Mikkelin kisakenttä valloitettu

Viikonloppuna taas juostiin. Tällä kertaa Mikkelissä MAH:in agilitykisoissa. Ensimmäinen kerta muualla kuin oman seuran hallissa. Ja ensimmäisen kerran ulkona. Luvassa oli kolme starttia ulkokentällä vieraassa ympäristössä. Melkoinen yhdistelmä.

Reissuun lähteminen jännitti todella paljon. Totta puhuen, en ole koskaan ajellut omalla autolla niin pitkiä matkoja yhden päivän aikana, vaan yleensä olen reissannut vain Imatra-Lappeenranta väliä. Suurin pelko Mikkelin kisoissa oli ulkokenttä ja vieraat esteet. Entäs jos Tin ei kestäkkään hallinnassa ja lähtee haahuilemaan muiden koirien ja ihmisten luo? Mitä jos vieraat esteet tuo rataan liikaa lisähaastetta? Entä jos Tin ei suostu menemään kontaktiesteille niiden erilaisen pinnan vuoksi? Mitenkä käy kun Tinin omistaja on mukana ja katsoo kisoja kentän laidalta? Näitä mietin ja stressasin ennen H-hetkeä.

Mikkelissä oli tuomarina Kroatialainen Alen Marekovic, joka on selvästi arvokisatuomari ulkomailta. Ainankin kun katsoi rataprofiileja ykkösluokilla. Kuulemma myös kakkos- ja kolmosluokilla oli hyvin vaikeita ja kiemuraisia ratoja. En kuitenkaan valita, sillä oli ihana päästä ulkomaalaisen tuomarin radoille. Ensimmäisenä oli hyppyrata, johon menin hieman varmistelufiiliksellä. Otin siis selvää miten Tin suhtautuu uuteen ympäristöön ja omistajan paikallaoloon. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa radalla eikä radan läheisyydessä. Ainoa ihmetys koiran mielestä oli puukepit jotka ilmeisesti nappasi pujotellessa eri tavalla vasten kuin kotihallin muovikepit. Tämän takia hinkattiin keppejä jopa 7 kertaa ennen kuin päästiin jatkamaan radalla eteenpäin. Ensimmäiseltä radalta siis erittäin hyvä hylky.

Toiselle radalle menin ehkä hieman takkiauki fiiliksellä ja sen kyllä huomasi. Unohdin radan heti alkuunsa ja ohjasin koiraa erittäin huonosti. Ihan hävettää. Loppuun asti kuitenkin päästiin hyllyn kera mutta kyllä ärsytti ja paljon. Ketutuksen voimalla menin viimeiseen rataan tutustumiseen ja suunnittelin ja hioin ohjauksia ja pänttäsin estejärjestystä ettei vain tämäkin rata unohdu. Pänttäsin vielä ennen kentälle pääsyä kentän laidalla estejärjestystä. Karhun voimalla juoksin viimeisen radan ja ohjaukset sain toteutettua juuri niin kuin suunnittelin. Tin hyppi radan nollilla loppuun ajassa -7,33 ja oltiin ainoat puhtaasti radan suorittaneet, joten sija 1 ja toinen LUVA taskussa. Kontaktit oli tuurikontakteja, mutta eipä ne meillä treeneissäkään ole vielä millään mallilla, joten en voi olettaa koiran niitä ottavan täydellisesti kisoissakaan. Viimeiseen rataan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja saatiin myös kehuja tuomarilta. "Erinomainen suoritus, hieno koira ja erilainen rotu agilityyn."

Ensiviikonloppuna juostaan Imatralla ja käydään näyttelemässä.