Edistymistä ja takapakkia

     Johan tässä on taas aikaa vierähtäny viime kerrasta. Aku ja Tahvo tulevat hyvin toimeen. Ollaan käyty nyt koirapuistossa välillä molempien koirien kanssa ja välillä pelkästään Tahvon kanssa. Tahmis on aivan kuin toinen koira, kun pääsee puistoilemaan. Siellä se menee minkä jaloistaan pääsee ja on kaikkien kaveri, jopa miesten. Normaalistihan se on miehiä kohtaan hieman varautunut. Aku on puolestaan saanu tarpeekseen kaikista pepunhaistelijoista. Viimekerralla sai sellasen takiaiskaverin puistossa että meinasi koiralta hermot mennä. 
     On tuolle Tahvolle tullu myös vähän taas takapakkia koulutuksen suhteen. Se on nyt saanut muutaman kerran "selkäänsä", ja on sen jälkeen aina vähän pelokas. Liekö sitten edellisestä kodista muistoja, koska myö ei kuitenkaan sitä mitenkään niskasta roikoteta tai hakata. Tuolle koiralle kun riittää jo se, että ottaa pannasta kiinni ja vie hetkeksi jäähylle. Sitten ollaan taas niin nöyrää poikaa että. Käsien liike on kuitenkii sille melko arka asia vielä, varsinkin jos tulee yllätetyksi.
     Ollaan sen kanssa nyt treenattu yksinjäämistä ja -olemista. Yksin se osaa jo melko hyvin olla pieniä pätkiä silloin kun myö ollaan myös kotona. Yhen kerran jätettiin Tahvo yksin kotiin kun Aku lähti kauppareissulle mukaan. Sillä aikaa Tahvo oli syöny ulko-ovesta ikkunanpielet ja irrottanu yhden ovilistan seinästä. Sitten se oli tullu meidän haitariovesta kirjaimellisesti läpi. Noh, eipähän noista kumminkaa sitä voinu rankaista, vaikka se vissiin aavisti kun meillä kiehu sisällämme kun tultiin kotiin.
     Yks päivä Tahvo lähti mein mummon ja papan auton perään ku ne kävi meillä. Isovanhemmat oli siis jo lähteny ja sit aukastii ovi että koirat menis ulos leikkimään, ni eikös tää hämelö lähteny sitä autoa ettimään. Onneks tuli sitten heti takasiin kotiin. Eilen Tahvo sitten taas karkas kun olin lähössä töihin. Se kun haluaa aina autoon mukaan ettei vaan jää yksin kotiin. No nyt se ei sitten päässy mukaan ni ensiks piti saada koira kiinni ja sisälle. Noh, iskä sitten meinas koirat laskee pihalle ni eiks tää taas lähteny karkuun. Sit selviskii et se oli jotenkin ihmeellisesti menny meidän takapihalle vaikka portti oli kiinni. (Meillä on siis aidattu piha) 

     On Tahvo jotain uuttakin oppinu. Viime tiistaisen koirakoulun innoittamana mie kävin heti ostamassa uuden naksuttimen ja koulutuskepin (mikä sen oikee nimi nyt sitten onkaan). Lisäksi ostin paljon pikkunameja koulutusta varten. Tuo kun on niin äärettömän nirso ruuan suhteen. Kotia päästyäni aloin Tahvon kanssa harjottelemaan naksun käyttöä ja opetin Tahvolle mitä naksaus tarkoittaa. Älyttömän nopeesti se hokaskin sen että naksauksesta tulee aina nami. Sitä treenasin parin päivän ajan, mutta koira osotti osaavansa sen, joten siirryin koulutuskeppiin. Tahvo hokasi senkin ensimmäisellä koulutuskerralla. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran saada onnistunut koskenus ja naksaus niin koira tajusi, että kosketuksesta tulee herkku.

     Yks päivä mie eksyin myös suomalaiseen kirjakauppaan ja tarttuihan sieltäkii kaks kirjaa matkaan. Kouluttaja kehu Tommy Wirénin onnistu koirasi koulutuksessa -kirjaa. Tuon kirjan lisäks ostin Tuire Kaimion Pennun kasvatus, pennusta kunnon koiraksi -kirjan. Tuo ensin mainittu on todella selkeästi kirjoitettu, suosittelen lukemaan. Toista en ookkaa vielä ehtiny kunnolla lukemaan. Kyllähän sekin näytti tietoa olevan täynnä.
    

     Huomenna on sitten taas koirakoulu. Tälläkertaa Tahvo pääsee mukaan. Toivottavasti tulee toisten koirien kanssa toimeen ja oppii uusia juttuja.