Koiran pentu sairastaa

     Tahvolla on ollu nyt noin viikon verran yskä. Se on leikkiny sellasta minisikaa röhkimällä ja kurnuttamalla. Kävin sit eläinlääkärissä kysymässä et mitä se vois olla. Veikkasivat siellä sen olevan kennelyskä tai nenäpunkki. Sanoivat et jos ei ala paranee ni sit tulee koiran kanssa uudestaan. Varasin sit ajan Tahvolle tiistaiks ku aloin epäillä et se on kennelyskää ku ei menny ohi vaa alko pahentua. Onhan se hyvä varmistaa ettei mee sit levittää helposti leviävää tautia koirakouluun tai koirapuistoon.
     Tiistaina en ite päässy viemää koiraa lääkäriin, koska olin itse töissä. Iskä vei sen miun puolesta. Olin kirjottanu iskälle lapun et mitä sen piti kysyy siellä. Eläinlääkäri diagnosoi taudin onneksi nenäpunkiksi. Saatiin siihen lääkkeet joka annetaan kolme kertaa kolmen viikon aikana. Aku sai saman lääkkeen varmuuden vuoksi.
     Eläinlääkäri oli sit samalla tutkinu Tahvon muutenkin läpikotaisin. Iskä oli kysyny et mitä oli tehvävissä kun Tahvo pissii ympäri taloa kun myö tullaan kotiin. Eläinlääkäri kysy että nuoleeko Tahvo takapuoltaan tai pippeliään. Kyllähän se sitä vähän normaalia enemmän tekee kun näin kysyttäessä miettii. Iskä saikin sit taistella koiran kanssa, että sai siltä pissinäytteen. :D Ei se kuulemma nii vaikeeta ollukkaa. Näyte tutkittiin samantien ja sieltä selvisikin syy epänormaaliin pissimiseen. Tahvolla oli virtsan Ph 8 (eli kuulemma huomattavan korkea). Se oli aiheuttanu Tahvolle virtsakiteitä. Lisäksi virtsasta löyty paljon bakteereja jotka olivat aiheuttaneet koiralle virtsatulehduksen. Lääkäri tutki myös koiran takapuolen mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin hieman täysi anaalirauhanen, joka tyhjennettiin.
     Tahvo sai erikoisruokavalion Royal Canin:in Urinary s/o ruoan. Aika kallis pussi, mutta pääasia että koira paranee. Lisäksi koira sai antibioottikuurin ja kipulääkkeitä. Sit se sai myös joitain ei-lääkkeitä joiden pitäis tehdä virtsarakkoon jonkinlainen kalvo. Yhteensä eläinlääkärikuluja tuli 203,15€. Siihen se loppu palkkatili sitten menikin :D
     Tällei jälkikäteen rupesin miettii et kauheeta, tuolla koiralla on voinu olla se virtsatulehdus koko sen ajan ku se on meillä ollu. Mahdollisesti jo ennen kuin se meille tuli. Eihän myö osattu sitä aavistaa ku ei mitenkään sitä oireillu muutaku pissimällä silloin kun sitä toruttiin tai kun oli tosi iloinen. Voihan sitä itsekkin tietysti miettiä, että jos ihmisellä on virtsaputken tulehdus niin silloinhan pidättäminen on vaikeaa ja joutuu kokoajan juoksemaan vessassa.
     No, mutta nyt on koira saanut oikeat lääkkeet ja paraneminen on alkanut heti. Ensimmäisestä kipulääkkeestä lähtien Tahvo on ollut kuin toinen koira. Se on vielä iloisemman oloinen kuin aikaisemmin on ollut. Se ei ole myöskään pissinyt sisälle kuin yhden kerran 3 päivän aikana. Sekin kerta oli sen takia, koska minä suutuin koiralle, eli vanhasta tottumuksesta taisi sen kerran pissi päästä. Harmittaa vaan kauheasti kun myö oltiin alkuaikoina Tahvolla kauhean vihaisia kun se pissi lattialle ja huudettiin sille. Eihän pikkunen asialle mitään mahtanut. Nyt sit loppuaikana myö vaan annettiin asian olla ja kun koira rauhottui, ni sen jälkeen pyyhittiin pissit pois.
     Nyt on kuitenkin meidän treenit vähäksi aikaa tauolla. En raaski sairaan koiran kanssa treenata edes kotona. Vaikka tuo koira ei ole kuoleman sairas niin annetaan sen nyt parantua kunnolla. Pelkästään käydään normaaleilla lenkeillä pissittämässä :)

"minkäköhän laiset rukkaset ja karvalakin noista koirista sais"

     Nyt ei ookkaa taas vähään aikaan tullu kirjoteltua työ- ja koulukiireiden takia. Nyt tuleekin koontia kuluneista viikoista. Ollaan nyt siis alotettu Tahvon kanssa uus koirakurssi samassa paikassa ku entinenkin kurssi. Tämänkertanen kurssi keskittyy koiran tottelevaisuuteen ja on perusta tokolle. Ensimmäisellä kerralla harjoteltiin lähellä pysymistä, katsekontaktia, paikallaan pysymistä ja makaamista. Näitähän myö harjoteltiin jo pentukurssilla mut nyt oli erilaiset vaatimukset. Tahvo oli taas innoissaan mukana niinku aina ennenkin. Sain koiraan vielä enemmän potkua kun tein sille taas jauhelihapannaria. Koira tykkäs kovasti :)
     On koira oppinu jotain huonoakin. Nimittäin se on ruvennu hyppimään porttien yli. Sitä ei voi enää laskea ulos yksin koska tulee takapihan portin yli hyvin äkkiä ja kepeästi. Meillä oli myös sisällä portti joka rajasi koirien kulkumahdollisuudet puoleen taloon sen ajaksi kun oltiin poissa kotonta. Yks päivä sisko tuli kotiin koulusta ja oli ihmetelly ku molemmat koirat oli portin väärällä puolella. Sit se hokas että samassa tilassa oli ollu mokkapaloja pellillinen ja koirat oli ne syöny. Noh, sisko oli sit tosi vihane meille et miks myö oltii jätetty koirat samaan tilaan ruokien kanssa, vaikka tiietään että ne hyppii pöydille. Oli siinä sit selittelemistä et on ne koirat ollu portin oikeella puolella, ne vaan on menny sen yli. Seuraavalla kerralla Aku rikkokin sen portin, ku se tuli sen läpi lähes kirjaimellisesti. Sillo mietin että minkäköhän laiset rukkaset ja karvalakin noista koirista sais. :D Nyt pitää sit rakentaa uus ja korkeempi portti, että loppuu se loikkiminen.
     Iskä ja koirat kävi viime viikolla mökillä ja koirat sai juosta vapaana. Ne oli löytäny sit jostain hirven luita ja söivät niitä nii onnellisina. Tahvopoika näki varmaan ensimmäisen kerran oikean luun ja se ei tienny mitä sen kanssa pitäis tehä ni se piilotti sen. Sit ku sen luokse meni ni sille tuli kiire ottaa luu mukaan ja karkuun. Aku taas antaa iha hyvin luun pois kun sen luokse menee ja pyytää sen jättää luun. Eipä niitä muuten tartteis ottaa pois koirilta, mut Akulla tuppaa menemään maha sekasin jos se syö hirveä. Niin kävi tälläkii kerralla ja Aku pyys illalla ja yöllä monta kertaa ulos. Tahvoon hirvenliha ei näyttäny mitenkää vaikuttavan.
     Tapasin kaverin ja sen pienen koiran viimeviikolla kanssa. Aattelin et kai noi kolme koiraa tulee hyvin juttuun ku tulevat keskenäänkin nii hyvi juttuun. Aku ainankin tuli aikasemmin sen pikkukoiran kans toimeen. Nyt ei sit ollukkaa nii, Tahvo puolusti tosi paljon Akua. Tahvo alisti kaverin koiran käymällä sen päälle seisomaan siten että pikkukoira oli Tahvon jalkojen välissä selällään. Pikkukoira ei onneks kuitenkaa antanu periks vaa tais enemmänkii purra/näykkiä Tahvoa. Ei siint meinannu tulla mitää, mut kyl ne kumminkii kerkes tunnin verran remuta. Ei kuitenkaa käyny mitää ni annettii koirien haukkua ja murista. Osaa ne pitää puolensa.
     Tänää käytin Tahvoo taas lenkillä ni sillä oli vähän unohtunu noi harjotellut jutut. Uskoohan sen kyl ku en oo kerenny käyttää sitä vähään aikaan lenkillä tai muutenkaa harjottelemaan juttuja. Se on päässy vaan mökille ja pihalle akun kanssa riehuu. Et ei se mitenkää neljän seinän sisällä oo kokoajaa ollu, ei vaa oo päässy hihnalenkille. Mut tosiaan, Tahvo oli hassu sillä lenkillä ku oli nii kova tuuli että se katteli kaikkea mikä liikku tai mistä kuulu ääniä. Sain sen kumminkii aika hyvi rauhottumaan. Sit koira teki tänää elämänsä ekan kerran pissin nostamalla jalkaa. Se on siis kasvanu isoks koiraks ja tajus nostaa jalkaa :) Nyt ei enää pissit ruilua kintuille ku tajuaa tuon koivennoston. Käytin Tahvolla ekaa kertaa sademanttelia kun oli nii kova tuuli ja koiralla ohut karva. Eipä tuo ollu siitäkään moksiskaan.

Tällänen sademantteli Tahvolla on.

Tahvon toppamantteli (vähän liian iso tuosta mahan alta ni pitää pienentää.)

Toppis edestä.

Vanhan loppu on uuden alku

     Nyt se sitten loppu, nimittäin meidän pentukurssi. Aivan mahtava kurssi. Pitihän sitä nyt jo ilmottautuu seuraavalle kurssille ko niin hyvi meni nyt tällä kurssilla. Nyt ollaan menossa tottelevaisuuden alkeet -kurssille. Olis tarkotus pohjustaa sillä kurssilla meidän toko uraa ku ittelläni ei oo minkäänlaista kokemusta lajista, ni saan nyt sitten ihan oikeita neuvoja.
     Tänää pentukurssilla kaikki jotenkin vain onnistui. Kerrattiin vanhoja oppeja ja viimenen opeteltava asia oli luokse tulo. Se oli helppo opettaa ja Tahvo sen hokaskii melko nopeesti. Ainut vaan, tajusin kotona että olin ottanu käyttöön Tänne-sanan. Se varmaankin pitää vaihtaa, koska sitä tulee muutenkin niin paljon käytettyä että sen teho kyl heikkenee hyvin äkkiä. Mietin, että taikka Tässä tai jokin vastaava sana olis parempi. Ehdotuksia..?
     Tänää kurssin aluks opettaja kävi tavalliseen tapaansa tervehtimässä koirat, mutta tällä kertaa oli eri opettaja. Tästäpä Tahvo menikin hämilleen. Aluks se oli ihan normaalisti ja meni silitettäväks, mut sit ku opettaja oli lähössä pois, Tahvo teki jonkuu ihme liikkeen ja oli ottavinaa sitä opettajaa kädestä kiinni. Tahvo ei siis ottanu kiinni, ehkä vaan hipas, mutta sen jälkeen se kuitenkin rupes murisee ja karvat nous vähän niskasta ylös. Aika outoa käytöstä. Voi olla, että Tahvoa ahisti sitten se kun opettaja oli vähän eri näköinen kun normaalisti ihminen on. Tuohon käytökseen pitää kuitenkin puuttua välittömästi ettei ala paisua suurempaa juttua.
     Tein Tahvolle tänää tunnille uutta herkkua. Se kun ei oikein välitä noista kaupan herkuista. Tai siis kyllä se niitä syö, mutta jos jotain paljon kiinnostavampaa ilmaantuu niin sitten ei nappulat kyllä kiinnosta. Mutta tosiaan tein sille jauhelihapannaria. Ja kyllä maistu koiralle. Aivan mahtavasti toimi, kun oli kunnon herkut. Tuota pitää tehdä jatkossakin, oli nimittäin sen verran parempi motivaatio herralla. :)
     Pitää ottaa joku päivä kuvia tai videoo meidän edistymisestä. Nyt alkaa jo seuraaminen katsekontaktissa onnistua, ainankin pieniä pätkiä. Ens viikon torstaita odotellessa, sitten alkaa tokokurssi :)
     Opittiin pentukurssilla seuraavat asiat:
          - Käsikosketus
          - Löysällä hihnalla kulkeminen
          - Seuraaminen kontaktissa
          - Epätoivotun käytöksen keskeyttäminen
          - Luvan pyytäminen
          - Maahan meno
          - Luokse tulo
          - Jättäminen (ei ota esim, lelua ilman lupaa tai irroittaa siitä välittömästi)

Ensilumi

Jee! Vihdoin tännekin satoi ensilumi. Ei sitä tosin paljon tullu, mut sen verran kuitenkin, että iltaisin on paljon valoisampaa. Koiratkin tykkää lumesta. Aku oli ihan innoissaan ku lunta sato. Tahvo näki luultavasti ekaa kertaa lunta. (Tai no onhan se syntyny keväällä et tiiä sitte mite paljo se on sillo ollu ulkona.) Tahvo meni innoissaan ulos, mut sit kun se huomas että maailma ei ollukkaan sellane niiku eilen, ni sitä alko vissii vähä jänskättää. Tahvo nosteli jalkoja ku käveli lumessa ja haisteli tosi tarkasti. Pitihä sitä vähä päästä maistamaankin :) Hassu koira. Nyt se menee ulos jo ihan innoissaan eikä tuo lumi sitä enää ihmetytä.

Koiratkii taas eile remus oikeen kunnolla ku oli maailma muuttunu erilaiseks:

Yllätyshyökkäys

Tahvo Akun kintussa kiinni

Niskan päällä

Tahvo vähän poseeras leikkien välissä.

hihnakäyttäytyminen ja kontakti

     Mie oon nähny nyt monen vuoden aikana paljon sellasia koiria ja koiran ulkoiluttajia joissa koira ulkoiluttaa ihmistä. Oon kiinnittäny asiaan enemmän huomiota, koska meilläkin oli aikoinaan Akun kanssa se ongelma että hihnassa ei kävelty vetämättä. Moni ison koiran omistaja on varmasti oppinut kantapään kautta että vetävää koiraa ei ole kiva ulkoiluttaa, ja sen takia kouluttavat koiran kävelemään nätisti hihnassa. Pienten koirien kohdalla puolestaan vetämisellä ei ole väliä koska se ei suuresti vaikuta ulkoiluttajaan, koska ihminen jaksaa vastustaa pienen koiran vetoa helposti.
     Monikaan ei luultavasti tule ajatelleeksi mitä haittaa vetämisestä on koiralle. Pieni koira saa vetäessään rintakehä- ja niskavaurioita ihan siinä samassa missä isokin koira. Kun koira vetää hihnassa joka lenkillä, se saa pysyviä vaurioita kyseisiin paikkoihin ja enää sen jälkeen kouluttaminen ei paranna asiaa rintakehä- ja niskavaurioita. Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota koiran hihnakäyttäytymiseen. Itse olen saanut erittäin hyvän ja ainankin meidän koiran kohdalla tehokkaan tavan kouluttaa koiraa kulkemaan hihnassa nätisti.
     Ennen hihnakäyttäytymiskoulutuksen aloittamista on opetettava koira ottamaan ihmiseen katsekontakti. Itse aloitin Tahvon kohdalla kouluttamisen siitä, että palkitsin koiran heti kun se edes vilkaisi sekunnin sadasosan ajan minun silmiin. Itse käytin naksutinta halutun käytöksen tapahtuessa, ja tämän avulla Tahvo alkoi päästä juoneen mukaan. Tämän jälkeen lisäsin vaatimustasoa, Tahvon täytyi katsoa silmiin hieman pidempi aika. Aina Tahvo ei jaksanut keskittyä vaan kaikki muu kiinnosti, silloinkin piti vain odottaa toivottua käytöstä. Koiraa ei saa houkutella mitenkään eikä kutsua nimeltä, pitää vain odottaa. Tässä omatkin hermot paranevat.
     Katsekontaktia täytyy harjoitella jatkuvasti vaikka kouluttaisi uusiakin asioita. Muuten se unohtuu koiralta.Harjoitukset tulee pitää lyhyinä. Noin 3 kertaa ja sitten pieni tauko ja taas 3 kertaa ja taas tauko. Harjoituksen tulisi kestää puolesta minuutista minuttiin. Sitten täytyy pitää pidempi tauko. Harjoitusta tulisi kuitenkin tehdä useita kertoja päivässä päivittäin. Vähitellen voi myös lisätä häiriötä esim. tekemällä harjoitusta lenkillä ja muiden koirien läheisyydessä.
     Kun koira on tajunnut katsekontaktin voidaan siirtyä hihnakäyttäytymiseen. En tarkoita hihnakäyttäytymisellä sitä, että koiran pitäisi kävellä ulkoiluttajan vierellä kokoajan katsekontaktissa. Hihnan täytyy olla vain löysällä. Koulutuksen alkuksi kannattaa valita rauhallinen ja mahdollisimman vähähäiriöinen paikka. Koiraa palkataan vain silloin kun se kulkee nätisti ulkoiluttajan vierellä siten,että hihna on löysällä. Meillä koulutus aloitettiin siten, että aina kun Tahvo veti, minä pysähdyin ja odotin, että Tahvo ottaa katsekontaktin. Sitten kehuin koiraa iloisella äänellä ja aloin peruuttaa, jolloin koira tuli luokseni. Tässä vaiheessa voi esim. taputtaa reittä houkutellakseen koiraa. (Ei kannata kuitenkaan käyttää nameja houkuttimena). Kun koira saavutti minut lähdin taas kulkemaan eteenpäin ja palkkasin koiran iloisella äänellä ja namilla samalla kun kävelin eteenpäin. Namin paikalla on tässä suuri merkitys, se pitää antaa siinä kohtaan missä haluat koiran kulkevan jatkossakin. Tämän jälkeen kun Tahvo kulki nätisti vierellä palkkasin koiraa useasti ja tiuhaan tahtiin. Heti kun koira ohitti jalan ja meni edelle kävelemään tai alkoi taas vetää, toistin saman. Näin Tahvo alkoi tajuta että hihnassa ei tarvitse vetää.
     Huomasin harjoitellessa, että nameja ei kannata pitää kädessä, se on sama kuin houkuttelu nameilla. Kun namit ottaa esim. taskusta ei myöskään kannata laittaa kättä ennen toivottua käytöstä taskuun, koska silloin koira tietää että namia tulee. Toisinsanoe sekin on namilla houkuttelua. Tästä tulee ongelma, koska koira ei loppujen lopuksi halua tehdä ilman namia siltä pyydettyjä juttuja. Jos tulee ongelmia, voin yrittää antaa lisää neuvoja, koska tähän en luonnollisestikkaan voi aivan kaikkea kirjoittaa. Tässä on vain koulutus teoriassa ja yleensähän koulutus ei etene niin kuin on kirjoitettu, vaan eteen tulee ongelmia ja haasteita. 
    

    

Normipäivä

Aivan käsittämätöntä mikä kotivaatio tuolla pikkusella on oppia. Kyl nuo nuoret oppii nopeesti. :)
     Viime viikon pentukurssin tunnilla oli käsittelyssä hihnakäyttäytyminen. Siihen kuului kaksi erilaista harjoitusta. Toinen oli ihan perus hihnassa kulkemista, eli hihna pysyi löysänä ja koira lähellä. Toinen oli sit taas kontaktissa kulkemista. Tahvolla on tuo kontakti alkanu olee tosi hyvä. Nykyään se saattaa jäädä pidemmäkskii aikaa tuijottaa kun ollaan treenaamassa. Sitähän siltä haetaan. :)
     Käytin sit Tahvoo lenkillä melkein heti treenien jälkeen ja otin heti käyttöön tunnilla opitut asiat. Onneks oli ilta ni ei ollu  Tahvolle liikaa häiriötä. Kävelin sellasen kilsan lenkin. Normaalisti siihen menee ehkä se 15 min. mut nyt Tahvon kanssa meni tunti. Tosin, oli se sen arvosta ku alko loppumatkasta tajuumaan mitä siltä haettiin. Aina välillä otetaan sinne väliin niitä kontaktiharjotuksia että sekin vahvistuis.
     Oon siis tosi positiivisesti yllättyny miten tuo koira on alkanu kotiutuu ja "normalisoituu". Ei enää pissi sisälle kuin murto-osan siihen verrattuna mitä aikaisemmin. Lisäks se oppii tosi nopeesti kun oon saanu oikeet opetusmenetelmät. Huutaminen ja pakottaminen tuon kohdalla on ihan turhaa ja siitä tulee vain takapakkia.
     Edelleen nuo koirat riehuu tosi paljon. Kuraakin tulee lattialle niin paljon että pitää lähes päivittäin olla pesemässä. Tahvo on saanu/hankkinu ittelleen uuden kaverin, nimittäin miun gerbiilit ja hamsterit. Siellä se istuu terraarion eessä nenä kiinni lasissa. Varmaan aattelee et hitto ko noi suupalat on tuolla lasin takana ettei niihin pääse käsiks :D
     Tässä nyt muutama foto, jotta saadaan blogiin vähän väriäkin :)

Hamsujen tutkailua

Siinnä on taas kukkapenkki kaivettu ylös

Voiko Tahvo enää tyhmemmältä näyttää?! :D

     Akun kanssa en oo kerenny oikeen mitään nyt tekee ku tuo Tahvo vie niin paljon aikaa. Sen kyl näkee koirasta et ei oo saanu kauheesti huomiota ku on alkanu taas osottaa mieltään, esim. repimällä maitopurkkeja yksin jäädessään. Nyt on satanukkii niin paljon et ei oo kehdannu koirapuistossakaan käydä. Toivottavasti nyt tulin pian pakkasta ja lunta ni ei tartteis tuon kuran kanssa leikkiä.
     Meinasin seuraavaks vähän kirjottaa tuosta hihnakäyttäytymisestä ja sen opettamisesta. Oon omasta mielestäni saanu niin mahtavat neuvot. :)

Ihanaaaaa

     Voi JEEE!! Tahvo on alkanu muuttua parempaan suuntaan. Toivottavasti tästä tulee nyt pysyvää eikä tuu mitään takapakkeja. Tahvo on alkanu mm. rauhottuu sillon ku myö ollaan kotona. Se ei myöskään enää pissi niin paljoo lattialle. Tänää tais olla eka päivä ku miun ei oo tarvinnu kertaakaan pyyhkiä lattialta pissiä. Voi tätä onnen määrää :) <3 Tosin, oli Tahvo pissiny pari kertaa mut ite en ollu sitä näkemässä. Herra jopa alkaa rauhottuu autossa ja yksin jäädessään. Yleensä ei enää tarvii tapella siitä että jääkö koira kotiin vai ei. Ei nimittäin enää rynni niin pahasti ovelle. Kyllähän se jää vähäks aikaa haukkumaan mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
     Viime tiistaiset treenit olivat Nuuskun tiloissa, koska ulkona oli niin epävakaa sää. Saatiin monta harjotusta kotiin opeteltavaks. Tunnille osallistui 4 koirakkoa. Muut koirat oli paljon Tahvoa nuorempia. Tosin, Tahvo tais olla rauhallisin.
     Tunti alkoi sillä että opettaja Sari kävi tervehtimässä kaikkia koiria. Tästä Tahvo selviyty tosi hyvin siihen nähden että kyseessä oli vieras ihminen. Tahvo oli alistuva mutta ei kuitenkaa niin jännittyny kun yleensä. Sari jopa kehui että koirasta oli tullut paljon luottavaisempi ja avoimempi sen kerran jälkeen kun Sari kävi meillä kotona antamassa neuvoja. Oli hyvä kuulla että oltiin vähän edes edistytty.
     Ensimmäinen harjoitus oli käsikosketus, jossa koiran oli tarkoitus koskea ohjaajan kämmentä. Tämän Tahvo tajusi nopeasti, koska taustalla oli jo kepin koskettaminen. Seuraavaksi harjoiteltiin katsekontaktia. Tässä vaiheessa Tahvo oli niin väsähtynyt edellisestä harjoituksesta, ettei jaksanut keskittyä. Uskoohan sen ku pikkusen aivoja ei olla käytetty, kun ei sitä ole opetettu minkäänlaisille tavoille. Vähän aikaa kun herra sai tehdä mitä halusi niin seuraava harjoitus sujuikin jo paremmin.
     Viimeiseksi harjoiteltiin Jätä-käskyä. Vielä tätä käskyä ei käytetä oikeassa tilanteessa, vaan opetettiin koiralle että jätä on yhtä kuin herkku. Ensi viikolla olisi kuulemma tarkoitus ottaa käsky käyttöön. Tämänkin Tahvo ymmärsi äkkiä ja alkoikin kuunnella mitä sille sanottiin. Käänsi aina pään kun sanoin jätä.
     Näitä harjoituksia olisi nyt tarkoitus harjoitella viikon verran ja ensiviikolla on vuorossa hihnakäyttäytyminen. Pitää kokeilla ulkona ja eri paikoissa samoja käskyjä että tuo tajuais että käskyt toimii muuallakin kuin olohuoneen sohvalla. Voi kun näitä tunteja olisi useammin, koirakin tuntuu tykkäävän. Varsinkin tunnin päätteeksi ollut leikkihetki oli Tahvon mieleen. Sari mainitsi että Tahvo on tummunut. Nyt kun jälkikäteen kattelee koiraa niin kyllähän sen selkään on tullut tummempia karvoja. Ensiviikon tunteja odotellessa. :)