3. luukku, jäljestystreeni

Tahvon ontumisen ja lonkkakuvien jälkeen ollaan pidetty hieman hiljaiseloa treenirintamalla.Ei ole oikein mikään harrastus napannut ja takaraivossa kytee pelko että uusi harrastus rikkoisi koiran kokonaan. Olen netistä selaillut mahdollisia harrastuksia mutta kaikista vähänkään mielenkiintoisista löytyy hyppimistä tavalla tai toisella.

 Kaverini käytti koiransa lonkkakuvissa pian Tahvon lonkkatulosten jälkeen. Kaverini kertoi minulle että menee vain tarkistuttamaan koiransa lonkat kaiken varalta, koska Tahvollakaan lonkat eivät olleet oireilleet mitenkään. Kaverin kanssa siinä sitten pohdittiin että hänen koirallaan on varmasti puhtaat lonkat koska niin kepeästi hyppii esteitä eikä minkään näköisiä oireita ole ollut. Toisin kuitenkin kävi, ja tällekin koiralle lausuttiin agilityn lopettavat lonkat.

Yhdessä tuumin päätettiin kaverin kanssa että aletaan treenata koirien kanssa jäljestystä, siinä ei ainankaan pitäisi lonkat rasittua. Niimpä myö suunnattiin koirien kanssa marraskuisena pakkasaamuna kunnon metsään. Koirat pääsi rallittamaan metsässä ilman pelkoa että jäävät auton alle.

Tahvon kanssa ei olla otettu jälkitreeniä kuin kerran aikaisemmin enkä osannut odottaa mitä tuleman pitää. Tässä lopputulokset. Aku säestää kauniisti taustalla molemmissa Tahvon videoissa.

             

             

2.luukku, koirien marraskuun menot

Marraskuu oli ja meni, mutta jotain siitä jäi kuitenkin käteen, nimittäin tieto kuinka paljon koirat kuluttavat rahaa kuukauden aikana. Syyskuussa tuntui ettei rahat millään riitä koiriin ja omaan elämiseen, kun Tahvon loukkaantumisen vuoksi jouduttiin käyttämään tavallista enemmän rahaa koiriin. Mitäpä sitä ei kuitenkaan tekisi koiransa eteen, ja tästäkin raha-ahdingosta selvittiin kunnialla, eivätkä koirat joutuneet kärsimään huonosta hoidosta.

Lokakuussa kuitenkin heräsi mielenkiinto siitä, mihin sitä rahaa oikein menee koirien osalta ja kuinka paljon. Meillä ei koirille osteta herkkuja juurikaan koskaan, eivätkä koirat saa tavallisesti mitään uusia leluja. Pääpiirteittäin voisi kuvitella että rahaa menee koirien osalta vain ruokaan. Ei tämä arvio marraskuun osalta kovin metsään mennyt.

Pvm	Tuote	Hinta/kpl	Määrä	yht.	Muuta huomautettavaa
1.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
3.marras	Kalkki	6,90 €	1	6,90 €	Tahvo
3.marras	MSM	19,90 €	1	19,90 €	Tahvo
3.marras	Ravintoöljy	9,90 €	1	9,90 €	Tahvo
3.marras	Bioglucomin	19,90 €	1	19,90 €	Tahvo
3.marras	HHC kana-annos	1,66 €	3	4,98 €	Aku & Tahvo
3.marras	HHC liha-annos	1,66 €	3	4,98£	Aku & Tahvo
4.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
6.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
9.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
9.marras	Mätsäri	8 €	2	16 €	Aku & Tahvo
11.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
13.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
18.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
22.marras	Liha (kana+kalkkuna)	3€/kg	10,1 kg	30,30 €	Aku & Tahvo
23.marras	Mätsäri	5 €	2	10 €	Aku & Tahvo
23.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
29.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo
30.marras	Riisi	0,99€/kg	500g	0,50 €	Aku & Tahvo

Tässä suora kopio pitämästäni kirjanpidosta marraskuun osalta. Mitään ylimääräistä ei ollut tarkoitus ostaa, ja siinä onnituttiin melko hyvin. Ainoat ylimääräiset olivat mätsärit joihin osallistuin molempien koirien kanssa. Toisaalta se oli tuottavaa, sillä toisista mätsäreistä tuli Akulle BIS 1 palkinto ja kaksi repullista herkkuja.

Ruokaan menee rahaa kaikkeista eniten keskimäärin, jos ei oteta huomioon yllättäviä menoja, esim. eläinlääkärikuluja. Meidän kohdalla ruokaan meni lähemmäs 50€, yllättävän vähän. Tosin, tässä kuussa mummoni teki noin puolet riisimäärästä jota tähän ei ole merkattu. Koko kuukauden kulut olivat yhteensä noin 130€. Mielenkiinnosta pidän vielä joulukuunkin kirjaa ja katson miten joulu ja veronpalautukset vaikuttavat koiriin liittyviin menoihin.

Oletko sinä pitänyt kirjaa kuluista ja menoista? Onko siellä ollut jotain yllätyksiä?

1. luukku, Joulun odotuksen avaus

Tästä se lähtee, nimittäin joulun odotus. Viime vuonna en joulukalenteria halunnut järjestää, mutta tänä vuonna se on täällä. Mikä olisikaan sen hauskempaa kuin pitää itse omaa joulukalenteria muille, sillä en välitä kaupan suklaakalentereista. Ensimmäinen joulukalenteri sisältää paljon erikoispostauksia ja tietoa Akusta, Tahvosta ja minusta, pysykää kuulolla.

Joulun odotus on vuoden parasta aikaa, niin myös koirien mielestä. Koirat kyttää keittiössä kun leivotaan joulutorttuja ja pipareita tai kun kinkku on yön uunissa. Joulumieli kehittyy niin koirille kuin ihmisillekin eri asioista.

Mistä minun jouluni on tehty?

• Lumi! Lumi on ehdottomasti yksi suurin joulumielen tuoja. Nyt muutamana vuotena lunta ei ole ollut koko talvena kunnolla mutta aina sitä on jouluksi satanut. Koiratkin rakastaa lunta, ja nää saakin aina ensilumen tultua kauheita hepuleita. Ei jää epäselväksi onko lumi ihanaa! 

•  Kynttilät ja valot tuovat oman tunnelman ennen joulua, etenkin nyt mustana aikana. On ihanaa laittaa jouluvaloja ja kynttilöitä sisälle palamaan ja viettää aikaa kynttilän valossa.

• Koristeet, etenkin itsetehdyt ja "vanhanaikaiset" joulukoristeet ovat ihania. En niinkään pidä mistään muovisista härpäkkeistä tai liian moderneista koristeita vaan enemmän maalaisromanttisista ja pehmeistä. On myös hyvin hupaisaa kun kauppoihin ilmestyy ensimmäisiä joulukoristeita jo lokakuussa.

• Joululauluja alan laulella ja kuunnella jo joulukuun alussa.

• Ah, aina niin ihana jouluruoka, tuo joulumielen tuoja. Joululaatikot, karjalanpaisti, sienisalaatti, kinkku, jälkiruoat ja monet muut jouluherkut. Kinkku paistuu pari päivää ennen jouluaattoa. Aamulla herätään kinkun tuoksuun. Koirat ei tietenkään oo nukkunu koko yöhän kun ovat vahtineet paistia uunissa, ettei se vain pääse karkuun. Jouluaattona syödään aamulla riisipuuroa mantelilla.

• Joulukuusi haetaan sisälle muutama päivä ennen aattoa. Aikaisemmin meillä oli muovikuusi, mutta aito sen nykyään täytyy olla. Kun olin nuori, se koristeltiin kaikilla löytyvillä koristeilla, mutta nyt muutaman vuoden olen halunnut koristella kuusen jonkin värimaailman mukaan, ettei kuusi ole kauhea värisirkus.

• Perinteinen joulukiire yllättää aina viikkoa ennen joulua. Kaikkia lahjoja ei tietenkään ole ostettu vielä, eikä jouluruokia ole edes aloitettu tekemään. Jospa sitä tänä vuona olisi ajoissa näiden osalta. Toisaalta joulukiirekin kuuluu asiaan ja tuo joulumieltä ainakin minulle.

• Jouluaattona mennään mummolle syömään ja avaamaan lahjoja. Sukulaisten kanssa käydään hautuumaalla pimeän tullen katsomassa kynttilämerta. Samalla viedään omat kynttilät tuttujen haudoille. Lahjat avataan illalla. Koiratkin saavat osansa joka vuosi lahjoista. Voi sitä riemua kun saa repiä ihan luvan kanssa paperia luun tai pehmolelun ympäriltä.

Mistä sinun joulusi on tehty? Mitä jouluperinteitä teillä on?

Jouluarvonta!

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille. Nyt on lakisääteinen vuosiloma pidetty bloginkin osalta ja on tarkoitus palata taas blogin ääreen. Joulukuu starttaa virallisesti huomenna, mutta tänään otetaan varaslähtö jouluun, nimittäin blogihistoriani ensimmäisen arvonnan merkeissä.

Arvonnan palkintona on 25 euron arvoinen lahjakortti valitsemaasi lemmikkiaiheiseen liikkeeseen, valitse itse. Liikkeellä täytyy olla verkkokauppa tai liikkeen täytyy sijaita Lappeenrannassa, jotta voin lahjakortin käydä ostamassa. Arvonta-aikaa on jouluaattoon klo 12.00 asti, jonka jälkeen suoritetaan arvonta. Virallisina onnettarina toimivat Aku ja Tahvo yhdessä tuumin. Voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Osallistumisohjeet:

(luethan huolella, sillä puutteellisia tai virheellisiä osallistumisia en hyväksy mukaan)
- Olet blogini julkinen lukija, ja kerrot nimimerkkisi
- Muistat mainita viestissäsi myös sähköpostiosoitteesi, sillä sitä kautta otan voittajaan yhteyttä
-  Mainitset mihin lemmikkiaiheiseen liikkeeseen haluat lahjakortin
-  Annat vähintään yhden postusidean/palautteen blogista
(kun täytät nämä kohdat, olet mukana arvonnassa yhdellä arvalla)

Lisäarpoja saat, kun

- Annat useamman postausidean tai palautteen blogista
- Kysyt kysymyksiä kysymyspostausta varten (22.12 asti)
- Mainostat arvontaa blogissasi yllä olevalla kuvalla ja linkität mainoksen osoitteen osallistumisen yhteydessä.

HUOMIO!!

• Kun annat postausideoita tai palautetta blogista, lue ensin edellisten kommentit, jotta vältytään samoilta kommenteilta. Lisäarpa edellyttää ettei kaikkia postausehdotuksiasi/palautteitasi ole jo aiemmin mainittu.

Sinulla on siis mahdollisuus osallistua arvontaan neljällä arvalla! 

ONNEA ARVONTAAN!

Näy pimeässä

"Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä. Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä."

- naypimeassa.fi

Mitenkäs on tumman ja sinkoilevan heijastittoman koiran laita pimeällä tiellä? Autoilija saattaa kyllä havaita omistajan, mutta koira voi jäädä huomaamatta ikävin seurauksin. Sama pätee myös jalka-/pyörätiellä ulkoilevan koirakon ja pyöräilijän kohdatessa. Tämän takia huolehdithan koirasi turvallisuudesta pimeällä niin taajamassa kuin taajaman ulkopuolella.

Näin syksyisin pimeä tulee aina vain aikaisemmin ja lähes jokainen joutuu käyttämään koiraansa lenkillä myös pimeän aikaan. Paras henkivakuutus pimeällä oikein sijoitettuna on vapaasti pyörivä ja heiluva heijastin. Heijastimia on hyvä sijoittaa eri korkeuksille, jotta vastaantulijan on helpompi hahmottaa kulkija. Näkyvyyden maksimoimiseksi koiran ja ulkoiluttajan välille talutushihnaan voi myös sijoittaa heijastimen. Näin autoilija tai pyöräilijä hahmottaa paremmin myös nelijalkaisen ystävämme.

Kyllä luulis että nämä koirat näkyy liikenteessä

Koirille on olemassa paljon erilaisia heijastavia ja vilkkuvia turvavarusteita. Meillä on käytössä molemmilla koirilla heijastinliivit aina kun on vähänkään hämärää ulkona tai jos sää on huono. Luultavasti jokaisella koiratuotemerkillä on omanlaisensa heijastinliivit lemmikille ja kaikki ovat varmasti yhtä hyviä. Akulla ja Tahvolla on ihan perusmarketin valikoimasta löytyneet heijastinliivit ja heijastavat vallan mainiosti. Molemmille koirille on myös aikoinaan saadut roikkuva vilkkuvalot kaulapantaan, mutta niitä ei ole tullut käytettyä. Ne olisivat varmasti hyvät ihan täysin valottomassa paikassa, esim. maaseudulla. Ei vaan viitsi täällä kaupungissa ihan kaikkia vilkkuvaloja pukea päälle ettei ala muistuttamaan joulukuusta. Hyvän henkivakuutuksen saa halvalla lemmikille ja itselleen ihan perusmarketista!

Heijastinliivien lisäksi meidän koirilta löytyy heijastimia kaulapannoista, valjaista ja vaatteista. Tahvolla on käytössä Rukka Y-valjaat ja samaa sarjaa oleva kaulapanta joista löytyy itsestään heijastimia. Akulla puolestaan on käytössä Hurtan valjaat ja heijastinpanta. Talvella ja kurakelillä on meillä koirille olemassa haalarit ja manttelit joista löytyy myös heijastinnauhaa omasta takaa ja lisänä itse viritettyjä heijastimia.

Niinkun huomaa, Akulla jää karvojen alle melko paljon heijastavasta pannasta ja liivistä

Vilkkuvalosesongin innoittamana kävin toissapäivänä ostamassa Lidlistä Led-heijastinnauhaa. Päätin tehdä siitä koirille valopannat kun niitä niin kovasti nyt hehkutetaan joka puolella. Melko hyvät niistä tulikin ja nyt näkyy koirat varmasti jo kauas.

Tiesitkö tätä? 5 faktaa heijastimista

1. Paras heijastin on iso, kova, väritön ja ilman painatusta.
2. Vapaasti heiluva ja pyörivä heijastin erottuu parhaiten. Heijastin tulisi kiinnittää roikkumaan reiden kohdalle.
3. Koodi EN13356 tarkoittaa, että tuote on testattu ja se täyttää heijastimen laatukriteerit.
4. Heijastin naarmuuntuu ja kuluu käytössä ja teho katoaa lopulta kokonaan. Vaihda heijastin säännöllisesti uuteen.
5. Heijastimen tehon voi testata itse kotona. Ripusta heijastin esimerkiksi oven kahvaan pimeässä huoneessa. Osoita sitä taskulampulla silmiesi korkeudelta. Heijastaako?

Haastan sinut...

... koluamaan kuva-arkistojasi.

Voin väittää että jokainen lemmikin omistaja ottaa omasta lemmikistään paljon kuvia. Usean yhteisen vuoden varrelta kuvia on saattanut kertyä suurikin määrä. Useamman lemmikin omistajalla kuvia voi olla vieläkin enemmän. Nykyisin on niin helppoa ottaa digikameralla kuvia ja siirtää ne sitten koneeseen jonne ne unohtuvat lopulta. Itse ainankin myönnän että kuvatessa kuvia tulee otettua välillä sarjakuvauksella ja moni kuva on samanlainen kuin useamman muut. Nyt onkin tarkoitus siivota kuva-arkistoja ja palauttaa mieleen niitä helmiä ja vähemmän onnistuneita kuvia.

Ideana on että jokainen etsii sopivimman kuvan (1-2kpl) ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Kuva voi liittyä millä tahansa tavalla kategoriaan, mutta oman lemmikin tulee kuitenkin esiintyä jokaisessa kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan hyödynnetään jo arkistoissa olevia. Voit osallistua useammallakin lemmikillä jos niin haluat. Kun olet löytänyt jokaiseen kategoriaan kuvan, haasta seuraava blogi koluamaan kuva-arkistojaan. Nyt huumoria peliin!

MUKAAN VOI OSALLISTUA VAIKKA SINUA EI OLISIKAAN VIELÄ HAASTETTU! :)

Kategoriat:

Paras yhteiskuva

Nämä molemmat kuvat ovat viime talven vähälumisilta ajoilta. Tykkään kuitenkin molemmista, koska Aku on hyvällä tavalla vähän pöljän näköinen molemmissa kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa on myös Akun hyvä kaveri, jonka kanssa tulee hyvin toimeen.

Treenaamassa

Akun kanssa treenailtiin alkuaikoina piha-agilitya mutta koira ei siitä piitannut vaan juoksi ennemmin namikädessä kiinni herkun toivossa. Näiltä ajoilta ei edes kovin paljon kuvia ole. Viime talvena treenailtiin Akun kanssa vetoa ja hiihtoa.Tässä yksi taidonnäyte Akun ja Marleyn vedosta. Tämä ei ole varmastikaan paras treenauskuva Akusta mutta tässäkin Aku nautti tekemisestä joten iha hyvä kuva.

Kisaamassa

 Akuhan ei ole virallisesti missään lajissa kisannut. Aku ja Tahvo kuitenkin harrastavat lähes päivittäin pienimuotoista kisaamista keskenään. Pääsääntöisesti kisaaminen näiden koirien kesken on painimista eli Aku makaa maassa ja Tahvo repii korvasta tai puree jalasta ja välillä toisinpäin. Ulkona Akun innostuessa kisaamista tapahtuu myös juosten. Aku juoksee karkuun ja tekee väistöliikkeitä ja Tahvo seuraa perässä. Kyllä pojat ainankin nauttivat.

Paras kesäkuva

Vasemmalla:

Ehdottomasti paras kesäkuva Akusta. Rakastan niin tätä Akun ilmettä ja veden roiskeita ja kaikkea tässä kuvassa.


















Alhaalla:

Toinen hauska kuva Akusta rannalla. Aku toimi siskoni rantatyynynä ja sai vastineeksi rapsutuksia ja namia. Aku näyttää nauttivan rantailusta ja saamastaan huomiosta.

Paras talvikuva

Tässä on yksi kaunis kuva Akusta talvella. Niinkuin olette varmaan huomanneet, aika moni Akun näistä kuvista on otettu talvella. Voitte vain kuvitella kuinka paljon niitä hyviä talvikuvia on.


Tässä kuvassa puolestaan kiteytyy Akun mielipide Talvesta. Talvi ja lumi on ihanaa.Vauhtia ei puutu yleensä kun kyse on lumesta. Ensilumi on Akun parasta aikaa, ja vielä keväälläkin Aku etsii sen viimeisimmän lumilämpäreen ja menee sen päälle makaamaan. Aku on tainnut olla jääkarhu entisessä elämässään.

Tunnelmallisin kuva

Vasemmalla:

Tämä kuva on luultavasti ensimmäinen kuva mitä olen koskaan muokannut. Mielestäni tämä on todella kaunis kuva kun tykkään juuri tällaisistä vanhan ajan kuvista.











Alhaalla:

Tämä kuva vilahtikin jo edellisessä postauksessa. Tämä on kuitenkin itse ottamista kuvistani tunnelmallisin. Kun otin tämän kuvan, en edes aluksi tajunnut kuinka haikea kuva voikaan olla. Tämä on aivan kuin jostain unesta, jossa koira hyvästelee maanpäällisen elämän. Ehkä tämä fiilis sai vallan myös Tahvon tilanteen johdosta. Nyt kun kuvaa katselee, se on mielestäni kaunis, syksyinen kuva. Ei niinkään enää surullinen.

Hassuin ilme

Vasemmalla: 

Tämä kuva sattuu tähän kategoriaan kuin nenä päähän. Aku on kova poika hymyilemään varsinkin näin selällään. Aku rakastaa suunnattomasti selällään makoilua. Kaiken kruunaa, jos joku viitsii samalla rapsuttaa herraa masusta. Tällöin Aku jaksaa olla selällään pitkiäkin aikoja. Ainut vaan että koira pärskii ja aivastelee selällään makoillessaan eikä siinä viitsi jäädä ottamaan räkäsuihkua ihan vapaaehtoisesti.











Alhaalla:

Voiko koira enää tyhmemmältä näyttää?! Aku ja Tahvo taas tapansa mukaan rallitteli mökillä ja Aku teki äkkikäännöksen minkä kamera sai taltioitua, tässä lopputulos.

Lomalla

Näissä kuvissa Aku tekee sitä mistä eniten kesässä tykkää, eli uinnin jälkeen otetaan rennosti laiturilla ja kalaan on ihan pakko päästä mukaan. Koirilla on loma silloin kun meilläkin on.

Aku ei ole koskaan ollut mikään auringon palvoja paksun turkkinsa takia. Herra tykkää uiskennella lämpimällä säällä kun vesikin on tarpeeksi lämmintä. Kylmään veteen Akua ei saa menemään millään. Aku myös tuppaa tulemaan veneeseen kun lähdetään kalaan. Kuitenkaan kauaa koira ei kyydissä viihtyisi, mutta rauhoittuu kuitenkin veneen keulaan kun ei muuallekaan pääse.

Työssä

Vasemmalla:

Aku aina luulee että siitä on apua jossakin työssä. Se haluaa olla aina mukana tekemässä, vaikka ei osaakkaan mitenkään auttaa. Myö aina vitsaillana että Aku on opiskelemassa ja ens kerralla se osaa sitten itse tehdä saman työn. Yleensä kuitenkin Akun "avusta" on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai ainankin joutuu vielä Akun avun jälkeen tekemään itse.










Alhaalla:

Akun elämäntyö oli yksi kesä vahtia linnun poikasta. Ihmettelin että miksi se on niin kauan yksin ulkona. Linnunpoika oli kauhusta kankeana koko session ajan, mutta Aku isällisenä hahmona ei muuta kuin vahti lintuvauvaa.

Tihutöissä

Niinkuin jo mainitsin, Akun avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä lopputulos ja koira joutui suihkuun. Näitä kukkapenkin kaivamiskuvia oli enemmänkin mutta tästä välittyy parhaiten se, miksi koiran ei kannattaisi auttaa ihan kaikessa.

Toinen identiteetti

Tämä kuva on jo hyvin vanha, otettu vuonna 2010. Silloin Petsiessä oli todella paljon kuvakisoja, ja tämä on yhden kuvakisan antia. Arvaatteko ketä Aku esittää?

Tämä kuva tuli heti mieleen kun näitä kategorioita mietin. Tämä on ehkä "onnistunein" kuva Akusta toisessa identiteetissä. Hauska sinäänsä, koska Aku ei voi vastustaa ruokaa ja esineen kantaminen suussa käskystä oli tuohon aikaan hyvin hankalaa.

Haastan kuva-arkistoja kaivelemaan seuraavat blogit

- Pinserimäistä
- TassuMaailma
- Koiria Maalta

Syysrieha

 Ollaan koirien kanssa vietelty tää viikko syyslomaa. Koirat on päässy pitkille lenkeille ja hyvän sään sattuessa ollaan käyty mökillä peuhaamassa. Tahvon koipi on parantunut siihen kuntoon että se pystyy elämään sen kanssa. Remuta se ei enää sais mutta mitenkäs tuota energistä duracell pupua estät.

Akun kanssa käytiin muutama viikko sitten Hämmäauteen suolla vähän rälläämässä. Mukaan lähtivät Akun kaverit, Helmi ja Lake. Lähettiin jo hyvissä ajoin matkaan ettei olisi koko Lappeenranta samaan aikaan suolla. Ajatuksena oli pitää koiria vapaana, mutta se ei ainankaan Akun osalta olisi onnistunut jos kokoajan olisi tullut ihmisiä vastaan. Aku olisi varmaan kaatanut vastaantulijat suohon rakkauden osoituksillaan.

Matka pitkospuota pitkin laavulle oli hyvin lyhyt, vajaa kilometri. Muistelin että matka olisi ollut pidempikin kun pienenä täällä käytiin. Nyt matka kuitenkin taittui verkkaisesti ja päästiin hyvissä ajoin makkaran paistoon. Onneksi sattui tulentekovehkeet mukaan että saatiin makkarat lämpimäksi. Hiilloksen teon aikana kuvailtiin koiria milloin missäkin ja kenenkin kanssa. Ennen makkaran paistoa otettiin koirien kanssa pieni leikki metsässä. Myö Katariinan ja Maisan kanssa mentiin vuorotellen metsään piiloon ja koirat saivat etsiä. Vähänkö koirilla oli hauskaa, ainankin Akulla. Se viiletti petsässä ilman päämäärää ja kun sai näköyhteyden ihmiseen, se juoksi pusikoiden läpi suoraan luokse. Tätä taidetaan ruveta Akun kanssa enemmänkin harrastamaan.

Makkaranpaiston ajan koirat sai levätä (tai oikeastaan kerjätä). Aku otti rennosti mustikkamättään päällä ja nautti suunnattomasti kun pääsi kerrankin ilman ärsyttävää pikkuveljeä reissaamaan. Akun mielestä Lake ja Helmi olivat ihan kivoja kavereita kun ne eivät roikkuneet niskassa kiinni. Kotimatkalle koirat tankkasivat pienet palat makkaraa ja juotavaa. Paluumatkalla koko suo oli täynnä karpaloita kerääviä ihmisiä ja pitkospuolla tuli vastaan useampikin perhe. Oltiin siis erittäin hyvään aikaan liikenteessä kun ei ollut laavullakaan ruuhkaa.

Viime viikoloppuna käytiin mökillä vartavasten Tahvoa liikuttamassa. Tarkoitus oli että koirat pääsevät sänkipellolle juoksentelemaan yksitellen ettei Tahvo rieku Akun kanssa liikaa. Tahvo juoksi pellolla minkä kintuistaan pääsi, eikä lonkka tuntunut haittaavan koiraa ollenkaan. Akukin jakoi hetken juoksennella mutta löysi kuitenkin ihanampaa tekemistä, villisian jätökset.

Eihän noita koiria voinut pitää erossa toisistaan ja tässä lopputulos: 

 Lopuksi Aku päätti ottaa itseensä villisian jätösten hajut. Sen oli autokin hajuinen kun koirat sinne joutuivat. Aku pääsi kunnon pesulle mökkireissun jälkeen.

Täytyy myös tunnustaa että olen syksyn kunniaksi alkanut taas lukea. Kävin kirjastossa lainaamassa lääkiksen pääsykoetehtäviä ja samalla reissulla mukaan tarttui koiraosastolta vähän muutakin.

psssst. Jos joku kertois miulle kuin nuo pystysuorat kuvat saa yhtä leveiks kun nää vaakasuorat :))