Vuoden vaihde

Käytiin koirien kanssa mökillä laskemassa mäkeä viime tiistaina, ihan niin kuin aina pienenä. Sain  Katariinankin houkuteltua mukaan Helmin kanssa. Meillä on mökkitienä melko pitkä ja loiva alamäki, joten saatiin hyvät ja pitkät vauhdit pulkalla. Koirat saivat pitkästä aikaa olla vapaana ilman pelkoa, että joku tulee tiellä tai metässä vastaan. Samalla melkein huomaamatta koirat saivat mäkitreeniä kun ne juoksivat ylös ja alas rinnettä. Tahvo nautti juoksemisesta valtavasti. Tahvon koko olemus koheni kun se pääsi pitkästä aikaa rallittelemaan Akun ja Helmin kanssa ja sai osallistua yhteiseen tekemiseen. Aku puolestaan olisi ollut innokas järsimään risuja, mutta intoutui kuitenkin juoksemaan kun kaksi koiraa sitä yllytti. Juoksemisen jälkeen otettiin vielä pellolla muutamia kuvia koirista lumisateen keskellä. Aku sai toimittaa pulkan viejän roolia mäenlaskujen jälkeen. Herra oli kovin otettu tehtävästään.

© Katariina K.

Testailin samalla joululahjaksi saamaani GoPro:ta ja koiravaljaita. Tahvo sai kunnian olla kuvaajana tällä kertaa. Melko kätevä parivaljakko nämä kamera ja valjaat. Näin ensimmäisten kokeilukertojen pohjalta voin sanoa että kamera ja valjaat ovat uusia ystäväniäni. Valjaat pysyivät hyvin koiran yllä eikä ne hiertäny mistään.

Eilen otettiin geokoirien kanssa suunnaksi Lappeenrannan Rutola ja luontopolku. Uuden vuoden lupauksen myötä suunnattiin vuoden ensimmäiselle geokätköilyreissulle RKP-sarjan pariin. Kätkösarja sisälsi 8 peruskätköä ja yhden mysteerikätkön, eli koirat saivat kunnolla liikuntaa. Purkkien välit olisi ollut mahdollista liikkua autolla mutta 8 purkin sarj tuntui mukavammalta suorittaa jalan, ihan koirienkin takia. Pidin koirat irti ja ihme kyllä molemmat koirat pysyivät kuulolla koko lenkin ajan. Yleensä näillä on tapana, varsinkin Akulla, hipsiä eteenpäin ilman korvia. Nyt ei tarvinnut kuin kerran aina kutsua ja koirat tulivat luokse. Koirat taittoivat varmasti kaksin, jollei kolminkertaisen matkan meihin verrattuna kun ne juoksi uusien hajujen perässä. Matkaa jalkaisin tuli reilu 6 km ja aikaa meni reilusti kun pysähdeltiin kätköille. Kaikki tarvittavat piilot löydettiin ja saatiin koodi päivän viimeiselle kätkölle.

Sää ei suosinut meitä kuvaamisen suhteen, sillä satoi melkein nyrkin kokoisia räntähiutaleita ja tuuli kylmästi. Kamera pysyi visusti kameralaukussa vaikka se mukana kulkikin. Kätköilyn lomassa olisi ollut muutamia ihania paikkoja kuvata, mutta en uskaltanut riskeerata että kamera kastuu. Katariina oli ollut viisas ja oli värkännyt kameran päälle pussista suojuksen. Täytyy kuitenkin käydä joskus uudestaan paikan päällä kuvaamassa koiria työn touhussa.

© Katariina K

© Katariina K