syksy saapuu

On kai se pakko uskoa että syksy tekee väistämättä tuloaan. Saatiinhan siitä kunnon lämpimästä kesäjaksosta nauttia sentään parin viikon ajan. Toisaalta, en valita! Olen saanut viileän kesän aikana harrastaa ja touhuta koirien kanssa hurjan paljon ilman suurempaa läkähtymistä. Kulunut kesähän on ollut vain asennekysymys! Meille kesä sopi tällaisenakin ihan hyvin, tykkäsin.

Koska koko kesä on mennyt töissä puurtaessa ja agilitya harrastaessa Tinin kanssa niin halusin pitkästä aikaa lähteä omien koirien kanssa viettämään laatuaikaa. Viikolla ei kovin pitkälle reissulle viitsi lähteä kun pimeäkin tulee jo melko aikaisin, joten suunnattiin läheiselle patikkapaikalle, Hämmäauteensuolle, jossa on mukavat pitkospuut, luonnonrauhaa ja reitin päässä laavu. Syksy oli suolla jo tosi pitkällä ja maisemat värittyi syksyn värein. Voi kuinka mie rrrrakastankaan syksyä ja ihania syksyn värejä. Sateella ja kylmällä ilmalla ei ole väliä, sää on vain pukeutumiskysymys!

Mein mukaan lähti kääkkäpari Helmi ja Wii omistajineen. Tahvo sai kulkea alkumatkan hihnassa kun varmistettiin ettei vastaan tule muita ihmisiä tai koiria. Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään ja muutenkin paikka vaikutti hiljaiselta joten Tahvo pääsi vapaaksi kirmaamaan muiden kanssa suolle. Ihana nähdä onnellisia koiria toteuttamassa itseään. Tahvokin on ollut koko kesän kivuton ja sen huomasi suolla rälläävästä koirasta. En ole nähnyt Akunkaan juoksevan noin innoissaan koko kesänä mitä se nyt suolla juoksi koirakavereidensa kanssa.

Suosamoilun jälkeen käytiin paistamassa makkaraa ja suunniteltiin hakutreenejä laavun takaiseen metsään mutta idea jäi ajatustasolle pikaisen metsässä pyörähtämisen jälkeen. Löysin itsestäni valehtelematta SATA hirvikärpästä. Katariinahan oli ihan kauhuissaan ja hermona näiden viheliäisten mönkijöiden takia mutta ite vaan tapoin ötökät ja matka jatkui takaisin autolle. Vaikka en itse ole hermona hirvikärpästen vuoksi niin ei sitä kuitenkaan tehnyt mieli jäädä metsään pidemmäksi aikaa. Suolla oli "turvallisempaa".

Kunhan nuo hirvikärpäset taas kuolee ensimmäisiin yöpakkasiin niin täytyy lähteä koirien kanssa käymään Repoveden kansallispuistossa. Ennen sitä täytyy hankkia kunnon vaelluskengät, molemmille koirille mukavat valjaat ja itselle juoksu-/talutusvyö. Lappiinkin tekisi mieli lähteä mutta taitaa jäädä ensi vuoden suunnitelmaksi.

Minkälaisissa paikoissa olette käyneet koirienne kanssa vaeltamassa?

 Minne kannattaisi lähteä?

"Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa"

Valopäitten joukkoon tähtäsin.minäkin,mut ei tuu mitään.
Meditaatioon ja ismeihin,sekosin,niinkuin pitää.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Tähtihetkeni mä kirjasin,mokatkin,mutt harvemmin.
Ne mä villaisella painelin,painelin,tietenkin.

Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Typeryyttään on niin vaikee myöntää,myönnän sen.

Tää ei oo ihan haudan vakavaa,muutkin mokaa.
Mua saa,mua täytyy valistaa,muutkin mokaa.
 

Pauli Hanhiniemi - muutkin osaa

 

Lauantai, elokuun 22 päivä koitti vihdoin. Vihdoinkin oli aika tosi koitoksen agilityrintamalla kun testattiin käytännössä uusia kontaktioppeja. Ollaan nyt  hiottu kontakteja kuukauden verran, mutta edistystä treeneissä ei ole tapahtunut siihen tahtiin kuin olisin halunnut. Ehkä vaadin liikaa? Ehkä olen malttamaton, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja samantien. Dalmatiankoira on kuitenkin hyvin erilainen kuin paimenkoira, se ei omaa yhtään miellyttämisenhalua, joten motivointikin on huomattavasti haastavampaa kuin paimenkoiran kanssa. Nyt ei kuitenkaan ollut aika haikailla vaan suunnattiin kohti Lappeenrannan agilityhallia ja Johanna Nybergin kisaratoja.

Luvassa oli kolme starttia, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Meillähän on jo hyppyradalta luva mutta osallistuin siihen oman seuran kannatuksen vuoksi. Kisat alkoivat kymmeneltä, joten aikaista herätystä ei tällä kertaa ollut. Nukuin hyvät yöunet ilman jännitystä tai stressiä. Mikkelin kisoista viisastuneena en asettanut meille suuria tavoitteita. Kisojen päätavoite oli saada kontaktit onnistumaan, mutta luotto koiran osaamiseen oli nollassa.  Aamulla ennen hallille lähtöä meinasi pieni ärsytyskin saada vallan ja mielessä pyöri vain harrastuksen tauolle laittaminen. Heti aamusta ei siis löytynyt kisafiilistä ja mietin jo että jätän koko kisat väliin. Onneksi kuitenkin lähdin hallille.

Ensimmäisenä oli A agilityrata, joka oli ensi silmäykseltä mukavan oloinen, mutta ei kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä 1luokan kisoissa. Rataan tutustumisen aikana kisafiilis löytyi ja olin jo innoissani menossa koiran kanssa radalle. Maksit aloitti kisaviikonlopun joten rataan tutustumisen jälkeen käytin koiran pienellä lenkillä ja innostin koiraa patukkaleikillä. Koira oli virkeällä mielellä lähdössä radalle, joten arvasin että vauhtia tulee löytymään. Juostiin rata sujuvasti läpi ilman erimielisyyksiä ja kerättiin kaikki kosketuksetkin kontakteihin. Maalissa fiilis oli mitä mahtavin. Taisin hyppiä ja hihkua onnesta. Tulos oli ajassa -3,68 5vp yhden pudonneen riman vuoksi. Ilma ei ollut vielä tukalan kuuma, joten hellekään ei verottanut suoritusta.

Toisella agilityradalla fiilis oli korkealla. Aurinko paistoi jo kuumasti, mutta varjossa oli mukava odottaa vuoroa. Tutustuin rataan nopeasti ja pänttäsin mieleen estejärjestystä. En miettinyt sen enempää eri ohjauksia vaan tutustuin rataan helpoimmalta tuntuvilla ohjauksilla. Tämä rata vaikutti edellistä vaikeammalta ja vauhdikkaammalta. Päätin että otan koiran kunnolla haltuun ennen kontakteja ja menemme yhtä matkaa ja hallitusti esteelle. No koirapa ei ollut samaa mieltä vaan vähät välitti haltuunottoyrityksistä ja juoksi suoraan kontaktille. Tin kyllä otti kontaktit esimerkillisen kauniisti niin ylös mentäessä kuin alas tultaessa, mutta muutama ärräpää siinä mielessä kävi kun koiralla oli suuremmat menohalut kuin keskittyminen ohjauksiin. Puomilla Tin hieman paineistu ja puomi tultiin toooooooodella hitaasti. Alastulokontaktikin otettiin hitaasti mutta varmasti. Loppurata saatiin rallatella maaliin vauhdilla. Tuloksena 1,47 sekuntia yliaikaa, mutta silti ratavirheetön suoritus. Yliajasta en voi syyttää muuta kuin itseäni. Hieman harmittaa että nousu kakkosiin oli sekuntin päässä. 

Kaikilla radoilla kepit oli todella hienot. En edes ole tajunnut että Tin osaa kepit noin hienosti. Hyppyradalla ohjasin itse kepeille hieman liian pitkälle, joten koira lähti minun ohjauksesta kiertämään ensimmäistä keppiä ja täten väärään keppiväliin. Muutenkin keppikulma oli 1 luokan radalle todella haastava, kun hypyltä tultaessa koiran tuli kääntyä 180 astetta kepeille. Hyppyradan tulos keppivirheen vuoksi oli 5 ajassa -5,41. Tällä irtosi kuitenkin toinen sija kun voittanut oli vajaa kaksi sekuntia nopeampi kuin Tin. Muuten hyppyrata oli mukava mutta ei liian helppo. Kaiken kaikkiaan Johanna Nybergin radat olivat minun makuun. Ensi viikon loppuna pääsen Mikkeliin samaisen tuomarin radoille, joten toivotaan että luvassa on yhtä vauhdikkaita ja mukavia ratoja. Treeni- ja kisafiilis löytyi taas. Tuomarin kommentti palkintojen jaossa kiteytti viikonloppuni: Luota koiraan!



Täplätreenit

Viime viikon teemana oli hauskanpito musta-valkoisten ystävien kanssa. Ihana virtaa täynnä oleva Tin tuli perjantai-iltana meille ja pääsi viikonlopuksi liitelemään agilitykentille treenien merkeissä. Tehotreenissä oli jälleen kontaktit ja etenkin puomin kontaktit. Tin paineistuu käskyttämisestä ja uuden opettelusta, joten pidettiin treenit lyhyinä ja leikittiin paljon toistojen välissä.

Aluksi toivoin koiran tarjoavan kontaktia itse, mutta koska dalmatialainen ei ole järin miellyttämisenhaluinen, ei Tin tarjonnut mitään toimintaa. Se seisoi puomin alastulopäädyssä kontaktin yläpuolella 10 minuuttia. Itse seisoin palkkausvalmiudessa koiran vierellä, mutta kärsivällisyys loppui kun ei mitään tapahtunut. Seisoisin varmaan vieläkin siellä puomin juurella jos en olisi vaihtanut treenitaktiikkaa. Mukaan pääsivät namialusta ja kasa herkkuja. Pyöräytin Tinin puomin alastulolle puomin laskun puolesta välistä ja aluksi ohjasin koiran kontaktille ja palkkasin puomin juuressa olevalle namialustalle. Pikku hiljaa vähensin käsiohjausta ja annoin koiran itse hakea palkan namialustalta. Toimi ja koira pysähtyi 2on-2off asentoon!
Kontaktin pysäytystä ollaan kuivaharjoiteltu jo kaksi viikkoa takaperin. Treenasin pysäytystä namialustan avulla rappusen juuressa. Pyöräytin koiran rapulta alas siten että etutassut oli eri tasolla kuin takatassut. Toimi ihan hyvin, mutta koira tarvitsi valtavasti apuja, jotta se tajusi mitä siltä pyydettiin. Eikä asiaa auttanut yhtään kun namipalkka ei ole koiran mielestä suurin palkka vaan lelu. Huomasin kuitenkin että kuivaharjottelu oli kannattanut. Puomilla koira ei tarvinnut enää niin paljon tukea.

Kävin myös seuraavana päivänä ottamassa Tinin kanssa muutamia kontaktitoistoja ja seuraamassa kaverin treenejä. Oltiin sovittu että tavataan hallilla ja treenataan jotakin yhdessä. Myöhäisen kesän vuoksi hallissa oli niin kuuma ettei siellä tehnyt mieli treenata mitään isompaa. Lopulta ajatukset ajautuivat siihen että rakennettaisiin ulos muutaman hypyn ja putken rata ja otettaisiin agikuvia aurinkoisessa säässä. Niinhän me teimme ja kuvia tuli räpsittyä todella paljon. Kaveri sai myös koittaa Tinin ohjausta samalla kun minä kuvasin. Yllätyin kuinka hyvin Tin lähti vieraan ihmisen matkaan. On se vaan pätevä eläin!

Sunnuntaina vein Tinin takaisin omaan kotiin. Siellä oli isosiskoa vastassa kolme pientä naskalihammasriiviötä. Naperoiden päänmenoksi on jo suunniteltu menoja syksyksi, minkä takia näyttelyseisotusta oli alettava treenata. Ei ihan helppo homma 10 viikkoisilta ikiliikkujilta. Sain kunnian olla hihnan toisessa päässä kun koirien omistaja yritti saada pentusista seisotuskuvia. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Kärsivällisyyden (jota en yleensä omista) ja tuurin voimin saimme pennuista kuvat ja seisotustreenit onnistuneesti päätökseen. Treenien päätteeksi pentuset pääsivät jatkamaan leikkiä Tinin kanssa ja lopuksi nukkumaan nurmikolle.

Näyttelyeläin vauhdissa

Yövuoron jälkeen kello soi jo yhdeksältä aamulla, sillä koiraharrastuksiin olisi taas lähdettävä. Univaje ei haittaa kun on kyse koirista ja koiriin liittyvistä menoista. Tällä kertaa suuntana oli match show. Eikä ihan mikä tahansa mätsäri, vaan Mr & Miss Show Hau kiertue. Odotukset olivat korkealla tapahtuman suhteen, sillä onhan kiertue koko Suomen laajuinen tapahtuma.

Akua en ottanut tällä kertaa mukaan, koska herra ei ole tällä hetkellä edustuskunnossa. Akulle ilmestyi hotspot kaulaan kuluneella viikolla ja sitä ollaan nyt paranneltu kotikonstein. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaulasta on jouduttu ajamaan kaikki karvat kokonaan pois isolta alueelta. Aku näyttää vähän puuteriharjikselta huonossa trimmissä. Vähän harmittaa kun Aku ei päässyt osallistumaan sen kerran kun mätsäreissä olisi ollut veteraanikehä. No, koiran terveys ja hyvinvointi on kuitenkin etusijalla, joten vain Tahvo sai osallistua kisaan.

Käytiin jo Tahvon kanssa harjottelemassa kehäkäytöstä muutama päivä aiemmin pelastuskoiraliiton mätsärissä. Hyvän sään sattuessa paikalla oli myös useita muita koiria, joten päivästä tuli jokseenkin pitkä. Tahvo osallistui isojen koirien kehään jossa kilpasisaria oli yhteensä hieman vajaa 50 koiraa. Kehät rullasivat kuitenkin hyvin, ja melko äkkiä ole meidän vuoro. Pikainen pönötys, tuomarin kopelointi ja muutama kierron kehän ympäri, ja meillä oli punainen nauha kourassa. Tämän jälkeen Tahvo pääsi huilimaan varjoon ja odotettiin että loput parit saatiin käytyä läpi. Punaisten kehässä tuomarilla oli kuulemma hankala tehtävä ja me pudottiin Tahvon kanssa pelistä pois viidenneksi parhaimpana. Ei huono näin suuren osallistujamäärän joukosta.

Show Hau:n mätsärissä odotin olevan paljon koiria, koska oli kaunis ja lämmin sää, sekä mätsärin yhteydessä oli valokuvausta ja ilmaisia koiranruokanäytteitä. Menin paikalle jo hyvissä ajoin ja olihan siellä jo koiria kytiksessä millon pääsee kuvauttamaan koiransa. Mätsärijono sen sijaan ei ollut pitkä, eikä suurin osa koiransa kuvauttaneista osallistunut mätsäriin. Harmi. Taidettiin olla Tahvon kanssa toisena parina kehässä ja meitä vastassa oli ihana pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Meille napsahti sininen nauha ja päästiin odottelemaan nauhakehiä.

Tuomari kehui Tahvon ulkonäköä ja kyseli paljon mitä rotuja koirassa on ja minkälainen luonne. Tuomari myös kopeloi ja pyysi esittämään koiraa siten, että sai parhaan mahdollisen treenin virallisia näyttelyitä silmällä pitäen. Varmasti rotukoirat saivat hyvää treeniä näyttelyihin. Nauhakehää saatiin odottaa jonkun aikaa. Sinisten kehässä Tahvo ylsi kirkkaimmalle sijalle ja ansaitsi itselleen paikan Bis-kehään. Sitä saatiin odottaa reilu kaksi tuntia!! Koiria ei ollut paljon, mutta koska aikataulu oli suunniteltu niin siitä tuli kuulemma pitää kiinni. Kehien väliin jäi usein yli puoli tuntia luppoaikaa, jolloin ei tapahtunut mitään. Kun vihdoin Bis-kehä alkoi, meitä oli sielä 8 koiraa. Kolme koiraa napsittiin jatkoon ja Tahvo oli yksi niistä. Lopullinen tulos oli Sin1 Bis3. Ei ollenkaan huono!

Kaiken kaikkiaan molemmista mätsäreistä jäi hyvä mieli eritoten Tahvon käytöksen vuoksi. Kun Aku ei ollut mukana, Tahvokin käyttäytyi mallikelposesti ilman ylimääräisiä örinoitä ja rähinöitä. Tahvo osoitti kiinnostusta muihin koiriin positiivisessa mielessä ja yritti jopa leikkiä muutaman koiran kanssa. Myös Tahvon suurin ongelma, LAPSET, sai parasta mahdollista treeniä, kun eräs pieni poika halusi vanhempineen tulla silittämään Tahvoa. Tahvo ei ollut moksiskaan kun silitin sitä päästä ja pieni poika selästä. Herra osasi myös rauhottua ihmis- ja koiravilinän keskellä, mikä on mahtavaa!

Ainiin, Tahvo on kuulemma laboratorin noutaja. Tämän minulle kertoi eräs puistokemisti mätsärikehän laidalla. Hän julisti kovaan ääneen että kyllä hän koirarodut tunnistaa. Samaan lauseeseen hän tokaisi että tuo on pinseri, ja osoitti kaverini kiinanharjakoiraa. Koirarodut olivat tosissaan hallussa tällä miehellä.

Menneen kuukauden kuulumiset

Kulunut kuukausi on ollut jokseenkin työpainotteista aikaa. Työt ovat verottaneet vapaa-aikaani runsaasti aiempaan ainaisen vapaaseen verrattuna. Töiden lisäksi en ole juurikaan muuta ehtinyt tekemään, joten omat koiratkin ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Suotakoon niillekin kesäloma ja palataan niiden kanssa treenien pariin syksymmällä. Kuukauden temppukin sai olla tauolla, mutta kyllä se vielä palaa blogin puolelle.
 Ainokaiset vapaapäivät töistä oli suunniteltu melko pitkälti koiramaisten menojen mukaan. Heinäkuun alussa käytiin Katariinan kanssa Mikkelissä matkailuautolla. Suuntana olivat KooKoo-99:n kaksipäiväiset agilitykisat ja kolme agilitystarttia. Kisoihin lähdettiin hyvillä mielin hakemaan sitä viimeistä ykkösluokan tulosta, mutta se antaa edelleen odottaa itseään. Startit olivat meidän osalta siistejä, mutta kontaktivirheiden vuoksi jäätiin ilman tuloksia. Tin on saanut ratoihin varmuutta ja vauhtia, joten enää kontaktit eivät vain osu kohdilleen. Ongelmia on sekä ylös että alas menoissa, joten treenattavaa riittää.

Mikkelin kisojen "innoittamana" Tinin kanssa on jankattu kontakteja. Aluksi ajattelin opettaa koiralle juoksukontaktit, kun hallilla on siihen soveltuva säädettävä puomi. Ensimmäinen ongelma ilmeni jo puomin siirrossa, kun meni yksin hallille treenaamaan. Eihän sitä painavaa puomia saanut säädettyä saatikka siirrettyä paikoilleen. Päätinpä ottaa suunnitelma B:n käyttöön ja treenata juoksukontakteja länkien ja kontaktiboksin avulla. Ei, ei ja ei, tämä ei toiminut meillä pätkääkään. Kouluttajan kanssa päädyttiin siihen tulokseen että opetan ensin pysäytyskontaktit ja sen kautta juoksukontaktit jos niitä vielä sitten halajan.

Nyt on pysäytyskontaktitreenejä takana kolmet, ja tuntuu ettei vieläkään edetä haluamaani suuntaan. Koira kyllä yrittää tajuta mitä siltä halutaan, mutta kun se ei osaa tarjota mitään toimintaa itse vaan jää tönöttämään puomille liikkumattomana. Palkalla houkuttelukaan ei ole hyvä idea, koska koira juoksee vain palkan perässä ilman että se tajuaa mistä sitä palkataan. Ehkäpä Tinille pitäisi opettaa naksutin ja käyttää sitä apuna treeneissä. Hermot on kuitenkin koetuksella, kun dalmatialaisen opettaminen on täysin erilaista kuin miellyttämiskuningas Tahvon.

Käytin Tahvon fysioterapeutilla menneellä viikolla. Halusin selvittää Tahvon liikkumista lonkkavikojen kanssa ja hierotuttaa lihasjumeja auki. Fyssarin mielestä Tahvolla liikkuminen on letkeää, mutta koira ei vie takaliikkeitä riittävän pitkälle, jotta se kehittäisi reisiin ja selkään lihasta. Ilmeisesti Tahvolle tuottaa kipua juurikin se jalan taakse ojentaminen, minkä vuoksi liikkeet ovat takaa vajaat. Jumeja koirasta löytyi todella paljon. Vasen puoli oli kuitenkin huomattavasti pahempi, joten varattiin saman tien seuraava aika viikon päähän, jotta saatiin loputkin jumit hierottua auki. Toisella fyssarikäynnillä Tahvo saatiin hierottua suhteellisen hyvin auki. Oikea takajalka on hieman vasenta heikompi ja koira ei laita painoa jalalle samalla tavalla kuin vasemmalle. Pitää nyt hetki seurata tilannetta ja käydä tarvittaessa eläinlääkäriltä hakemassa tulehduskipulääkekuuri.

Kaikki muu vapaa-aika on mennyt eläinlääkiksen pääsykokeisiin lukemisessa ja Tinin äidin pentuja tavatessa. Tein kuukausisuunnitelman pääsykoemateriaalilukemisista. Joka kuukausi pitäisi lukea 2-3 fysiikan, kemian tai biologian kirjaa, mutta jo nyt huomasin että yhdenkin kirjan lukemiseen ja ymmärtämiseen menee todella paljon aikaa. Olen jo nyt kaksi kirjaa jäljessä suunnitelmaani. Eikä luku-urakan purkamista yhtään auta se, että Tinin omistajalla on ihania pentuja talo täysi. Olen käynyt katsomassa niitä aina kun vain olen jostain aikaa löytänyt, ja on ne kyllä todella ihania menijöitä. PENTUKUUME KASVAAA!!

FitDog + Arvonta

Sain maaliskuussa someyhteistyön tiimoilta FitDogilta testiin Energy + Rehydrate - energia- ja nesteytysjuomajauhetta sekä Recovery Potato - perunapohjaista palautusjuomajauhetta. Näiden sekoittamiseen saatiin vielä todella kätevä Shakeri. Nämä tuotteet on ollut meidän koirilla suhteellisen paljon käytössä ja ei ole ollut mitään ongelmia juomien nauttimisessa.

FitDog Energy + Rehydrate

Energy + rehydrate on nimensä mukaan energia- ja nesteytysjuomajauhetta. Sillä täydennetään koiran energiavarastoja ja nestetasapainoa rasituksen yhteydessä. Tuote soveltuu urheilevan ja aktiivisen koiran energiavaraston täydennyksen ja nesteytyksen lisäksi myös esimerkiksi sairaan, vanhan, kantavan tai imettävän koiran nesteytykseen ja lisäenergiaksi. Rasituksen ei siis tarvitse aina olla treeni- tai kilpailupohjaista.

Energia- ja nesteytysjuomajauhe on valmistettu kasvipohjaisesta rasvajauheesta ja soijaproteiinista. Jauhe saa koiralle maistuvan ominaisuutensa liha-aromista. Jauheen annostelu on helppoa: mittaa jauhetta 2 rkl kymmentä kiloa kohden ja lisää 1-2dl vettä mesteytystarpeen mukaan ja sekoita voimakkaasti.

Plussat ja miinukset

+ Helppokäyttöinen
+ Riittoisa
+ Koiralle maistuva, saa nirsojuomaisenkin koiran juomaan helposti
+ Takaa koiran nesteytyksen
+ Esteettinen ulkoasu
+ Uudelleen suljettava pussi
+ Suomalainen tuote jota on helppo tilata netistä tai ostaa jälleenmyyjältä
- Jauhe sekoittuu huonosti kylmään veteen sen rasvaisuutensa vuoksi
- Juoma jättää sekoitusastian rasvaiseksi
- Ensimmäisillä kerroilla koiran vatsa meni hieman sekaisin
- Omaan nenään erikoinen tuoksu

Mitenkäs meillä?

Meillä FitDogin energy + rehydrate on ollut käytössä pääsääntöisesti ennen rankkoja treenejä tai muita kuormittavia suorituksia, esim. kokeita tai kisoja. Meillä koirien kanssa harrastetaan agilitya, tokoa ja jäljestystä, mitkä kaikki ovat koirille tavalla tai toisella rankkoja. Vaikka suoritusajat eivät ole ajallisesti pitkiä, koira joutuu joka tapauksessa käyttämään paljon energiaansa suoritusten aikana, esimerkiksi aivo- ja nenätyöskentelyyn tai nopeisiin agilityspurteihin. Jauhetta on tullut käytettyä myös juomaveden makuaineena.

FitDog:in energia- ja nesteytysjuomajauhe on yksi osa meidän treenivalmisteluja. Kun olen suunnitellut treenit ja valinnut ajankohdan, tiedän milloin koiran tulisi olla terävimmillään. Tämän takia annan koiralle ½-1 annoksen jauhetta noin 4 tuntia ennen treeniä treenien rankkuudesta riippuen. Kisapäivinä koira saa edeltävänä iltana kokonaisen annoksen juomaa iltaruoan yhteydessä ja kisa-aamuna kiinteä ruoka korvataan energia- ja nesteytysjuomajauheella. Näin koiralla on pieni nälkä suorituksen aikana ja se tekee parhaalla mahdollisella motivaatiolla töitä ilman energiavajetta.

FitDog Recovery potato

Recovery potato on perunapohjaista maltodekstriiniä, maitojauhetta, magnesiumasetaattia ja vitamiineja sisältävä palautusjuomaa koirille, joiden energiavarastot ovat tyhjentyneet. Aktiivisesti liikkuvien koirien ravintoaineiden tarpeet ovat ainutlaatuiset, koska ne joutuvat työtehtävissä, harjoituksissa ja kilpailutilanteissa sekä psyykkisen että fyysisen stressin kuormittamiksi. Kun kiinnitetään rasitukseen joutuneiden koirien palautumiseen huomiota, ennaltaehkäistään ja minimoidaan stressiä ja rasitusvammoja, ylläpidetään vastustuskykyä ja rasituksesta palautumista.

Rankan suorituksen seurauksena koiran energiavarastot tyhjentyvät, keho väsyy ja nestetasapaino kärsii. Rasituksen jälkeen alkaa välittömästi palautumisvaihe, jonka aikana elimistön energiavarastot ja nestetasapaino pitää taas saattaa normaaliin tilaan. Usein rankan rasituksen aikana ja jälkeen koira ei kykene juomaan pelkkää vettä tai se oksentaa juodun veden pois, koska elimistöstä on poistunut rasituksen aikana sille tärkeitä aineita. Palautusjuomalla rikastettu neste imeytyy usein paremmin rasituksen jälkeen kuin pelkkä vesi.

Risut ja ruusut

+ Maistuu myös nirsolle koiralle
+ Miellyttävän hajuista myös ihmisnenään
+ Helppokäyttöistä
+ Esteettinen ja myyvä ulkoasu
+ Riittoisaa myös isolle koiralle
+ Suomalainen tuote, jota on helppo tilata netistä tai ostaa jälleenmyyjältä
- Voimakas tuoksu voi epäilyttää joitakin koiria

Entäpä meillä?

Meillä palautusjuomaa käytetään etenkin agilitytreenien jälkeen. Tin ei yleensä juo vettä treeneissä tai kisoissa, joten palautusjuoma takaa myös pienen nesteytyksen treenien päätteeksi. Palautusjuoma on helppo annostella Shakeriin valmiiksi ja lisätä vain vesi ennen nauttimista. Juoman voi myös valmistaa jo kotona valmiiksi, ettei tarvitse muuta kuin tarjoilla se koiralle treenien päätteeksi. Palautusjuoma kulkee meillä aina mukana treeneissä ja kisoissa. Myös kotikoirat ovat saaneet osansa palautusjuomasta uintitreenien, pitkien metsälenkkien ja match show päivien jälkeen.

Kenelle tuotteet sopivat?

Energy + Rehydrate energia- ja nesteytysjuoma ja Recovery potato soveltuvat niin kilpaileville kuin  kotikoirillekin. Tuotteita käyttääkseen koiran ei tarvitse olla himourheilija, vaan myös tavalliset kotikoirat ovat oikeutettuja nauttimaan FitDogin maistuvista juomista. Tiineet ja imettävät nartut voivat hyötyä energiavarastojen täydennyksestä ja lisänesteytyksestä. Tiineyden loppupuoliskolla nartun aineenvaihdunta vilkastuu ja veden tarve lisääntyy. Myös maidontuotto pystyy hyvänä kun imettävä narttu saa riittävästi nestettä. Myös sairailla ja ikääntyneillä koirilla on omia erityistarpeita. Oksentaminen, ripuli tai voimakas verenvuoto nostavat sairaan koiran nesteen tarvetta. Myös näin kesän aikaan riittävän nesteen tarve lisääntyy, joten energia- ja nesteytysjuomassa voi olla ratkaisu nirsojuomaiselle koiralle.

HUOMIO!

Nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa koirallesi FitDogin energia tai palautusjuomaa. Kerro oma paras tai muuten mieleen painunein koiraharrastus muistosi kommentteihin niin olet mukana arvonnassa. Liitä kommentteihin myös käytössä oleva sähköpostiosoitteesi ja ilmoita kumman FitDogin tuotteen haluaisit. Aikaa arvontaan osallistumiseen on elokuun 12. päivään saakka.  Blogin julkisilla lukijoilla on kaksinkertainen mahdollisuus voittaa tuotteita. Arvonta suoritetaan mikäli osallistujia on tarpeeksi.

EDIT// valitettavasti neljä osallistujaa ei riittänyt arvontaan. Katsotaan joskus uusiksi.

Hurtat vapaalla

Ihan parasta kesässä on kun pääsee koirien kanssa samoilemaan metsään ja vielä parhaassa seurassa. Työelämän vastapainoksi kunnon eräily metsikössä hyvässä kesäisessä säässä rauhoittaa kummasti mieltä. Ei ole pelkoa että toinen koirakko tulee vastaan tai ei tarvitse menettää hermojaan sadannetta kertaa hihnan päässä petävään koiraan. Ja mikä parasta, koirat saavat kuluttaa energiaansa parhaalla mahdollisella tavalla, juoksemalla vapaana, riehuen keskenään ja haistellen uusia hajuja. Ja kyllä, minä pidän koirat metsässä vapaana, vaikka sitten lain rikkomisen uhalla.

 

Tosiaan käytiin Lindan ja Katariinan kanssa Joutsenon metsissä ulkoiluttamassa koiria. Mukana oli Akun, Tahvon ja Tinin lisäksi Marley, Helmi ja Wii. Taas sai suunnitella ja pähkäillä kuinka saadaan neljä isoa ja kaksi pientä koiraa sovitettua kolmen ihmisen kanssa pieneen tilaihme Fiat Puntoon. Jälleen kerran tehtävästä selvittiin ja päästiin ehjin nahoin Joutsenoon. Metsälenkin lomassa koirat pääsivät revittelemään hiekkakuopalle pallon perässä ja tekemään muutamia spurtteja hiekkakuopan rinnettä ylös.

 


Hiekkakuopparellestyksen lomassa tuli räpsittyä pakollinen kaverikuva Akusta, Tahvosta ja Tinistä. Marley ei Tahvon mielestä kuulunut heidän jengiin, joten Marley ei sopinut kimppakuvaan. Helmi ja Wii viilettivät omia menojaan joten niitä ei tohtinut häiritä. Ehkäpä joskus sitten suurempi kaverikuva koirista.



On se Tin sporttinen tyttö <3

Kuvista saa antaa rakentavaa palautetta jos kokee sen mieluisaksi.