut. Ainut mitä paikallisessa eläinliikkeessä oli eroa Suomalaiseen liikkeeseen oli että siellä oli kissa myynnissä. Äitinihän oli aivan haltioissaan pienestä kissanpennusta ja sitä piti rapsutella ja ihailla.

Ainokainen kissanpentu (Salaa kuvattu)

Aivan mahtava papukaija joka tervehti meitä puhumalla ja matkimalla vinkupalloa!! (Salaa kuvattu)

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan vaikka kahtena päivänä kolmesta satoi vettä ja oli kylmä Suomen säähän verrattuna. Italiaan tahdon kyllä uudestaankin tulevaisuudessa. Hyvin sai lomalle varatut rahatkin tuhlattua ja pieni paniikki iski viimeisenä päivänä kun tuliaiset eivät meinanneet mahtuakaan käsimatkatavaralaukkuun. Kuinka moni muu on käynyt Milanossa tai Italiassa ylipäätään? Mitä pidit matkasta?

Heihei Milano (Bergamosta, Lentokoneesta)

Takaisin Suomessa ja Lappeenrannassa

Voihan jumit

Ihania nämä kesäiset ilmat. Tykkään niin paljon!! Koirat vaan ei ole samaa mieltä. Päivät makaavat sisällä viileässä ja iltasin on virtaa kuin pienessä kylässä. Treeneihinkään ei olla nyt viitsitty mennä hakemaan koiralle tieten tahtoen lämpöhalvausta. Onhan sitä sitten aikaa syksyllä ja talvella treenata vähän viileämmissä keleissä.

Tahvon käytin reilu viikko sitten hierottavana ja sieltä löytyikin taas jumi. Tällä kertaa alaselän syvistä lihaksista ja vasemmasta takajalasta. Mikä kumma pistää tuon koiran lihakset aina jumiin nimittäin Tahvo on ollut melko usein jumissa. Aloinkin miettiä mistä jumitus voisi johtua. Ensimmäisenä tuli mieleen agilitytreenit ja niiden alku- ja loppuverkat. Olen nyt ottanut verkat erityistarkkailuun ja päättänyt tehdä ne super hyvin. Toivottavasti jumit pysyvät näin poissa. Hieronnan jälkeen koira on ollut paljon paremman oloinen ja treeneissäkin homma luisti kuin unelma.
Jumittaminen voi toki johtua Tahvon ruumiinrakenteesta, tai ylipäätään selän rakenteesta. Myös Akun kanssa riehuminen pihalla voi olla osasyy jumeihin esim. venähdysten kautta. Tahvo myös jännittää autossa matkustamista melko paljon jolloin koira seisoo paljon autossa ja joutuu jännittämään lihaksia jatkuvasti. Ei voi tietää mistä jumit johtuvat mutta parhaani yritän että jumit pysyisivät poissa. Ollaan myös kaverin kanssa suunniteltu keräävämme kasaan pienen porukan ja suuntaamme koirahierojalle joka sitten opettaa meille hieronnan alkeet. Pitäisi vain saada aikaiseksi sopia aika.

Olen alkanut myös miettiä ruokavalion, vitamiinien sekä hivenaineiden saannin merkitystä treenaavalla koiralla. Tällä hetkellähän Tahvo syö vain kanan raakaa jauhelihaa keitetyn riisin kera eli samaa ruokaa kuin Aku. Tämä maistuu koiralle kuin unelma mutta eipä ole kovin rikasravinteista ruokaa. Olen alkanut ottaa selvää mitä vitamiineja ja muita aineita koiralle tulisi antaa jos ei syötä nappulaa missä kaikki on jo valmiina. Olen myös miettinyt ostavani Tahvolle fitdogilta energiajuomaa ja palautusjuomaa treenien tueksi. Onko kannattava ostos vai ovatko turhia litkuja?
Olen myös kiinnostunut raakaruokinnasta/barfauksesta. Olen yrittänyt ottaa selvää näistä ruokintamalleista mutta tuntuvat turhan haastavilta minulle. Pitäisi ottaa kaikki huomioon ruokinnassa. Jos jollakin on hyviä nettisivuja josta saisi tietoa barffauksesta ja raakaruokinnasta niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Myös omakohtaiset kokemukset ovat tervetulleita :)

Narupallo

Oltiin taas tavalliseen tapaan torstainan agilitytreeneissä ja tuli siellä puhe koirien lempileluista ja sellaisista asioista jolla saa koiran innostumaan. Jouduin toteamaan ettei meillä ole sellaista, joka treenikentällä toimisi kuin häkä. Nyt ollaan menty pallon ja namien voimalla, mutta kotona ihan parhaita ovat itse tehdyt narulelut, mitä Tahvo ja Akukin kantelevat ja riepottelevat. Päätinkin tehdä narupallon treeneihin, ja testata toimiiko se vielä paremmin kuin pelkkä pallo. Samalla tässä tulee ensimmäinen blogin DIY-postaus.

Kotonta löytyikin sopivasti Tahvon rikkoma tennispallo ja joskus aikoinaan saatua trikookudetta. Trikookuteesta olen aikaisemminkin tehnyt naruleluja molemmille koirille. Narupallon tekoon tarvittavat materiaalit ovat siis hyvin vähäiset. Itse varasin isolle koiralle olevaan narupalloon kudetta n. 30 metri jotta sain vahvan ja paksun lelun. Leikkasin neljä yhtä pitkää kuteen pätkää ja laitoin ne rinnallain. Sen jälkeen etsin puolivälin ja aloin punoa pallon sisään menevää osaa molempiin suuntiin, siten että pallo-osa jäisi keskelle.

 Kun neljällä narulla punottu osuus oli tarpeeksi pitkä, pujotin narn pallon sisään. Olin aikaisemmin tehnyt isoilla pihdeillä paloon kaksi samankokoista reikää pallon molemmille puolille. Pujotuksen jälkeen yhdistin punonnan päistä lähtevät kahdeksan narua yhteen ja jatkoin punomista yhdistetyillä neljällä narulla. Tästä punoksesta tuli paljon paksumpi, ja hyvä niin.

Kun lelun "varsiosa" oli tarpeeksi pitkä, erotin taas yhdistetyn punoksen kahdeksi erilliseksi, eli molempiin neljä narua. Punoin näillä neljällä jälleen hieman pienenmpää punosta, josta tulisi käsiosa leluun. Kun käsiosa oli mieluisan kokoinen solmin narunpäät yhteen ja pujotin loppunarun virkkuukoukun avulla punonnan sisään.

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Ei tämä ehkä yhtä hieno ole kuin kaupasta ostettavat narulelut ovat, mutta taatusti ajaa asiansa yhtä hyvin. Tälle narulelulle ei tullut hintaa kuin vaivan verran. Pallo oli aikoinaan maksanut 5 euroa 3 palloa, eli yksi pallo alle 2 euroa. Trikookuteet olin saanut ilmaiseksi joskus. Tahvo ainankin osoitti kiinnostusta lelua kohtaan, kun ei meinannut antaa lelua pois. Juoksi vain karkuun aina kun olisin ottanut lelusta kiinni. Ja tätähän Tahvo ei normaalisti tee. :) Testattiin samalla myös vetolujuutta ja hyvin kesti.

 

Mitä piditte? Oletteko itse tehneet koirillenne naruleluja punomalla vai ostatteko mielummin kaupasta?