Nakin paistossa

Joulun jälkeinen elämä on monelle opiskelijalle rankkaa aikaa. Useimmat toteavat että loma olisi saanut olla ainankin viikon pidempi. Ihanan joululoman jälkeen arkeen palaaminen tuntuu välillä jopa vastenmieliseltä, kun tietää tekemistä odottavien koulutehtävien vuoren. Itse olin vannottanut että teen loman aikana tekemättä olevat tehtävät, mutta kuten arvata saattaa ne on edelleen tekemättä. Minun ammattiin valmistumisen osalta eletään nyt jännittäviä aikoja. Enää olisi kuukausi koulua jäljellä ja monen monta tekemätöntä tehtävää vielä odottamassa tekijäänsä. Täällä minä tälläkin hetkellä kirjoitan blogia koulutehtävien sijaan.
Onneksi osaan kuitenkin viettää viikonloput ajattelematta koulua. Onko se sitten hyvä vai huono asia, siihen en ota kantaa. Vietän viikonloput mielellään koirien kanssa puuhastellessa, koska ne joutuvat viikot olemaan yksin kotona koulupäivien ajan. Tässä taannoin käytiin koirien kanssa tämän talven ensimmäisellä vaelluksella Lasolan laavulla. Ikinä ennen en ole sinne kävellen mennyt ja sen kyllä huomasi ylimääräisistä kävellyistä kilometreistä. Suorinta reittiä mentäessä lenkki olisi ollut vain noin 3 km.
Ajettiin autolla hyvän matkan päähän oletetusta laavupaikasta. Koirat ja reppu matkaan ja menoksi. Joku ihana ihminen oli juuri hieman ennen meitä kävellyt meille polun, jota seuraamalla päästiin laavun läheisen kirkkovuoren huipulle. Huipulta saatiin otettua hienoja kuvia koirista lumisateessa. Jatkettiin meille valmiiksi tallattua polkua jonkin aikaa kunnes alko tuntua et nyt ei kyllä laavulle olla menossa. Käännyttiin koirien kanssa ympäri polulla ja löydettiin toinen polku joka lähti vuorelta alas ja mahdollisesti laavulle. Pitihän sitä vielä tälläkin polulla eksyä ja lähteä polun päässä väärään suuntaan. Noin puolentoista tunnin päästä löydettiin laavu ja päästiin nakkien paistoon.

Aku ja Tahvo toimivat laavulla nuotion sytytyksen ajan makkaravahteina. Molemmat istua napittivat nakkipaketin vieressä ja pitivät niitä silmällä etteivät ne vaan jostain syystä karkaa. Koirat myös tutustuivat ympäristöön ja kuluttivat energiaansa juoksemalla lumihangessa ja toistensa perässä. Nakkien paiston jälkeen lähdettiin "samaa" polkua pitkin takaisin autolle, mutta vuoren huopulla tajuttiin että tämä on väärä suunta ja käännyttiin takaisin laavulle päin. Kun ei muutakaan polkua löytynyt niin pakko se oli vielä uudestaan käydä vuoren huipulla toteamassa että väärään suuntaan ollaan menossa. Pienen pähkäilyn ja koirien vaiston avulla löydettiin vihdoin se oikea polku ja päästiin takaisin autolle.

Täytyy kyllä sanoa etten ihan heti lähde uudestaan uuteen paikkaan vaeltelemaan ilman tarkkaa päämäärää. Koirat olivat ainankin hyvin väsyneitä mäki- ja hankitreenin jälkeen. Seuraavia, hieman tarkemmin suunniteltuja, vaelluksia odotellessa.