7. luukku, linkkaa blogisi

HYVÄÄ TOISTA ADVENTTIA!

Pistin lukulistani uusiksi, sillä moni seuraamani blogi on vaipunut horrokseen tai lopettanut kokonaan toimintansa. Nyt kaipaan uusia tuulia blogilistalleni. Hakusessa ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa blogi, vaan tietyt kriteerit omaava.

Linkkaa (<a href="http://osoite">Mainos</a>) kriteerit täyttävä blogisi pienen esittelytekstin kera  18.12 mennessä. Joulun kunniaksi arvostelen omasta mielestäni parhaat blogit vielä ennen joulua plussin ja miinuksin. Jaan blogit kuitenkin kahteen kategoriaan, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, joten myös jo lukemani blogit voi linkata mukaan. Voit myös ilmiantaa kaverisi blogin tai muuten vaan hyvän lukemasi blogin joka täyttää kriteerit.

Blogin kriteerit:
     - Blogi on koira-aiheinen
     - Postauksia tulee säännöllisesti
     - Postauksia värittää  suuret kuvat ja videot

Suuren plussan saat jos blogi sisältää:
     - Monipuolisia treenipostauksia, etenkin agilitysta, tokosta ja jäljestyksestä
     - Mielipidepostauksia
     - Valokuvausta
     - Mielenkiintoisen ulkoasun
     - muutakin kuin "käytiin tänään lenkillä ja sen jälkeen mentiin nukkumaan"-tyylisiä postauksia.

6. luukku, itsenäisyyspäivä

Tänään juhlitaan Suomen 97. itsenäisyyspäivää. Kiitos siitä isoisillemme ja isoäideillemme, suomenhevosille ja sotakoirille. Koira on antanut osansa Suomen itsenäisyyteen vaikkakin koirista sodissa puhutaan harmittavan vähän. Lainasin kirjastosta Suomen koirat sodassa ja rauhassa -kirjan mikä osottautuikin hyvin mielenkiintoiseksi. Suosittelen lukemaan sen jos vähänkään kiinnostaa miten koiria käytettiin sodassa ja mikä on niiden tulevaisuus.

"Muinaisina aikoina sotakoira oli sotilaan seuralainen hänen sotaretkillään ja ei koira aivan huonoimmasta päästä sotakaverina ollut. Ei taisteltu vain mies miestä vastaan, vaan mies koiraa vastaan ja jälkimmäisen kamppailun lopputulos ei ollut suinkaan ilman muuta selvä, huolimatta kaksijalkaisen aseistuksesta, johon kuului sekä lyömä- että pistoase. Muinaiset sotakoirat eivät olleetkaan mitään sylikoiria."

- Einat Edström

Nykyinen sotakoira, jota myös nimitetään armeijakoiraksi, tuli nykyiseen toimeensa vasta 1800-luvun keskivaiheilla. Saksalaiset totesivat ja ottivat ensimmäisenä talteen ne koirien mahdollisuudet toimia sodassa, joita nykyaikainen sota tarjoaa. Tämä hyöty on paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä kuvittelevat. Koiraa käytetään sekä rintamilla että niiden takana, sekä taistelukentillä että kotiseudulla. Suomeen Helsingin poliisilaitos hankki vuonna 1909 ensimmäiset poliisikoirat Saksasta.

Viimeeksi käydyissä sodissamme koiria käytettiin:

•  Sotavankileireillä vartiointitehtävissä
• Valtion omaisuuden vartiointitehtävissä
• Viestin viejinä
• Sotapoliisien mukana esim. junapartioissa
• Sissijoukkojen mukana jäljestämis- ja tunnustelijan tehtävissä
• Haavoittuneiden etsinnöissä 

Puolustusvoimissa voidaan koiraa käyttää eri tarkoituksiin, kuten viestikoirina, partiokoirina, sotapoliisikoirina, sairaanhoitotehtävissä ja kuljetuspalveluissa. Viestitehtävissä koiraa käytetään eri joukko-osastojen partioiden yms. välisten viestien kuljetukseen. Valvonta- ja partiointitehtävissä käytetään koiraa vartiomiesten ja partioiden apuna vartioitaessa siltoja, varikoita, voimalaitoksia tai muita sotilaallisesti tärkeitä kohteita. Lääkintäpalveluksessa koiraa käytetään haavoittuneiden etsimiseen, tiedottamiseen ja näiden luo johtamiseen. Koiran löydettyä haavoittunut tai kuollut ihminen, sen oli juostava ohjaajan luokse ja opastettava hänet kohteeseen. Kuljetuspalveluissa koira kantaa automaattiaseita, kranaatinheittimiä, ammuksia, ruokaa, yms. tai vetää haavoittuneita ahkion edessä. Sotakoiria tarvitaan myös rauhan aikana. Sillo niiden tehtäväkseen kuuluu vartiointi sekä erilaiset virka-aputehtävät omilla alueillaan.

 Koiran palvelutehtävät nykyisinkään eivät juuri poikkea sota-ajoista vaikka sotaa ei Suomessa olekaan. Suomessa on edelleen käytössä virkakoiria, joiden tehtävänä on vieläkin toimia poliisin tai vaikkapa rajavartijan työparina. Poliisikoiran peruskoulutukseen kuuluu tottelevaisuus, jäljestäminen, henkilön sekä esineen etsintä sekä suojelu, aivan kuten sotatehtävissäkin. Koirat erikoistuvat lisäksi joko pommien, huumausaineiden tai kuolleen henkilön etsintään.

Käytössä on myös muunlaisia palveluskoiria, kuten homekoiria, opaskoiria ja avustajakoiria. Näissä ammateissa koira peittoaa ihmisen mennen tullen tarkan nenänsä ja vaistojensa takia. Koira haistaa homeen vaikka pintamateriaalissa ei olisi merkkiäkään homeesta. Opas- ja avustajakoirat korvaavat täyspäiväiset ihmisavustajat toimimalla apua tarvitsevan lisäkätenä ja tiennäyttäjänä.  Koiran apu tuo itsenäisyyden avustettavalle, ja onhan koirasta myös paljon iloa avustettavalleen.

Yhteenvetona voidaan todeta että koira on ollut tärkeässä roolissa Suomen itsenäisyyden saamiseksi ja on sitä vieläkin.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!!

5. luukku, koirahistoriani

Koirahistoriani ei ole kovin pitkä, sillä ensimmäinen koira tuli meille vasta syksyllä 2008. Koiraa olin toki kinunnut pienestä pitäen mutta siskon paha eläinallergia esti lemmikkien hankinnan. Akvaariosta hevoseen olin kinunnut vuoron perää jokaista eläintä mutta isä ei antanut periksi, aina perusteluna oli ettei myö kuitenkaan hoidettaisi lemmikkiä. Ja tottakai siitäkin väitettiin aina vastaan.

Isovanhemmillani oli koira koko sen ajan kun minä olin pieni, joten olen saanut olla koiran kanssa tekemisissä jo pienenä. Ehkäpä tässä on yksi syy miksi rakastan eläimiä yli kaiken.  Siinä vaiheessa kun aloin koirista tajuta jotain vähän enemmän, en voinut Ella-koiran kanssa enää harrastaa mitään, sillä Ellalla oli hurjasti ylipainoa ja tämän takia nivelrikkoa. Toivoin salaa että isovanhempani olisivat pitäneet koiran laihana jolloin oltaisiin ehkäisty nivelrikon syntyä.

Koiran vanhetessa mielenkiintoni siirtyi koirista hevosiin, koska en omaa koiraa saanut omistaa, menin ratsastustunneille. Sitä kautta sain tavallaan kokea eläimen omistamisen ilot, koska sain ikioman hoitohevosen. Pienen lapsen mielestä hoitohevonen oli maailman ihanin asia ja aivan kuin oma. Ratsastus kuitenkin jäi yläasteelle siirtymisen myötä. Silloin alkoi taas mielessä kyteä oman lemmikin omistuksen ihanuudet.

Vihdoin meillä oli mahdollisuus saada kissanpentuja kun äitini ei voinutkaan kissoja itselleen ottaa. Olin jo äitini kanssa keskustellut ja isänkin olin saanut puoliksi suostuteltua. Kun kissojen luovutusaika läheni, isäni tokaisi että eiköhän myö mielummin koira otettais kuin kissa. Se oli minulle pienimuotoinen lupaus omasta koirasta. Samantien aloin etsiä keltaisesta pörssistä ja apulasta koiranpentuja. Otinkin moneen koiran myyjään yhteyttä mutta kaikki tuntuivat olevan kovin kaukana.

Aku ja Caruso entisen kodin kämppikset

Eräänä päivänä löysin ilmoituksen 2,5-vuotiaasta kultaisesta noutajasta joka etsisi kotia Lappeenranta-Imatra akselilta. Tälle ihmiselle laitoin oikein pitkän viestin. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut ja laitoin toisen viestin, missä pyysin henkilöä ilmoittamaan jos koira oli ehtinyt saada uusen kodin, jolloin voisin jatkaa koirien etsiskelyä. Henkilö kuitenkin soitti heti seuraavana päivänä ja kertoi että olisi halukas tapaamaan minut. Samalla selvisi että koira asuisi meiltä vain kilometrin päässä. Tapaamisen myötä olemme omistaneet Aku-koiran. Jälkikäteen kuulin kaverini äidiltä, että tämä Akun myynyt henkilö oli aluksi hieman epäröinyt kun puhelimen toisessa päässä olikin ollut 15-vuotias pikkutyttö. Onneksi onni suosi ja saatiin maailman lempein koira omaksemme.

Akun kanssa yritin harrastaa omalla pihalla harjanvarsiagilitya mutta Aku ei siitä piitannut. Yritin myös opettaa Akulle tokoa mutta namit kiinnostivat enemmän kuin itse tekeminen. Akun kanssa kuitenkin päästiin aloittamaan mätsäreiden maailmassa vaikka sijoituksia ei sadellutkaan. Akun hankkimisesta lähtien olen ollut koirien parissa ja kokeillut jos jonkinmoista koiraharrastusta ja tämä ei tule jäämään tähän Tahvonkaan sairastumisen myötä.

Minkälainen on sinun lemmikkihistoriasi?

4. luukku, koirien joulukalenteri

Kuten jo ensimmäisessä joulukalenteripostauksessa mainitsin, minä en niin kaupan joulukalentereista  välitä. Toki minä niitä availen jos sellaisen satun saamaan, mutta paljon mielummin teen kalenterin itse vaikka koirille. Koirien joulukalenteri ajaa saman asian, sillä itsehän minä sitä availen. En kuitenkaan päädy kaupan valmiskalentereihin, vaan haluan tehdä tämänkin itse, sillä tee-se-itse-kausi vaan jatkuu ja jatkuu. Tällä kertaa löysin aivan ihanan kalenterin täältä ja päätin tehdä oman version kyseisestä kalenterista.

 Aluksi tarvittiin huopaa, pyykkipoikia ja maalia. Maalasin vaaleat puupyykkipojat ruskealla maalilla. Otin pyykkipojista jouset irti maalaamisen ajaksi jotta maalia tulisi varmasti jokaiseen kohtaan.

 Sillä välin kun pyykkipojat olivat kuivamassa, leikkasin oman mallin mukaan tehdyt joulukalenterin taskut. Taskuja leikattiin 24 kappaletta, minkä jälkeen ne ommeltiin ompelukoneella toisiinsa kiinni. 

 Kun taskut olivat ommeltu, leikkasin punaisesta huovasta koira-aiheisia kuvia ja ompelin niihin pienet koristeet. Koristelun jälkeen liimasin kuviot kuumaliimalla huopataskuihin. Lopuksi kiinnitin taskut pyykkipojilla seinään virittämääni naruun. Taskuihin voi halutessaan tehdä kalenterin numerot mutta minä en sitä kokenut tarpeelliseksi.

Lopuksi ei muuta kuin taskuja täyttämään koirien omilla herkuilla. Meillä taskuista löytyy luukeksejä ja iki-ihania dentastikseja.

Minkälaisia joulukalentereita teillä on? Onko lemmikilläsi oma joulukalenteri?

3. luukku, jäljestystreeni

Tahvon ontumisen ja lonkkakuvien jälkeen ollaan pidetty hieman hiljaiseloa treenirintamalla.Ei ole oikein mikään harrastus napannut ja takaraivossa kytee pelko että uusi harrastus rikkoisi koiran kokonaan. Olen netistä selaillut mahdollisia harrastuksia mutta kaikista vähänkään mielenkiintoisista löytyy hyppimistä tavalla tai toisella.

 Kaverini käytti koiransa lonkkakuvissa pian Tahvon lonkkatulosten jälkeen. Kaverini kertoi minulle että menee vain tarkistuttamaan koiransa lonkat kaiken varalta, koska Tahvollakaan lonkat eivät olleet oireilleet mitenkään. Kaverin kanssa siinä sitten pohdittiin että hänen koirallaan on varmasti puhtaat lonkat koska niin kepeästi hyppii esteitä eikä minkään näköisiä oireita ole ollut. Toisin kuitenkin kävi, ja tällekin koiralle lausuttiin agilityn lopettavat lonkat.

Yhdessä tuumin päätettiin kaverin kanssa että aletaan treenata koirien kanssa jäljestystä, siinä ei ainankaan pitäisi lonkat rasittua. Niimpä myö suunnattiin koirien kanssa marraskuisena pakkasaamuna kunnon metsään. Koirat pääsi rallittamaan metsässä ilman pelkoa että jäävät auton alle.

Tahvon kanssa ei olla otettu jälkitreeniä kuin kerran aikaisemmin enkä osannut odottaa mitä tuleman pitää. Tässä lopputulokset. Aku säestää kauniisti taustalla molemmissa Tahvon videoissa.

             

             

2.luukku, koirien marraskuun menot

Marraskuu oli ja meni, mutta jotain siitä jäi kuitenkin käteen, nimittäin tieto kuinka paljon koirat kuluttavat rahaa kuukauden aikana. Syyskuussa tuntui ettei rahat millään riitä koiriin ja omaan elämiseen, kun Tahvon loukkaantumisen vuoksi jouduttiin käyttämään tavallista enemmän rahaa koiriin. Mitäpä sitä ei kuitenkaan tekisi koiransa eteen, ja tästäkin raha-ahdingosta selvittiin kunnialla, eivätkä koirat joutuneet kärsimään huonosta hoidosta.

Lokakuussa kuitenkin heräsi mielenkiinto siitä, mihin sitä rahaa oikein menee koirien osalta ja kuinka paljon. Meillä ei koirille osteta herkkuja juurikaan koskaan, eivätkä koirat saa tavallisesti mitään uusia leluja. Pääpiirteittäin voisi kuvitella että rahaa menee koirien osalta vain ruokaan. Ei tämä arvio marraskuun osalta kovin metsään mennyt.

Pvm	Tuote	Hinta/kpl	Määrä	yht.	Muuta huomautettavaa
1.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
3.marras	Kalkki	6,90 €	1	6,90 €	Tahvo
3.marras	MSM	19,90 €	1	19,90 €	Tahvo
3.marras	Ravintoöljy	9,90 €	1	9,90 €	Tahvo
3.marras	Bioglucomin	19,90 €	1	19,90 €	Tahvo
3.marras	HHC kana-annos	1,66 €	3	4,98 €	Aku & Tahvo
3.marras	HHC liha-annos	1,66 €	3	4,98£	Aku & Tahvo
4.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
6.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
9.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
9.marras	Mätsäri	8 €	2	16 €	Aku & Tahvo
11.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
13.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
18.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
22.marras	Liha (kana+kalkkuna)	3€/kg	10,1 kg	30,30 €	Aku & Tahvo
23.marras	Mätsäri	5 €	2	10 €	Aku & Tahvo
23.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
29.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
30.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo

Tässä suora kopio pitämästäni kirjanpidosta marraskuun osalta. Mitään ylimääräistä ei ollut tarkoitus ostaa, ja siinä onnituttiin melko hyvin. Ainoat ylimääräiset olivat mätsärit joihin osallistuin molempien koirien kanssa. Toisaalta se oli tuottavaa, sillä toisista mätsäreistä tuli Akulle BIS 1 palkinto ja kaksi repullista herkkuja.

Ruokaan menee rahaa kaikkeista eniten keskimäärin, jos ei oteta huomioon yllättäviä menoja, esim. eläinlääkärikuluja. Meidän kohdalla ruokaan meni lähemmäs 50€, yllättävän vähän. Tosin, tässä kuussa mummoni teki noin puolet riisimäärästä jota tähän ei ole merkattu. Koko kuukauden kulut olivat yhteensä noin 130€. Mielenkiinnosta pidän vielä joulukuunkin kirjaa ja katson miten joulu ja veronpalautukset vaikuttavat koiriin liittyviin menoihin.

Oletko sinä pitänyt kirjaa kuluista ja menoista? Onko siellä ollut jotain yllätyksiä?

1. luukku, Joulun odotuksen avaus

Tästä se lähtee, nimittäin joulun odotus. Viime vuonna en joulukalenteria halunnut järjestää, mutta tänä vuonna se on täällä. Mikä olisikaan sen hauskempaa kuin pitää itse omaa joulukalenteria muille, sillä en välitä kaupan suklaakalentereista. Ensimmäinen joulukalenteri sisältää paljon erikoispostauksia ja tietoa Akusta, Tahvosta ja minusta, pysykää kuulolla.

Joulun odotus on vuoden parasta aikaa, niin myös koirien mielestä. Koirat kyttää keittiössä kun leivotaan joulutorttuja ja pipareita tai kun kinkku on yön uunissa. Joulumieli kehittyy niin koirille kuin ihmisillekin eri asioista.

Mistä minun jouluni on tehty?

• Lumi! Lumi on ehdottomasti yksi suurin joulumielen tuoja. Nyt muutamana vuotena lunta ei ole ollut koko talvena kunnolla mutta aina sitä on jouluksi satanut. Koiratkin rakastaa lunta, ja nää saakin aina ensilumen tultua kauheita hepuleita. Ei jää epäselväksi onko lumi ihanaa! 

•  Kynttilät ja valot tuovat oman tunnelman ennen joulua, etenkin nyt mustana aikana. On ihanaa laittaa jouluvaloja ja kynttilöitä sisälle palamaan ja viettää aikaa kynttilän valossa.

• Koristeet, etenkin itsetehdyt ja "vanhanaikaiset" joulukoristeet ovat ihania. En niinkään pidä mistään muovisista härpäkkeistä tai liian moderneista koristeita vaan enemmän maalaisromanttisista ja pehmeistä. On myös hyvin hupaisaa kun kauppoihin ilmestyy ensimmäisiä joulukoristeita jo lokakuussa.

• Joululauluja alan laulella ja kuunnella jo joulukuun alussa.

• Ah, aina niin ihana jouluruoka, tuo joulumielen tuoja. Joululaatikot, karjalanpaisti, sienisalaatti, kinkku, jälkiruoat ja monet muut jouluherkut. Kinkku paistuu pari päivää ennen jouluaattoa. Aamulla herätään kinkun tuoksuun. Koirat ei tietenkään oo nukkunu koko yöhän kun ovat vahtineet paistia uunissa, ettei se vain pääse karkuun. Jouluaattona syödään aamulla riisipuuroa mantelilla.

• Joulukuusi haetaan sisälle muutama päivä ennen aattoa. Aikaisemmin meillä oli muovikuusi, mutta aito sen nykyään täytyy olla. Kun olin nuori, se koristeltiin kaikilla löytyvillä koristeilla, mutta nyt muutaman vuoden olen halunnut koristella kuusen jonkin värimaailman mukaan, ettei kuusi ole kauhea värisirkus.

• Perinteinen joulukiire yllättää aina viikkoa ennen joulua. Kaikkia lahjoja ei tietenkään ole ostettu vielä, eikä jouluruokia ole edes aloitettu tekemään. Jospa sitä tänä vuona olisi ajoissa näiden osalta. Toisaalta joulukiirekin kuuluu asiaan ja tuo joulumieltä ainakin minulle.

• Jouluaattona mennään mummolle syömään ja avaamaan lahjoja. Sukulaisten kanssa käydään hautuumaalla pimeän tullen katsomassa kynttilämerta. Samalla viedään omat kynttilät tuttujen haudoille. Lahjat avataan illalla. Koiratkin saavat osansa joka vuosi lahjoista. Voi sitä riemua kun saa repiä ihan luvan kanssa paperia luun tai pehmolelun ympäriltä.

Mistä sinun joulusi on tehty? Mitä jouluperinteitä teillä on?