Kevättä rinnassa

Kesää kohden mennään hurjaa vauhtia. Kevät on tullut oikein kunnolla aurinkoisten ja lämpimien ilmojen saattelemana ja lumetkin alkaa pikkuhiljaa olla sulanu. Varma kevään merkki on kun imuri ja lattiamoppi täytyy kaivaa siivouskaapista ulos tuskastuttavan monta kertaa viikossa. Meidän koirat ovat aloittaneet karvanvaihdon taas kertaheitolla. Akusta lähtee karvaa tupottain ja Tahvo auttaa karvanlähdössä riekuttamalla Akua sisällä, niin että karva pöllyää.

Toinen varma kevään merkki on valokuvausinnon löytyminen. En ole koko talveen viitsinyt kuvata kun ei ole ollut intoa. Reistaileva tietokonekaan ei ole edesauttanut asiaa. Nyt kuitenkin aurinkoiset ja kauniit päivät pakottivat kaivamaan kameran talviunilta ja suuntaamaan sen kanssa pihalle. Kuvien muokkausyritykset kaatuvat edelleen hitaaseen ja kaatuilevaan koneeseen, joten kuville ei ole voinut suurempia tehdä, koittakaa kestää. Sain kuitenkin kesätöitä omalta alalta, joten uusi tietokone on hankintalistalla heti kun ensimmäisen palkan saan.

Lauantaina käytiin Tahvon, Akun ja Helmin kanssa meidän mökillä. Ilma oli mitä ihanin, joten kamera lähti taas mukaan. Aku oli tavallista riehakkaammalla päällä, joten Tahvokin sai kyytiä kun vanha herra juoksutti nuorempaansa. Helmi yritti pysyä isompien matkassa. Kierreltiin mökillä hiekkakuopalla, pelloilla, navetalla ja metsässä. Kuviakin tuli otettua riittämiin, mutta muokkaus saa odottaa uutta tietokonetta. Metsässä oli sen verran lumetonta että päätin muistutella Akulle kuinka ihmistä etsitään metsästä. Katariina jäi koirien kanssa kiven taakse piiloon ja minä juoksin piiloon. Aku päästettiin vapaaksi minun huudosta, mutta koirahan ei keskittyny jälkeen yhtään. Se vaan suuntasi kohti kuultua ääntä vaikka päämäärää. Sain seurata koiran päätöntä juoksua hyvän aikaa, kunnes Aku huomasi minut. Täytyy siis ottaa hieman lyhyempää matkaa Akun kanssa kun aletaan muistutella etsimistä.

Tahvolla oli myös kevättä rinnassa kun Tin kävi meillä taas kyläilemässä. Tin tuli keskiviikkona ja vein sen kotiin torstaina. Viime kerralla Tahvo oli vähän kiinnostunut Tinistä mutta ennemminkin yritti leikkiä. Tällä kertaa poikaa ei kiinnostanut muu kuin Tinin peppu ja liehittely-yritykset. Tahvo tarjosi itseään leikin ja tuuppimisen avulla, mutta Tin ei lämmennyt Tahvolle. Torstaina ymmärsin Tahvon käytöksen, Tinillä oli alkanu juoksut. Onneksi Tahvo ei yrittäny astua Tiniä ja saatiin Tahvo rauhottumaan Tinin seurassa. Muutaman kerran Tin sai ärähtää Tahvolle herran yli-innokkaista haisteluyrityksistä, mutta lopulta ymmärsi lopettaa.

Tin on hyvin aktiivinen ja sporttinen dalmis, joten pitihän meidän käydä koiraa juoksuttamassa. Pelkät hihnalenkit ei sovi tälle koiralle pidemmän päälle. Otin Katan ja kameran taas mukaan ja suunnattiin koirineen meidän läheiselle pellolle. Koirat sai olla siellä vapaana ja Tin juoksi heitettävän risun perässä. Hyvällä säällä sai ilmeikkäistä koirista paljon kuvia. Aku ei ollut kiinnostunut Tinin juoksut yhtään, eikä sitä kiinnostanut nytkään liittyä Tahvon, Tinin ja Helmin lailla keppileikkiin. Herra liihotti omia polkujaan, välillä asutusten pihalla, ja välillä taas nauttien auringosta piehtaroimalla. Tahvo, Tin ja Helmi sen sijaan juoksivat keskenään ja ääntäkin löytyi välillä ihan riittämiin.

Testasin Tinillä jouluna saamiani GoPro-koiravaljaita.  Katariinallakin oli oma GoPro mukana, joten saatiin valjastettua Tinistä kuvauskoira. Valjaat pysyivät yllättävän hyvin päällä näinkin aktiivisella koiralla ja videosta tuli juuri niin sekavaa kuin arvata saattaa. Kasasin muutamia pätkiä lyhyeksi videoksi niin pääsette tekin katsomaan tulosta. Suosittelen laittamaan videon FullHD:ksi.

Mitä olette mieltä tälläisistä videoista? Kannattaako näitä tehdä lisää vai ei?